Kotinurkilta

Ärrinmurrin päivän kääntyessä alkuiltaan (tämä hetkihän alkaa eksaktisti iltakuudelta), on äärimmäisen loistavaa lähteä pimenevään iltaan kävelemään koiruuden kanssa. Siinä sen ärrinmurrin saa kätevästi liuetettua matkan varteen ja saa mieleen tärkeämpiä asioita. Kuten sen, etten ole kertonut paikallisesta tärkeästä turistitapahtumasta! Ja heti kun olin sen saanut mieleeni, niin eikös silmiini osunut eräskin vihreän-valkoisen-punaisen kukertava Italian lippu! Enkä jaksanut olla enää niin ärrinmurrin ollenkaan. On se vaan ilahduttavaa kuinka täällä roikutetaan ylpeästi isänmaan lippuja parvekkeiden kaiteissa, omatekemissä lipputangon viritelmissä, portinpielissä, ikkunoissa. Ei niitä nyt joka pihassa ole, mutta paljon on. Se on kivaa. Bongailla niitä. Jokunen kuvakin on tullut otettua, mutta niillä en nyt teitä vaivaa. Tokikin se, että Suomen lippua ei nuin näy roikuskelemassa, selittynee sillä, että lippumääräykset kovin kieltävät Suomen lipun epäasiallisen käytön. Varmasti ainakaan se naapurini aiemmin suosima "Italian lippu pöytäliinana"-tyyli ei läpäisisi minkäänvaltakunnan Suomenlipunkäytönsiveyssäännöksiä. Satunnaisesti saattaa joissain kerrostaloissa olla joka asunnon parvekkeella Italian lippu. Ainakin ulospäin se tuo kuvan, että ovat tyypit onnellisia maassaan.

Mutta siitä turistinähtävyydestähän mun oikeestaan piti kertoa. Se on äärimmäisen kuuluisa, touko-kesäkuussa tapahtuva Tulikärpäskävely. Ollaan Toukon kanssa löydetty tästä kyliltä erittäin hyvä tulikärpäspätkä, mistä paikalle pyrähtäneet Suomi-vieraat olivat vaikuttuneita. Tulikärpäsiä oli 'tuossa', tuolla', 'tossa', 'täällä' ja myös 'oho tuossakin'. Myöhemmin keväällä tunnelmat vaihtuivat Kiiltomatokävelyyn. Tähän olisin voinut laittaa juurta jaksain tulikärpästen ja kiiltomatojen elämän kiertokulusta kertovan tarinan, mutta en tiedä kavereista juuri mitään. Paitsi sen, että lasipurkissa tulikärpänen ei heinän voimalla jaksa montaakaan viikkoa elossa. Ensimmäisen näkemäni sain yllättyneisyydestäni huolimatta kaapattua purkkiin, mutta pitkään se ei siellä ilahduttanut. Onneksi niitä löytyi vapaudesta paljon lisää. Kävimme katselemassa joka ilta. Niin kauan kuin sitä iloa riitti. Ja nyttemmin, näin syksyn tullen meilläpäin voi tehdä Lepakkokävelyitä heti kun rupee hämäränhyssy laskeutumaan - niitä liihottelee menemään välillä moniakin. Lajeista en osaa mennä sen kummemmin sanomaan. 

Että on meillä täällä turistirysiä!

Italialaiseksi!

En tiedä mitä vaaditaan, että saa paikallisen kansalaisuuden. Naimisiin meno paikallisen kanssa on kuulemma toimiva keino. Ja hyötynä on esim. se, että sitten ei enää tarvitse ollenkaan viisumia kun halajaa matkalle USAan. Mutta tokikin kansalaiseksi pääsee osoittamalla etevyytensä italialaisuutensa. Vaatimuksia en tiedä, mutta mulla on hyviä ehdotuksia pääsykoetehtäviksi. 

Aiemmin jo kerroinkin, että auton voi parkkeerata mihin vaan. Itse en ihan vielä pysty liikenneympyrään autoani jättämään, mutta muuten parkkipaikka löytyy nykyään melkein mistä vaan. 

Ja tokikin se, että jos on asiaa kaverille, niin auton voi pysäyttää vaikka keskelle tietä ja rupatella kuulumiset auton ikkunasta.

Mutta lisävaatimuksia voisi olla vaikkapa se, että kun tahtoo autollaan kääntyä oikealle, niin juuri ennen risteystä otetaan laaja kaari vasemman kautta. Ja päin vastoin. Tuleepahan kurvista paljon jouheampi ja ainahan ne muut tilaa antaa. Pyörällä edetessä on syytä visusti pitää mielessä.

Paikallisen kielen puhuminen on oma asiansa ja syystäkin pitää osata, mikäli italialaiseksi mielii. Tärkeä seikka puheen paljouden aikaansaamiseksi on se, että oppii toistamaan itsensä mielellään kolmeen kertaan. Ainakin. Hiljaiset hetket vähenevät. 

Lasten kannattaa oppia jo hyvin varhaisessa vaiheessa pärjäämään reilun lyhyillä yöunilla. Koulunkäynti kun aloitetaan neljän vanhana. Silloin vain koulubussilla koulunpenkille vaikkapa tunnin ajomatkan päähän. Ja silti pitää reippaasti osallistua vanhempien kanssa pitkille illallisille vaikkapa yhteentoista asti. 

Ja nälän pitää oppia pysymään poissa puoli kolmen ja puoli seitsemän välissä. Itkukiukkuraivarit eivät auta, sillä ravintolat ovat kiinni. 

Tärkeää on myös, ettei sormi mene suuhun erityyppisen pitsaan laitettavien juustojen kanssa. Niitä on monia ja tokikin antavat aina omantyyppisensä leiman pitsalle. Nami!

Ilmeisesti aitoitalialainen ei syö pitsaa joka päivä. Ja lasagnea syödään kerran kuukaudessa korkeintaan. Se on ihan huijausta, että italialainen muka söisi herkullisen monen ruokalajin aterian päivittäin ja pysyisi hoikkana 'Välimereisen ruokavalionsa' ja oliiviöljyn turvin. Juhlissa syödään ja muuten sitten nakerretaan salaattia. Ja alkoholin kulutus on hyvinkin maltillista. Pohjoismaalaista 'otan toisen oluen'-kommenttia ei paikallisilta juuri kuule. 

Vähäisempi fakta on se, että et ole italialainen, mikäli mielit juoda cappucinoa kahdentoista jälkeen. Se kun on niin raskasta juomaa, että eihän sitä lounaan jälkeen yksinkertaisesti pysty nauttimaan. 

Säästä. Mikäli pitkälti aurinkoisen jakson jälkeen tulee yksi sadepäivä, niin se on kaaaaameeta. Ja sen jälkeinen aurinkoinen päivä voi esim. lokakuussa olla intiaanikesä. Läpsykäskengistä siirrytään suoraan päheisiin saappaisiin (pätee monin paikoin ainakin naispuolisilla italialaisilla). Ja kahden päivän sateen jälkeen on talvi. Paitsi että talveen ei muuten sitten kuulu lumi. Paitsi poikkeusvuosina. Joita on minun havaintojeni mukaan ollut joka vuosi. 

Kengistä muutenkin. Niiden toiminnallisuus ei ole lainkaan avaintekijä. Koska jos ei ole keliä kävellä, mennään tietysti autolla. Kenkien tulee olla päheitä. Mielellään värikkäitä. Ehkä vaikka hopeiset. Tai voi olla paljetteja. 

Naisilla tulee olla pitkät hiukset. 

Miehillä lyhyet. Täällä ei heviletit jyllää.

Miehillä myös mielellään värikkäät housut. 

Jokainen piha tulee olla ympäröity aidalla ja portti tulee olla lukittava. Mielellään sähkökäyttöinen, jotta sen voi kauko-ohjauksella avata autolla kotipihaa lähestyttäessä. Ja ikkunoissa on luukut. Aamulla auki, illalla kiinni. Tai siis jos ei päivällä olla kotona, niin sit ne on kiinni.

Havaintojeni pohjalta näillä opein pääsisi hyvään alkuun. Itse olen aloittanut tuosta parkkeeraamisesta. Asioiden toistaminen ei oikein luonnistu, mikä aiheuttaa joskus väärinkäsityksiä. Kenkiäni en vaihda, hiukset ovat pysyneet lyhyinä, mutta koitan muistaa juoda macchiatoa lounaan jälkeen. Joskus työhuoneessa juon kyllä salaa iltapäivällä cappucinon. Ja meidän porttia ei saa lukkoon, ei kerrota kellekään!
Niin joo, käsiliikkeet kannattaa myös opetella hyvissä ajoin. Niitä olen oppinut muutaman! Täällä hyvä opetusvideo.