Ei se tunnu tutulta ja turvalliselta, etenkään järkevältä, edelleenkään. Vaikka kuinka yritän olla Zen, mestari. Nimittäin täällä asioiden lähetys. Ja etenkin niiden vastaanotto. Jotenkin hämärästi muistelen, että kotoSuomessa, jos on tulossa postin tai muun sellaisen kautta jotain, niin sitten niin kotio tulee luukusta lappu, että nyt voi hakea konttorista. Siis jos on sellanen isompi lähetys, mikä ei mahdu laatikkoon. Kansainvälisistä kuljetuspalveluista ei ole Suomesta kauheesti kokemuksia, mutta ne vähät mitä on, niin on jotenkin tosi maalaisjärjellä toimivia. Esim. jos kuljetusaika on joku semmonen, että tavallinen tallaaja on töissä, niin saatetaan ottaa puhelua "Olisi paketti" ja ties vaikka sovittaessa jätetään paketti kuistille nojalleen kotio tulevaa poimijaa odottelemaan. Tai sitten mulla on täällä vaan Zen heikkona ja luulen vaan että tämä homma ei pelitä täällä. Pitäisi olla joustavampi. Sanovat.
Kerroinkin jo joskus kauan sitten, sattumuksesta alkuItaliantaipaleellani,
kanssakäyminen kuljetuspalveluyrityksen ja minun välillä. Sittemmin olen vastaanottanut yhtä valokuvakirjaa, mitä varten otin puolikkaan vapaapäivän, että voin kotona kytätä milloinka kirja suostuu saapumaan... Ai niin, sitten olen jotain tilannut työpaikalle, mikä tietysti on läpeensä ei-suvaittavaa... Isommat ongelmat olen saanut onneksi aikaiseksi vain niistä supermagneeteista, jotka tilasin jostain Ameriikasta. Niiden kautta opin, että nehän ketkut läpivalaisevat kaiken mitä meidän töihin tulee! Ja magneetti näyttikin tosi vinkeeltä läpivalaisussa... Iso, musta, epäilyttävä klöntti. Eikun puhelua toimistolleni "Tuleppas vähän tänne, pitää vähän keskustella". Puhumalla siitä selvisi... Siitäkin. Laatikon avaaminen ja magneettien esittely tokikin auttoivat kummasti myös. Hehs, tulin taas astetta tutummaksi niiden turvan poikien kanssa...
Tässä välissä pitääkin muistaa mainita se käynti paikallisessa postissa. Kun menin ostamaan postimerkkejä. Postista. Kun piti lähettää pari korttia. Jonotin aikani ja vuoroni tullessa esitin asiani. Postissa. Että tarvitsisin postimerkkejä. Virkailijatäti katsoo minuun ja toteaa "Ei meillä ole". Ehkä ensi viikolla... Viikon päästäkään niitä ei ollut tullut. Ostin postimerkit tupakkakaupasta.
Nyt sitten päästään viime aikaisimpiin tapahtumiin. Menin ostamaan TAAS jotain nettikaupasta. Hölmöhän minä olen ja itse olen seikkailuni ansainnut. Mutta kerronpa teille, jospa joku kokee vaikka mieltä avartavana. Maassa maan tavalla. Ja se on hienoa, että maat ovat keskenään erilaisia! No niin, tilauksen toimituksen piti olla 8-10 arkipäivää. Ja sitä pystyy seurailemaan netistä. Pystyy ja pystyy... Kun he lopulta laittoivat koodit paikoilleen. Mutta sitten sinne jo ilmaantuikin lupaava "Kerätty, eteenpäin lähetetty, saapunut, odottaa kuljetusta" status. Minkä jälkeen täydellinen pysähdys "Vastaanottaja suljettu"??? Aikani odotettuani kirjoitin heille nettisivuilta löytämääni lomaketta käyttäen. "Arvoisa vastaanottaja, mikäs siellä maksaa? Koskas paketti etenis tänneppäin??" En saanut koskaan mitään vastausta, mutta yhtäkkiä status päivittyi "Sekamelska"... "Kuljetus uudelleenjärjestetty, puhelu vastaanottajalle ja sovitaan toimitusajankohta". Jäin odottamaan puhelua. Kunnes sitten kotiovessa oli lappu. "Käytiin, et ollut kotona. Tullaan huomenna samaan aikaan." Selkee. Puhelu unohtui. Syvään hengitys, järkkäänpä sitten itseni odottamaan pakettia, kesken työpäivän, luonnollisesti. Täällä kun etenkään naiset eivät käy töissä. Ja erityisesti tarttisi kaikkien ajella töistä kotiin silloin lounasaikaan, olen tainnut mainita aiheesta. No niin. Aamulla lappu oveen, jos vaikka ovat tosi ajoissa "Olen tulossa ihan just, oottakaa hetki!" Kotiin tultuani he eivät vielä ole käyneet. Laitan ruuan, luen, siivoan, tiskaan, luen, tuskastun. Koitan soittaa heidän firmaansa, mutta laittavat mut koko ajan jonoon. Voihan kihvilä, menee hermo. ZEN. Lopulta laitan lapun portille "Olin täällä, KAKSI tuntia, teitä ei näkynyt. Nakatkaa paketti tonne pihalle. KTS." Takaisin töihin ja lähetin heille tulikiven katkuisen viestin nettisivuilta löytyvää lomaketta käyttäen. "Jään odottamaan pikaista vastaustanne." Ja hopsista, johan kilahti sähköpostiini vastaus. Fabrizio. Pahoitteli ja pahoitteli ja koitti selittää, että tämä on niin hankalaa kun on tämä elokuu. Mutta voisivatko he tuoda paketin mihin aikaan seuraavana päivänä. Joo, mielellään, ennen töitä tai niiden jälkeen. Ihan saatte valita. Johon Fabrizio sanoo, että "Älä pliis vihaa mua, mutta ei meidän kuskit tohon aikaan vielä/enää... Etkö ole kotona lounasaikaan...??? Tai kun kerta minä asun aika lähellä oikeastaan, niin minähän voin töiden jälkeen tuoda paketin sinulle"!!!!!! Voi hyvän tähden. Sainpa napakan viestin kirjoitettua. Tai sitten nämä italiaanot vaan on mahdottomia. En kuitenkaan suostunut tapaamaan häntä hänen työpäivänsä jälkeen, sovimme, että menen hakemaan heidän toimistoltaan paketin, eipä tarvi odotella autokuskeja enää.
Ja niin tarina olikin kuin lasten leikkiä siitä lähtien. Ajoin töistä sinne toimistolle, sain paketin, ajoin takaisin töihin, paluumatkalla nappasin kebabin mukaani, lounaaksi.
Silti se on niin jännä, että joka vuosi on elokuu. Miten se voi olla niin vaikeeta? Ehkä samasta syystä kuin talvi on vaikea. Koska paikalliset kieltäytyvät muistamasta, että lunta tulee. Ainakin joka vuosi, minkä minä olen täällä viettänyt, on ollut lunta. Ja kun kieltäydytään hyväksymästä talven läsnäoloa, kieltäydytään hankkimasta talvirenkaita (rahanhukkaa) ja sit millin lumipeitteen tähden tuupataan lumiketjut auton alle ja rikotaan asvaltti... KotoSuomessakin kyllä joka vuosi "Talvi yllättää suomalaiset"... Nii-in, joulu on vain kerran vuodessa, mutta juhannus on joka kesä!
