Näytetään tekstit, joissa on tunniste italialaisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste italialaisuus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Sopeutuminen Pohjolaan, osa I

Minulla on koiruus, jolle kodin näemmä tekee matto olohuoneen lattialla! VIHDOINKIN voi olla ilo ylimmillään, kun vihdoin sain taas meille olohuoneen siihen kuntoon, että lattialla on matto minkä alle näemmä voi vaikka mönkiä ja on myös sohva, millä minä voin köllötellä. Niin nytpä sitten on oiva aika - tässä vinkulelun säestyksellä - raportoida tähänastisia saavutuksiamme. 

Olemme olleet nyt kotoSuomessa 4 päivää. Ja hyvin menee. Tämänkertainen raportti on pääasiassa tämäniltaiselta lenkiltä.

Tilanne koiralenkillä Suomi (FI) vs. Italia (IT):

Koiranulkoiluttajia: FI - ehkä joku kakskyt, IT - ehkä korkeintaan 1
Haukkuvia koiria, lähinnä pihoilla: FI - 0, IT - ehkä joku sata (siltä se ainakin tuntuu...)
Sauvakävelijöitä: FI - 7, IT - 0
Mopoautoja: FI - 7, IT - 0. Näistä huomautettakoon, että olen treenannut, tiedän jo, että niitä kutsutaan myös mautoiksi. Alan oppiin!
Mopoja: FI - 0, IT - keskimäärin kolmisen
Katuvaloja: FI - koko ajan, IT - säkällä siellä täällä
Lunta: FI - paljon, ja lisää tulee, IT - ei (-> pimeetä...)
Muita ulkoilijoita: FI - monta, IT - joitakin
Tervehtiviä/hymyileviä vastaantulijoita: FI - 10%, IT - 100%. Tätä mun pitää treenata. Tuntui tosi pöllöltä hymyillä yksikseen ja joskus erehtyä jopa sanomaan 'Moi'. Jokunen vastaantulija kyllä vastasikin, hymyn kera oikeen! Joten treenaan itseäni ja muita kans.
Maisemat: FI- ... On se Pispala hieno tuolla Pyhäjärven toisella puolen. Ja Näsinneulakin näkyy!, IT - Alpit. Hienot on.
Ai niin, kävelyteitä, jalkakäytäviä: FI - tietysti, valaistuja, IT - mitä ne on??

Näin se etenee se suomettuminen. 

tiistai 15. marraskuuta 2011

Väestönlaskenta

Pääsinpä mukaan paikalliseen väestönlaskentaan. Ajanhetkellä 9.10.2011 vallitsevat olot tuli raportoida. Ensin meinasin, etten ala kahlaamaan nippua läpi, mutta sitten kunnantädit niin ystävällisesti sitä uudenmman kerran sitä pyysivät, niin johan hellyin täyttämään. Päätin täyttää postitse tulleen paperiversion, sillä ystäväni, ken tahtoi sähköisen version internetitse täyttää, törmäsi mielenkiintoiseen esteeseen. Meille ulkolaisille, kuten paikallisille, on olemassa semmoinen riemu kuin 'Codice fiscale'. Se on niinku henkilötunnus täällä. Siinä on paljon kirjaimia ja numeroita ja koostuu siis nimestä, syntymäajasta, syntymäpaikasta ja silleen. Eli olletenkin melko yksiselitteinen. Noh, ystäväni ei pystynyt kirjautumaan väestölaskennan tarjoamaan (Censimento) osoitteeseen omalla yksiselitteisellä codice fiscaalillaan. Hianoo... Aikansa soiteltuaan ympäriinsä ja saaden nolla neuvoa hän keksi "poistaa" codice fiscaalista kaikki muut paitsi ihan vaan ekan kutsumanimen. Ja väsäsi näin uudenkarhean koodin itselleen. Ja johan toimi nettisysteemi!!! Wau....
Tästä jälleen kerran mykistyneenä en siis lähtenyt edes yrittämään nettiversiota, vaan kahlasin kiltisti paperin läpi. "Finlandia" kerroin tosi monta kertaa ja muutoin raportoin, että kyllä, minulle tulee juokseva vesi sisään asuntooni ja on myöskin lämmintä vettä saatavilla. Laitoin rastin myös kohtaan "Kyllä, minulla on vessanpönttö". 
Että seuraavan kerran kun Italiasta kajahtaa väestölaskentatietoja, olen siellä mukana tilastoa muodostamassa. Olen myös saanut asua maassa sen viikonlopun, jolloin Berluskooni lopulta erosi työtehtävistään. Kaikkea jännää sitä eteen sattuukin!

tiistai 25. lokakuuta 2011

Italialaiseksi!

En tiedä mitä vaaditaan, että saa paikallisen kansalaisuuden. Naimisiin meno paikallisen kanssa on kuulemma toimiva keino. Ja hyötynä on esim. se, että sitten ei enää tarvitse ollenkaan viisumia kun halajaa matkalle USAan. Mutta tokikin kansalaiseksi pääsee osoittamalla etevyytensä italialaisuutensa. Vaatimuksia en tiedä, mutta mulla on hyviä ehdotuksia pääsykoetehtäviksi. 
Aiemmin jo kerroinkin, että auton voi parkkeerata mihin vaan. Itse en ihan vielä pysty liikenneympyrään autoani jättämään, mutta muuten parkkipaikka löytyy nykyään melkein mistä vaan. 
Ja tokikin se, että jos on asiaa kaverille, niin auton voi pysäyttää vaikka keskelle tietä ja rupatella kuulumiset auton ikkunasta.
Mutta lisävaatimuksia voisi olla vaikkapa se, että kun tahtoo autollaan kääntyä oikealle, niin juuri ennen risteystä otetaan laaja kaari vasemman kautta. Ja päin vastoin. Tuleepahan kurvista paljon jouheampi ja ainahan ne muut tilaa antaa. Pyörällä edetessä on syytä visusti pitää mielessä.
Paikallisen kielen puhuminen on oma asiansa ja syystäkin pitää osata, mikäli italialaiseksi mielii. Tärkeä seikka puheen paljouden aikaansaamiseksi on se, että oppii toistamaan itsensä mielellään kolmeen kertaan. Ainakin. Hiljaiset hetket vähenevät. 
Lasten kannattaa oppia jo hyvin varhaisessa vaiheessa pärjäämään reilun lyhyillä yöunilla. Koulunkäynti kun aloitetaan neljän vanhana. Silloin vain koulubussilla koulunpenkille vaikkapa tunnin ajomatkan päähän. Ja silti pitää reippaasti osallistua vanhempien kanssa pitkille illallisille vaikkapa yhteentoista asti. 
Ja nälän pitää oppia pysymään poissa puoli kolmen ja puoli seitsemän välissä. Itkukiukkuraivarit eivät auta, sillä ravintolat ovat kiinni. 
Tärkeää on myös, ettei sormi mene suuhun erityyppisen pitsaan laitettavien juustojen kanssa. Niitä on monia ja tokikin antavat aina omantyyppisensä leiman pitsalle. Nami!
Ilmeisesti aitoitalialainen ei syö pitsaa joka päivä. Ja lasagnea syödään kerran kuukaudessa korkeintaan. Se on ihan huijausta, että italialainen muka söisi herkullisen monen ruokalajin aterian päivittäin ja pysyisi hoikkana 'Välimereisen ruokavalionsa' ja oliiviöljyn turvin. Juhlissa syödään ja muuten sitten nakerretaan salaattia. Ja alkoholin kulutus on hyvinkin maltillista. Pohjoismaalaista 'otan toisen oluen'-kommenttia ei paikallisilta juuri kuule. 
Vähäisempi fakta on se, että et ole italialainen, mikäli mielit juoda cappucinoa kahdentoista jälkeen. Se kun on niin raskasta juomaa, että eihän sitä lounaan jälkeen yksinkertaisesti pysty nauttimaan. 
Säästä. Mikäli pitkälti aurinkoisen jakson jälkeen tulee yksi sadepäivä, niin se on kaaaaameeta. Ja sen jälkeinen aurinkoinen päivä voi esim. lokakuussa olla intiaanikesä. Läpsykäskengistä siirrytään suoraan päheisiin saappaisiin (pätee monin paikoin ainakin naispuolisilla italialaisilla). Ja kahden päivän sateen jälkeen on talvi. Paitsi että talveen ei muuten sitten kuulu lumi. Paitsi poikkeusvuosina. Joita on minun havaintojeni mukaan ollut joka vuosi. 
Kengistä muutenkin. Niiden toiminnallisuus ei ole lainkaan avaintekijä. Koska jos ei ole keliä kävellä, mennään tietysti autolla. Kenkien tulee olla päheitä. Mielellään värikkäitä. Ehkä vaikka hopeiset. Tai voi olla paljetteja. 
Naisilla tulee olla pitkät hiukset. 
Miehillä lyhyet. Täällä ei heviletit jyllää.
Miehillä myös mielellään värikkäät housut. 
Jokainen piha tulee olla ympäröity aidalla ja portti tulee olla lukittava. Mielellään sähkökäyttöinen, jotta sen voi kauko-ohjauksella avata autolla kotipihaa lähestyttäessä. Ja ikkunoissa on luukut. Aamulla auki, illalla kiinni. Tai siis jos ei päivällä olla kotona, niin sit ne on kiinni.
Havaintojeni pohjalta näillä opein pääsisi hyvään alkuun. Itse olen aloittanut tuosta parkkeeraamisesta. Asioiden toistaminen ei oikein luonnistu, mikä aiheuttaa joskus väärinkäsityksiä. Kenkiäni en vaihda, hiukset ovat pysyneet lyhyinä, mutta koitan muistaa juoda macchiatoa lounaan jälkeen. Joskus työhuoneessa juon kyllä salaa iltapäivällä cappucinon. Ja meidän porttia ei saa lukkoon, ei kerrota kellekään!
Niin joo, käsiliikkeet kannattaa myös opetella hyvissä ajoin. Niitä olen oppinut muutaman! Täällä hyvä opetusvideo.