Lomalla Italiassa: Pisa

Viimeinen kohteemme Toscanan kiertueellamme oli Pisa. Veto oli meiltä molemmilta vähän vähissä, joten lyhyeksi jäi vierailu. Lähitulevassa saatamme päästä tutustumaan Pisaan uudemman kerran - ja jopa turistipintaa syvemmältä alkuasukkaiden avustuksella!

Melko ruuhkainen aukio löydettiin. Ja sieltä tommosia tolppia.

Aukion laita oli täynnänsä krääsäkauppiaita. Reippaita olivat, ilma ei ollut kovinkaan lämmin. Ja satoi. Mutta kansaa riitti ihmettelemässä vinoutunutta nähtävyyttä, mistä tarinan mukaan itse Galileo Galilei pudotteli esineitä 1500-luvulla.

Hahhaa! Siellä oli tuulta!

La Thuile!

Tällä erää viimeinen aikainen lauantaiherätys mutkamäkireissun takia suuntautui Ranskan rajaseuduille, La Thuileen. Huippu paikka! Iso ku mikä ja suksien voi hiihdellä tyynesti todellakin pyörähtämään Ranskassa ja sitten taas hiihdellä takakisin. Tällä kertaa mäet olivat Italiassa selkeästi Ranskaa paremmat.

Maisemat olivat taas oikeinkin jees, ilmeisesti paikka on sen verran iso, että suuremmilta ahdistuksilta vältyin ruuhkien suhteen. Paitti ruokapaikka oli uskomattoman h i d a s ja myöskin kallis... Omat eväät ens kerralla?

 

Horisontissa siintää Mont Blancin lisäksi muitakin huippuja. Jättiläisen hammas on hyvinkin silmäänpistävä.

Eli Mont Blanc on tuo korkein ja siitä oikialle jonkun verran on se hammas.

 

Hieno päivä, taas kerran! Mutta nyt voin pitää hetken taukoa ja tehdä lauantaisin jotain muuta. Ennenkuin taas lähden La Thuilen maisemiin!!!

Kierrätyksestä

Roskakulttuuri vaihtelee Italiassa alueittain. KotoSuomeen ehkäpä eniten tulee uutisia Napolin roskatilanteesta, mikä onkin tietysti katastrofaalinen. En ole käynyt vielä omin silmin (ja nenin) toteamassa, mutta ehkä vielä hankkiudun paikalle. Täällä kotonurkilla Pohjois-Italiassa tilanne on paljon siistimpi kuin Sisiliassa näkemäni. Roskia en noin niinku periaatteessa ole yleisesti kaduilla lojumassa. Meillä on roskakalenteri, minkä mukaan kotinurkalta, heti siitä portin ulkopuolelta kerätään tiettyinä päivinä muovi, paperi (siis myös kartonki), lasi+metalli yhdessä, biojäte ja "misto" eli loput. Periaatteessa roskakuskit (tai roskapäättäjät, en tiedä) haluaisivat, että kaikki olisivat "omissa pusseissaan". Esimerkiksi muovi pitäisi kai kerätä keltaiseen muovisäkkiin. Ja "misto" läpinäkyvään. Mutta olen menestyksellä käyttänyt sitä-sun-tätä pussia, mitä kaapista löytyy. Mikäli kotoa sitten löytyy jotain muuta poistettavaa, kuten vanha sohva, voi roskakuskille soittaa ja he tulevat sen siitä portilta noutamaan. Tokikin tästä tulee lasku perässä, mutta melko helpolla pääsee! Hivenen hankalaa oli vain se kuntaan rekisteröityminen ja varsinkin rekisteröitymisen peruminen muuton yhteydessä... Koska tokikin perhekoko ja asunnonkin koko vaikuttavat roskamaksuihin. Mutta olen vielä selviytynyt. Hieman vaikeuksia aiheutti myös puutarhajäte - yhtä asunnoistani ympäröi pensasaita, jota piti leikellä melkokin usein ja periaatteessa jossain päin asuinkuntaani sijaitsi joku paikka mihin näitä oksia sai kuulemma autokyyditä. Päätin kuitenkin suorittaa maanparannustoimia hieman lähempänä kotiani...

Viimeisin juttu roskasaralla on vuoden vaihteessa käyttöön tullut muovipussikielto. Kauppojen tulee tätä nykyä tarjota asiakkaille vain eko-pusseja. Joko paperikasseja, biohajoavia pusseja tai sitten kalliimpia esim. puuvillakasseja. Aivan mahtavaa! Biohajoavat pussit voi käyttää sitten kompostijätteen keruuseen. Marinoita tietysti kuulee siitä, että nyt pitäisi oppia kantamaan kasseja mukanaan kauppaan... Voi jesta - helppoahan tuo on! Tai että nyt sitten pitää ostaa ne roskapussit... Mutta kun ovat paikalliset näyttäneet ostavan ne aiemminkin... Ikävä kyllä... Niinä muovinkeräyspäivien aamuina kun ollaan Toukon kanssa oltu aamukävelyllä, siellä keltaiset 'muovinkeräyssäkit' ovat läpikuultaneet kaikenkirjavia ruoka- ynnä muiden kauppojen muovikasseja... Jätteen tuottamisen vähentäminen olisi tietysti yksi keino vähentää pussien tarvetta. 

Vielä on edessä hedelmäpussien ekouttaminen. Kaupoissa on kylttejä että "vain yhtä hedelmää yhteen pussiin", "laitahan KAIKKI hedelmät pusseihin" (jaa banaanitkin...?? ja meloonit?) ja "käytä AINA sitä muovista hanskaa kun koskettelet hedelmiä ja vihanneksia" HÄH!? Noidenkin ohjeiden lomassa luovin sujuvasti, koitan katsella muualle kun ihmiset mulkoilevat, että TUO koskee ilman hansikasta nuihin omiin tomaatteihinsa, jotka se laittaa sinne omaan pussiinsa ja vie omaan kotiinsa omaan käyttöönsä... Huoh.

Mietinnän arvoinen asia meille kaikille - italialaiset ovat tähän asti käyttäneet 300 muovikassia per pää vuosittain!!! Mikä mahtaa olla vastaava numero Suomessa ja voisiko sillekin tehdä jotain, jotta se pienenisi??

Monet asiat ovat siis täällä hyvin, mutta. Metsissä kun tuon Toukon kanssa kuljetaan, niin sieltä löytyy aivan uskomattomia asioita. Kuten vaikka niitä muovinkeräyssäkkejä! Täysiä. Pino. Keskeltä metsää! Miksi??? Tai sitten autonrenkaita, jostain ihme vuoren rinteeltä!! Miten? Tai sitten yhtäkkiä joku viiskymmentä lasipulloa - what?? Että taas päästään siihen kansantautimaiseen paikalliseen ilmiöön, että "minä, minä, minä". Kenelläkään muulla ei ole väliä. Mikä on hyvä Minulle juuri nyt, niin sen minä teen. Moni asia olisi täällä toisin, jos ruvettaisiin pikkuhiljaa ajattelemaan vähän laajemmin.

Voihan Vitsi!

Noniin, tämähän alkaa sujumaan rutiinilla. Illalla sukset ja monot autoon, kattelen leffan ja hoidan itteni ajoissa nukkumaan, jotta aamuinen herääminen sujuisi edes vähän inhimillisemmin. Ja sitten pääsee bussiin nukkumaan ja rinteeseen päiväksi. Melkein menikin kaikki hyvin. Paitti että kevät tuli jostain sinne rinteeseen!

Eli suuntana meillä oli tällä kertaa Pila (se on siis sen laskettelukeskuksen nimi joo). Keli oli aivan Mahtava! Aamusta alkaen. Pila on siitä kätevä, että melko suoraan moottoritieltä koukataan köysiradalle, joka vie yläilmoihin. Eli ei tarvi ajella serpentiiniä ylös, ylös, ylös. Haittapuolena siinä on se, että siellä hissijonossa on sitten kaikki ja myös kaikki samaan aikaan. Ja Pila on suosittu. Ei se mikään ihme ole, koska tosi kiva ja iso paikka se on. Mutta kansaa oli ku KooVeen maalilla. Että ens kerralla jos pääsisi tänne vaikka viikolla, olisi tilavampaa. (Sen ekan kaapelikärryn (Cable bus) jälkeisellä 'bussi'pysäkillä oli porsliiniset istuimet, uskomatonta luksusta!)

Se kevät siellä rinteessä sai minut epäilemään, että jospa nuo toppavaatteet sitten ens kerralla jäisikin kotiin. Katotaan kuinka käy...

ISO kiitos K&I:lle - Toukolla oli viikonloppuvapaa, kun pääsi heille hoitoon koko vkonlopuksi!

Näkymät oli taas upeet - ei ihan niin upeet kuin viikkoa aiemmin, mutta ei paljon puuttunut!

Paninon sijaan maistoin grillin antimia.

Ja sit osallistuin Gara Socialeen - voitin ainakin oman sarjani (fin, female). Eka kerta ikinä kun pujottelin tommosia lippuja, aika hauskaa! Treenasin katsomalla perjantaina leffan 'On Her Majesty's Secret Service', missä George Lazenby hiihtelee sinisessä, tosi hienossa kokohiihtoasussa Bondina ihan vaikka yhelläkin suksella.

Kevät?

Millä määritellään kevät? 

Jos se on sen mukaan, että "kuu kiurusta kesään" ja kiuru saapuu yleensä huhtikuussa, kevään pituus on keskimäärin kolme kuukautta, sillä vuodenaikoja on neljä ja kuukausia yhteensä kaksitoista, tästä päästään siihen, että kevät alkaa kaksi kuukautta ennen kiurun saapumista eli helmikuussa.

Kevättä saattaa ilmentää myös sen katolla olevan puolimetrisen lumikasan sulaminen lisääntyvässä auringon valossa ja sitten "räystäät tippuvat".

Tokikin valon lisääntyminen on yksi tärkeä osatekijä kevään tulemisessa ja keväthangilla auringossa hiihtely onkin aivan ihanaa. Ja kah, hankia ON siis keväällä! Joten kaiken lumen ei tule olla sulanut, että on kevät. MOT.

Kevään tunteen kuulemma saa myös siitä että vihdoin näkyy lumen alta jälleen asfalttia. Jonkun sorttinen kevättunne pienempänä muistaakseni tuli siitä kun ekan kerran sai taas pyöräillä. Iän lisääntyessä lisääntyi myös 'riski'pyöräily, joten tämä raja muuttui häilyvämmäksi. Ja kyllähän jäällä ON ilkeä pyöräillä, takapuolikin sen jo sanoo.

Toinen kevään merkki silloin pienempänä oli pitkistä kalsareista luopuminen... Mutta se oli ehkä jo enempi loppukevättä se!

Mulle tuli sunnuntaina täydellinen kevätfiilis. Mutta en tiedä olisiko se määritelmissä jo ennemminkin semmoinen loppukevät kuin alkukevät. Hangilla olin lauantaina ja meinasin läkähtyä lasketellessani toppatakissa ja -housuissa. Aurinko paistoi ja lumi sohjoontui. Meillähän ei täällä tietenkään kotinurkissa ole yhtään lunta ollut piiiitkään aikaan (= 'loppukevät'). Sunnuntaina sitten aurinko paistoi myös ihan täpöillä! Lähdin eka kertaa tänä vuonna ulos ilman takkia! Mutta ei siinä vielä kaikki. Menin lenkkeilemään t-paidassa!!! Ei ollut kylmä, mutta kyllä paikalliset tuijottivat... Niillä oli takit päällä, osalla pipokin korvilla. Siinä sitten lenkkeillessäni tapasin muutaman sitruunaperhosen! Sekin vielä. Tämä kaikki johti siihen, että laitoin pyykit ulos kuivumaan  (ovat vieläkin toivorikkaana ulkona, jospa tänään iltapäivällä olisivat jo kuivat...) ja Touko sai kevättukan. Illalla tulikin sitten tosi kylmä kun aurinko laski mailleen. Basilika jäi ulkoikkunalaudalle... Päätin, että ikkunasta falskaa sen verran lämmintä ilmaa, että se pärjää.

Koska joulukuussa pystyin tulemaan Vespalla töihin, niin mikäs ettei helmikuussa. Tammikuu ikävä kyllä jäi välistä, mutta se anteeksiannettaneen... Joulukuussa oli kylmää kyytiä, mutta niin oli tänäkin aamuna, huhhuijjaaa!!! Iltapäivällä lämmöt keikkuvat jossain 15 asteen tuntumassa, mutta aamuisin onkin sitten muutama aste nollan alla. Koita tässä nyt sitten pukeutua "oikein" koko päivän tarpeisiin!

Summa summarum, mielestäni täällä on kevät ja se on jopa oikein hyvässä vauhdissa. Kesä alkanee jo tuossa parin kuukauden päästä. 

Torttu

Kansallissankari Ruuneperin kunniaksi tuli leivottua torttu poikineen, joku satakunta luulen! Iso kiitos kuuluu tietysti Mummille - tein tortut hänen mahtavalla reseptillään. Ilahdutin tortuilla sitten niin työkavereita kuin myös Suomi-kollegoja tässä runeperintortuttomassa maassa. Ihan hirmu suosion ne saivatkin, niin ulkomaanelävien kuin kotomaisten ystäväin keskuudessa, huhhuh! Suomalaisista on päässyt riemunkiljahduksia ja erittäin mairean muikeita hymyjä - onpahan jopa taikinasormeksi ruvettu nimittelemään. Kas kun ei poropeukalo (eikös se ole sitten "Hän joka maukkaan erinomaista pororuokaa taiteilee")! Ja pomo äityi reseptiä kyselemään vaikka ensin veti diplomaattisten selkkausten mahdollisuudet kehiin, mikäli joku ei maista suomalaisia ruokia... Muisti ehkä tuliaissalmiakkini. Turkinpippurit siis. Ne eivät ole saavuttaneet täällä suosiota. Kummallista...

Ja opin jälleen jotain uutta. Täällä ei ole lainkaan mitään erityisiä päiviä erityisille ihmisille. Kuten meillä on ruuneperit ja lönnruutit. Taisi tämä seikka olla omiaan lisäämään kummastusta ulkolaisissa, kun kerroin vuolaasti, että tämä torttu on siis sen Ruuneperin herkku ja siksi sitä valmistetaan just näihin aikoihin vuodesta. Toisaalta se on hyväkin, että kaiken maailman Garibaldeille ja Galileille ei ole omia merkkipäiviään, eipähän nykyinen pääministerikään sitten voi saada omaa merkkipäiväänsä kalenteriin...