Elämää eläinten parissa

Tänäinen aamuherätys oli Kokemus. Silmät viela puolisikkurassa olin nousemassa sängystä, liian vähän unta, liian paljon juoksemista, väsyttäis vielä vähän... TB oli harvinaisesti seljällään omassa boksissaan, fine. Mikäs siinä. Sitten suunta kohti vessaa... ja matkalla kohtaan kaksi kuollutta HIIRTÄ! YÄK. Kohti keittiötä ja paperia jotta kerätään hiiret poijes. Jekkuja lisempää - eli kolmas hiiri keittiössä, kolmessa palassa. Ei siis riitä, että asun Kingkongin tuhoaja TSn kanssa vaan talossa asuu Suuri Metsästäjä - valkoinen M-kisu. Nami. Oppimani paikallisen kielen sana 'lucertola" on kovassa käytössä, kun tyynyn alta loytyy sisiliskon puolikas... Mutta herätyskeinona on kieltämättä tehokas.

Lucertolasta myös toinen tarina, ystävieni toimesta. Heidän pihassaan nimittäin asuu nykyjään Lombardian puhtoisin lucertola! Se kävi hiihtosukkien kanssa pesukoneessa ja hienopesun päätteeksi oli kouristuksenomaisesti takertunut villasukkaan. Mistä se helläkätisesti siirrettiin takaisin Lombardian maaperälle.

Ou jes, tämän aamun eläintarinat eivät vielä päättyneet. Lähtivat sitten ulos kaikki kolme tyynni. Mutta kun ulkona sataa ja oli ehkä liian aikaista kävelylle, pomppasivat TB ja L lähinnä välittomästi takaisin autoon ja TSkin hetimiten vajaan yhden kierroksen jälkeen. Hei mennään hei takaisin kotiin ja nukkumaan. Huoh.

Viime sunnuntai oli koko kolmikolle melkoisen aktiivisunnuntai. Naapurin poika otti TSn mukaansa vuoristoon ja illalla oli sekä naapurin poika että TS lopen uupuneita! Olivat kävelleet vuorta ylös alas PALJON. TB ja L olivat seuraamassa sählypelejä Bolzanossa. Eli paljon autoilua, sitten omituisia ääniä täynnä oleva palestra-urheilusali ja omituisia ihmisiä joka paikassa. Hiljaista sakkia olivat illalla kotona.

Kevät tullut tullut on!

Heipä keväästä! Useempikin perhonen on jo tavattu, lennossa. Amiraali sellainen ja sitruunaperhoinen. Kukkia myös on kovin. Kaikkia en edes tunne. Kohta ilmeisesti orvokkiaika rupiaa olemaan ohi, koska täällähän orvokki tokikin on talvikukka. Tällä viikolla saimme lunta maahan ekan kerran sitten joulukuun, mutta onneksemme se meni äkkiä poijes. Nyt on täysin ulkoilukelit - onnellinen on koiranomistaja, kun saa olla ulkona vaiks kuinka paljon!

Mikä onkaan varmempi kevään merkki kuin prosecco ja jäätelö terassilla!??!?! Näkymät tietysti Lavenon satamassa Lago Maggioren ylitse Alpeille. Ei paha!

Oopperasta jälleen päivää

Tänään meillä käsittelyssä viime viikolla tarkistettu pätkä nimeltänsä “Z Mrtvého Domu” eli ”From the House of the Dead” säveltäjänään tsekkiläinen Leos Janácek. Libretosta vastaa sama tyyppi ja hän nappasi ideat Fyodor Dostoevskyn novellista. Ooperan kantaesitys oli Brnossa 1930, just pari vuotta säveltäjän kuoleman jälkeen.

Ooppera on kolmiosainen, tällä kertaa ainakin kaikki osat vedettiin kerralla läpi. Mikä oli vähän yllättävää, koska huhut kertovat, että La Scalalla on rahavaikeuksia. Olisi ehkä kannattanut kerätä kuohuviini rahat pois kuleksimasta! Paitsi että me löydettiin onneksi kuohuviinit ennen oopperaa sieltä sivukujalta melko kohtuuhintaan. En tosin ole sellaista hintaa maksanut täällä missään muualla... Taas oli istumapaikat edellisiä paremmat! Tätä menoa kohta varmaan pääsen sinne päällikköaitioon, huh. Nyt oltiin kolmospartsilla, vain pari laatikkoa sivuun päällikköaitiosta.

Oopperan tapahtumapaikka on vankila siperiassa. Oopperassa ei ole kantavaa, läpikulkevaa tarinaa vaan yksittäiset hahmot kertovat omia tarinoitaan. Niinku että miten päätyivät vankilaan.

Ooppera alkaa talviaamuisessa vankilassa. Aatelismies Gorianchikov saapuu vankilaan väittäen olevansa poliittinen vanki ja hänet ruoskitaan välittömästi päällikön käskystä. Eräällä vangilla on jemmassa siipensä loukannut kotka, jonka uhmaa kaikki ihailevat. Skuratov saa päähänsä alkaa laulaa jotain tosi ärsyttäviä laulunpätkiä ja muistelee pikkusen silleen mielipuolisesti elämäänsä Moskovassa. Sit sitä rupee tanssittamaan ja lopulta se pyörtyy. Luka on vähän ärtynyt Skuratovista, ja tuo julki oman tarinansa kuinka hän tappoi vartijan edellisessä vankilassa joutuen ruoskittavaksi. Ja ruoskimisesta puheen ollen, ruoskimisesta puolikuollut Gorianchikov raahataan sisään.
Toisen osan alkajaisiksi Gorianchikov ystävystyy nuoren Alyeyan kanssa ja opettaa häntä lukemaan ja kirjoittamaan. Raskaan työn päätteeksi vangit saavat lomaa. Ja loman kunniaksi vangit saavat papilta siunauksen ja heittävät kylän väelle pantomiimiesityksen – erityinen ’näytelmä näytelmässä’ ominaisuus. Enemmän se kyllä näytti siltä, että maksullisia naisia saapui vankilaan, mutta miksi, se jäi arvoitukseksi. Skuratov kertoo kuinka hän oli ihan rakastunut saksalaiseen pesijätyttöön, Luyzaan. Tuo tyttö johdatti Skuratov raukan murhaamaan sukulaismiehen, jonka kanssa Luyza oli pakotettu menemään naimisiin. Sitten Alyeya ja Gorianchikov keksivät juoda teetä, mutta siitä yksi vanki kimmastuu tyystin ja hakkaa Alyeyan pahasti.
Kolmas osa tapahtuukin sitten vankilan sairaalassa. Alyeya on kuoleman kielissä, kovassa kuumeessa. Skuratov on tullut ihan hulluksi ja itseskelee Luyzan perään. Sitten yllytetty Shishkov kertoo tarinansa, kuinka hän rakasti Akulinaa. Tosin Filka, kilpakosija, väitti kaikille että Akulina ei suinkaan ole koskematon, hän tiesi. Joten Akulinalla ei ollut mahkuja hyviin naimisiin ja suostui näin ollen Shishkovin vaimoksi. Sit Filka kuitenkin sanoi, että hups, hän vaan valehteli ja Akulina sanoi Shishkoville, että onkin ihan hirmu rakastunu Filkaan. Joten Shishkov tappoi tietty vaimonsa siltä istumalta.
Tällä välin jostain kumman syystä Lukalla menee tosi huonosti näyttämöllä – se on ehkä Siperian talven jäljiltä tosi kipee. Ja se menee ja kuolee. Minkä jälkeen Shishkov vasta tunnistaa, että Lukahan on perhanan Filka. Ja sinne se yrittää pomapata Shishkov pieksemään kuollutta vankitoveriaan.
Päällikkö on humalassa ja kutsuu Gorianchikovin luokseen. Sanoo, että sori, ruoskintaan ei muuten ollutkaan mitään syytä. Oho. Ja Gorianchikov vapautetaan. Samalla vapauteen lähtee siipensä parantanut kotka.
Ja näin vankilan elämä jatkaa kulkuaan. Sen pituinen se.

Jätin tänne pohjalle sokeriksi semmosen ison seikan, että orkesteria johti kukapa muukaan kuin Salosen Esa-Pekka!!! Hyvin se hoiti homman kotio. Ja ovat samalla kokoonpanolla käyneet heittämässä samaa keikkaa Metropolitanissa New Yorkissa ja sit kans Wienissä. Ja toi Patrice Chéreau oli toi noin ni ohjaaja. Mistä päästään hauskaan kuriositettiin – olen ehkä nyt virallisesti Mr. Chéreaun (Pate) fani, nimittäin vuosi sitten näkemäni Tristan&Isolde oli myös hänen ohjaamansa, ha! Vähänkö menee hifistelyksi!

Jälleen upea kokemus. Tähän oopperaan kehotettiin menemään avoimin mielin muistaen, että tämä pätkä ei ole Verdin eikä Wagnerin tyyliin kepeä. Eikä ollut. Mutta upea se oli. Yllättävän niukoilla lavasteilla saatiin taas paljon aikaiseksi. Vankien työnä muuten oli katosta tiputettujen paperivuorien siivoaminen, huh! Ja sairaalaan saatiin entistäkin ankeampi tunnelma roikottamalla näyttämön katosta virttyneitä loisteputkilamppuja.

TOO III

Tänään olen oppinut, osa 3.

Kollegalle syntyi vauva. Ja nyt tietysti sitten kovasti keskustellaan, että mitä heille lahjaksi. Ja sain ilokseni oppia sellaisen asian kuin vaipparoskis. Tätähän alkoi kertoa eräskin italialainen tutkija ja tarina kulki siihen malliin, että vaipathan haisee ihan kauheelle. Ja mihin niitäkin laittaa. Etenkin talvella – kuka haluaa mennä talvella ulos monta kertaa päivässä laittamaan haisuvaipan jonnekin ulkojemmaan. Niin sitten on semmonen masiina, joka niinku tekee makkaraa vaipoista. (Tämähän kaikki toimitettiin semmosella italian sekaisella englannilla, tokikin.) Eikäku siis tiettyki sulkee vaipat vakuumiin (sellaisia laitteita meillä on töissä joitakin).

Ja tietysti kuvittelin mielessäni jonkun sellaisen miljaardeja maksavan vakuumityhjiölaminointikoneen, joka ehkä myös hajottaa haisuvaipat atomeiksi. Ja olin vähän niinku HÄ???

Pääpiirteissään homma kai menee niin, että on olemassa joku semmonen tosi kätevä muoviastia, mihin laitetaan muovipussimuovia oleva muoviputkilo, jonka alkupäähän laitetaan solmu. Sitten sinne tipautellaan niitä haisuvaippoja sitä mukaa kun niitä tuotetaan ja astia joteski imasee ilmeisesti turhat ilmat pois ja kuroo muovin kiinni. Sitten kun roskis rupiaa olemaan täynnä (riippuu kuulemma ihan siitä likavaippojen tuottajasta, aika jännä), niin sitten joku rohkea avaa astian ja ottaa ”makkaran” ulos. Kaameeta on nimittäin se, että TOISEENKIN päähän pitää tehdä solmu. Mutta ei se siis niin suurta avaruusteknologiaa lopulta edustanutkaan kuin ensin ajattelin.

Kotimaisen kielisiltä sivuilta löysin tiedon, että väittävät keksinnön olevat hajuttoman lisäksi ympäristöystävällinen... Hmmm. Tämä on hieman yllättävä veto kun kertakäyttövaipan ympärille kuitenkin kiepautetaan ylimääräinen kerros muovia. Ehkä ympäristöystävällisellä tarkoitetaankin sitä että ei aiheudu hajuhaittoja ympäristöön. Jesh – tutti suuhun sordiinoksi ja haisuvaipat tyhjiöroskikseen ja avot, vauva on hajuton ja äänetön!

Ehkä tämmöinen sitten pitää kollegalle ostaa. Se kun on kuulemma TODELLA kätevä! Taidan delegoida homman jollekin kokeneemmalle...
Että ei voi muuta sanoo ku waude – kaikkee sitä onkin, mistä ei ole mitään tiennyt! Mistä kaikesta muusta sitä onkaan ehkä jäänyt paitsi...??? Ilokseni totesin kuitenkin, että en ollut ainoa joka ei ollut moisesta kuullut. Yks toinen kollega, nainen, oli tämän lisäksi huuli pyöreänä myös kun oli rintapumpusta puhe.

Fasnet - Fasching - Karneval

Karnevaaliaikaan järjestin itseni Friedrikshaveniin. Siis Saksaan. Ja otsikon sanat tarkoittavat samaa asiaa - karnevaaleja. Ja silloin järjestetään Umzug - paraati. Karnevaaliaika kestää viikon - noidat käyvät vapauttamassa koululaiset ja sitten juhlitaan! Tärkeimmät päivät ovat Rosenmontag ja Faschingsdienstag, jolloin paraatit ovat suurimmat ja hulabaloo äänekkäin.

Noidat luutien kanssa harjaavat talvea pois - kaikki pahanaamaiset ovat ajamassa talvea pois. Sitten on niitä jotka näyttävät ystävällisiltä, ne kysyvät kevättä tulevaksi. Kovaa meteliä pitävät kaikki ja pahanaamaiset pelottelevat ihmisiä. Kaupungeilla on omia ryhmiään, jotka matkustavat eri puolille osallistumaan Umzug -paraatiin. Matkassa saattaa olla esim. ihmissentrifugi, johon viattomia katsojia tungetaan ja juostaan pois. Tai sitten järjestetään ruoskanpaukutusesityksiä, ihmispyramideja, lipputansseja tai kiivetään tikapuita pitkin sisään asuntojen ikkunoista.

Erityisen suuressa suosiossa on levittää joka paikkaan paperinpurua eri muodoissa!

Pitkin saksin varustautuneet noidat varastelivat hattuja yleisöltä. Niin, ja kenkiä kanssa, jos vain suinkin saivat semmoiset käsiinsä. Tai sitten vain kävivät selän takana solmimassa kengännauhat yhteen, hihhii!

Musiikkia löytyy kanski moneen lähtöön. Perinteinen härvilä on Schalmei - joillakin orkestereilla oli pelkästään niitä! Melkonen kakofonia!!!

Paraati loppui Bodenseen rannassa olevaan kaupungintaloon, mihin kaikki kerääntyivät juhlimaan. Kaikki bändit nousivat lavalle - kuulemma muutamassa vuodessa musiikin skaala oli edennyt hurjasti. Aiemmin bändit soittivat vain ja ainoastaan perinteisiä biisejä, nyt valikoima sisälsi mm. vaskilla ja rumpuryhmällä soitettua Abbaa (video sivun alareunassa rajallisen ajan)!

Pääsinpä myös kokeilemaan puista naamaria - sisältäpäin ei paljoa näe, painavakin se on, mutta kaikkinensa tosi hieno!