La casa mia, jälleen!

Joskus silloin kun olin muuttamassa näille seuduin, katselin karttaa huvittuneena. Täällä kun on vallan hassuja paikannimiä. Kuten osmoosi-Osmate, Vares-Varese, uponnut-Uponne ja "tai no"-Taino. Ja kuinka ollakaan, nyt sitten asun siellä "tai no"ssa!!! Kyllä vain, ihanan upea kotini Comabbion kylillä vaihtui ennen joulua. Ja ei, en ole koukussa muuttamiseen, se on edelleen tosi rankkaa. Varsinkin jos on juuri raahannut kulmavuodesohvan äärimmäisen kapeita portaita vanhaan asuntoon ja sitten keksii, että juu, nyt on taas hyvä idea muuttaa. Mutta sellainen tilanne tuli vastaan ja nyt sitten ollaankin Toukon kanssa hyvin kotiuduttu. Mitä nyt taas tänään löydettiin yllättävä kätkö metsästä koiralenkillä - siitä kerron lisää kunhan menen ensin kameran kanssa paikan päälle.

Meillä on neljä ovea parvekkeille ja tällainen näkymä aukeaa siitä yhdeltä parvekkeelta ja myös ulko-ovelta. Sen nimi on Monte Rosa. Sen vuoren. Pian on jo niin lämmin, että voi siellä parvekkeella siemailla aamukahvia ja nauttia maisemasta. Sunnuntaina näin ekan perhosen!!!

Mutta oli meillä vähän myös lunta. Tosin kun iltapäivällä otin kuvan, oli suuri osa jo ehtinyt sulaa vespan päältä, harmi. Mutta tuo oli siis joulun tienoossa tuo lumi. Taas on työmatka lyhentynyt aavistuksen - pyörällä tosin saa taas kammetta rinnettä ylös alas. Mutta täällä ei taida ilman rinnettä juuri selvitä missään.

Asuntoa on hieman erilainen kuin mihin Suomessa on tullut totuttua, mutta hyvin tänne on kotiutunut. Sopu sijaa antaa! Eilen vuokranantaja lupasi, että saamme hankkia uuden hellan. Vanhasta kun kaasua tulee vähän niinku joka paikasta, joskus jopa säätönupit ovat liekeissä... Touko kämppiksineen tykkää parvekkeesta - ehkä kattelevat Monte Rosaa. Ja nuo portaat siis vievät meidän kotiin.

Jotta totuus ei unohdu, muistutetaan kuulijoita sijainnistamme maaseudulla. Välillä siis maaseutu tulee luoksemme enemmän kuin toisinaan. Kovin söpöjä nuo lampaat oli. Ja nauratti aika paljon kanssa. O:lle tiedoksi: koiria on paimenina!

Ei voi olla totta:

Suuressa ja mahtavassa Italian maassa on kuulemma bloki jäänyt jumiin! Hmm... Taitaa olla totta... Lainatakseni erään tunnetun blokkaajan tekstiä totean, että jumissa taitaa olla lähinnä kirjoittaja ja tekosyy on tietenkin sää. Täällä maailman kolkalla kylmän kostea. Brrrrr. Ah niin ihana paikallinen tapa on yksinkertaiset ikkunat!!! Luulin, etta ne jäivät jo historiaan maissa, jossa tunnetaan käsite “Talvi”. Taikka ne neljä ovea, jotka johtavat parvekkeille plus se yksi ulko-ovi. Niistä yksikään ei sulkene sillain kunnolla, etteikö viima kävisi. Esimerkiksi sieltä parin sentin raosta, joka on lattian rajassa. Tietty jossain lämpimässä maassa asiat on eri tavalla. Kuten Jaavalla, missä kuulemma ravintoloissa ei ole seiniä lainkaan. Mutta tässä maassa talvikausi kestää kolme-neljä kuukautta, jolloin läpiveto ei ole kaiken aikaa toivottavaa. Jotenkin paikalliset eivät vain muista talven olemassa oloa lainkaan! Vähän huvittavaakin jopa toisinaan. Sitten kun lunta sataa 2 cm, nämä laittavat lumiketjut autoihin ja ajelevat pitkin poikin tehden teihin reikiä!!! Jotka on isoja! Sateen sattuessa ne täyttyvät vedellä (eli piiloutuvat) ja voi sitä raukkaa, joka renkaansa semmoiseen ajaa – rengas onpi rikki saman tien. Mutta teiden paikkaajille riittää hommia! Se on hyvä se!

Nojuu, ei se talvi täällä nyt niin kovin hurja ole, mutta opin ainakin arvostamaan suomalaista rakennustapaa pitää kylmä ulkona ja lämmin sisällä. Kaasun hinnan ollessa taivaissa, harakoiden lämmittäminen ei ole lähellä sydäntäni.

Ja vielä siitä jumista. Nyt on jälleen (korkea) aika kertoa kuulumisia, etenkin kun ruvetaan kiristelemään ja uhkailemaan. Vaikka 2500 km päästä kaikuva kiristys ei onneksi ole kovin uhkaava, laitan silti pian kuvia tuosta mainitsemastani uudesta kodista ynnä muusta sellaisesta. Ja tekstiä kanssa.

Kevät on täällä jo ilmassa, tänään pitää äkkiä laittaa joulukuussa unohtuneet kukkasipulit multaa, koska kohta ei ole toivoakaan yöpakkasista.