Työvoimapula?

En tiedä nyt oikein, että miten tämän nyt ottaisi. Onko se niin, että vierastyövoimaa pitää kannattaa vaiko suosia kotimaista? Ja jos on niinko suomalainen Italiassa, niin onko silloin italialainen työvoima vierastyövoimaa? Mistä päästään perimmäisen kysymyksen äärelle, että kuinka pitkä aika tulee asua ulkomailla ettei enää asu ulkomailla? Tai siis tulen aina olemaan täällä ulkomaalainen, mutta jos alankin tuntea oloni kotoisaksi täällä, niin eihän tämä sitten tavallaan ole enää ulkomailla. Ja kun kampaajakin alkaa olemaan enemmän tuttu kuin vieras, niin olenko ulkona vai sisällä?
Enivei ja oli miten oli, niin päätin tuottaa itselleni puutarhatyöntekijän Suomesta. Hänestä on hurjan helppo puhua, kun häneen voi viitata kirjaimella R. Ja helppoudenhan muodostaa kirjaimen jonkinasteinen samankaltaisuus oman nimeni alkukirjaimen kanssa. Tämä tuontiduunari eli vierastyövoima (vai kotimainen, kas siinäpä se pulma), minkä tunnen paremmin kuin viime aikoina usein näkemäni lämminvesiboilerinkorjaajat (, jotka veistelevät huumoria, että onneksi on kesä, niin ei sitä lämmintä vettäkään silleen tarvii), oli erittäin sisäsiisti ja reipas. Sillä välin kun mää koitin heräillä suihkun (lämpimän) avulla ja koitin keksiä jotain aamiaista, tuontiduunari oli jo trimmannut nurmikon. Ja jäätelön (ja shoppailun) jälkeen hyökkäsimme pensasaidan kimppuun. Sen saman, minkä kanssa viimeksi tappelin tuntikausia ja olin lopulta hyvin repaleinen. Nyt tappelu oli lähinnä siitä, että kuka saa heilua se valosapelin… eikäku leikkurin kanssa. Kovin helpoksi kävi homma tämän vierastyövoiman avulla.
Eikä tässä vielä kaikki. Tämän tuontiduunarin pystyi tarvittaessa valjastamaan myös siivoushommiin, erityisosaamisalanaan hänellä on ikkunain pesu. Myös monet ystäväni ovat lupautuneet vapaaehtoisesti luovuttamaan hänelle ikkunanasa pestäviksi.
Ja vielä suklaaköntiksi kakun päälle, tämä tuontiduunari toimii myös muuttoapuna. Ihan tosi kiltisti. Ja shoppailuapulaisena.
Kyl on niin kaikkee. Vaude.

Kevät väreissä

Ihan pikkusen pitää nopeesti naputella aiheesta, että on se vaan kelit lämpösemmät täällä kuin Suomessa. Torstaina käytiin täällä lounaalla yhen järven rannassa ja oli ihan t-paita -keli. Ja yks jamppa otti aurinkoo aurinkotuolilla ilman paitaa. Ja vielä iltapäivällä töistä lähteissä lämpöö piisasi 20 astetta. Perjantaina astuessani koneesta Pirkkalan kentällä, kylmä viima tuntui lyövän luihin ja ytimiin asti. Ja taas kun maanantaina olin varustautunut Suomen muutamaan miinusasteeseen ja kauniiseen lumisateeseen talvitakein, kalsarein ja talvikenkäin, niin Bergamon 20 astetta tuntui hivenen saunamaiselta sen lyödessä kasvoille heti koneesta astuessamme.
Perusnarsissit, kevätesikot, krookukset, valkovuokot ja sinivuokot jopa minä tunnistan. Niiden lisäksi joka päivä ympärillemme pulpahtelee kaikenmoisia värejä ja kukkia. Puut on ihan villejä. Yhtenä päivänä niissä ei näy mitään ja seuraavana päivänä näyttävät siltä, että kukkivat aina. Kuten alta näkyy tänään otetuista kuvista, niin kukkia löytyy erilaisia. Laekukkaeta ja kaaniita ovat. Ja lehtien silmutki on tosi isoja.

Tuska?

Olen vähän huolissani. Kirjoitin tammikuussa, että yhdellä naapuripihalla olevat spanieli ja rotikka saavat kunnon siepit aina kun kuljemme ohitse. Lähinnä olin silloin huolissani spanielista, joka melko pienenä haukkua rätkötti pomppien ympäriinsä ja rotikka pomppi tietty reilusti isompana osin spanielin päällä. Että siinä voi sattua sit spanielille rotikan hammas pahasti jos rotikka oikeesti on sitä mieltä, että merda, mun reviiri, wuf.
Nyt ei ole sitä rotikkaa näkynyt hetkeen aikaan!!! Spanieli tuskin on syönyt sitä kuitenkaan. Mutta mitäköhän sille on käyny... Jos se pakahtui siihen tuskaan, että me kuljettiin siitä pihan ohi! Siellä La Scalassa ainakin Isolde kuoli ihan vaan tuskaan ja ahistukseen. Että se on mahdollista. Voi pientä rotikkaa. Tai ei se ollu/ole pieni lainkaan.

Ohoh

Mä oon vähän niinku luullut jo laittaneeni nää kuvat tänne näkyville, mutta enpäs ollutkaan. Eli jotain lisänäkymää siitä miltä täällä näyttää. Aina ei siis oo lunta, mut voi silti olla ihan kivan näköstä. On se uusi vuosi vaan hieno homma, kun sitten on aina vuorossa uudet kujeet!

Kirkko täällä Lisanzassa

Sitten se meidän linna.

Piikkipalloja - on se ihanaa, että Toukolla on lyhyempi karva nykyään! En tahtoisi sen olevan täynnä näitä...

Mahtava paikka tämä - KAKEJA, meidän kylällä, kypsymässä! Nami!

Talokuvat on aina niin vetäviä. Tää on tää tönö, missä me asutaan.

Jos osaa oikeen kattoo, niin meidän tönö näkyy myös tuolla. Siis Lisanzan kylä (no ei ihan kokonaan) ja takana Lago Maggiore.

Tiput Lago Maggiorella

Ja sit Monte Rosa tuolla vastarannalla

Heposia löytyy tuolta Cocquosta

Hätäsesti sain Toukon vuorten kans samaan kuvaan

Tuo aamulenkkimaisema sumussa - edellisen tekstin joukossa sama maisema lumessa

Ja tämä näky löytyy sieltä mystisestä Isprasta, missä käyn töissä

Kävin Suomessa

On tosi ällöttävää mennä jonnekin lämpimään, esim. Rioon, keskellä pimeää talvea. Semmoisissa paikoissa saattaa saada aurinkoihottumaa tai ainakin silmiä häikäisee. Lisäksi pitäisi keskellä talvea osata hankkia semmoisia vaatteita mitkä sopisivat kyseiseen ilmastonalaan - kosteaan ja kuumaan kuin mikä. Saattaa käydä jopa niin, että vaatteet eivät toimi. Ihan hyvin voi käydä niin! Tällaisten asioiden pelossa päätin, että menemme Toukon kanssa viettämään joulua Suomeen. Suomi kun on tuttu ja turvallinen. Siellä olikin tarjolla saapuessamme (TADAA) vuoden lyhin päivä! Jipii! Tampereen seudulla joulun aikoihin olikin sen verran lunta, että pääsi sanomaan. Onneksemme Suomen talvi ei sentään ihan nurjinta puoltaan näyttänyt - vettä ei satanut yhtään! Eivätkä kadut olleet jäässä ollenkaan missään. Kuulin, että Jyväskylässä oli tällaistakin kurjuutta tarjolla. Pikkupakkaset soivat meille sen ilon, että näimme vilauksen jäästä kun menimme oikein läheltä merenrantaa katsomaan.

Jännintä matkassamme oli ehdottomasti Toukon ensimmäiset lentomatkat! Huh. Kyllä mua osasikin jännittää, mutta nyt voin sanoa, että loppu hyvin kaikki hyvin. Omat kommervenkkinsä matkaan toivat paikallinen eläinkauppa, mistä hankin Tokelle lentolaatikkoa, paikallinen eläinlääkäri, mistä hain tarvittavat matojenkarkotuslääkinnät sekä lentoyhtiö, jolle koirien kuljetus ei ihan taida olla arkirutiinia. Nyt yhteensä kolmen lähtöselvityksen, kolmen "mistä-kalastan-koirani-lennon-jälkeen"-seikkailun, yhden välilaskun ja monen laatikon raahaamisesta koituvan kirosanan rikastuttamana voimme ehkä tehdä reissun toistekin. Toke vaikutti melko relalta - mistä osittain täytynee kiittää lääketeollisuutta. Näin hauskan tapahtuman Köpiksen kentällä, kun turvamies meinasi moikata Toukoa häkin portin läpi. Melkoisen nopeasti veti turvamies naamansa pois Toukon lähettyviltä - niin reipasta häkin puolustamista pojasta irtosi! Eipähän kukaan erehdy pönemään Toukoa matkan varrelta!

Nyt olen siis palannut tänne saappaanvarteen. Ja eilen se alkoi. Pelkällä varoittelulla. Työpaikalla. Onneksi siitä puhuttiin lounastunnilla. Osasin sitten kotimatkalla käydä vielä ruokakaupassa. Illalla ei näkynyt vielä mitään. Mutta aamulla kun herättiin, niin johan sitä olikin! Koko maailma on ihan valkoinen! Kyllä se vaan niin on, että talvinen maisema kaunistuu kummasti myös täällä etelässä, kun sen kuorruttaa lumella. Multa on taidettu jo pitkään pyydellä kuvia, että "Miltä siellä sun kotinurkilla näyttää???". Tylsä laittaa kuvia, missä näkyy ankeeta harmaata "talvea". Mutta nyt pistän läjän tänne tämmösiä tänään otettuja. Paikalliset todennäkösesti pitävät mua omituisena, kun aivan innoissani puskin tonne ulos kameran kanssa. Naapuri jotain tuli sanomaankin vähän omituisen kuuloisena, että tämä taitaa olla sulle normaalia. Hän on eteläitaliasta eikä kyllä näytä nauttivan lumesta palaakaan... Ilahtui se kuitenkin tuosta meidän lumiukosta. Jotain iloa siis lumesta hänellekin! Otti oikein kuvan. Just ennenkuin palattiin kotiin, vastaan tuli iloinen porukka paikallisia. Yhdellä oli liukuri, toisella vanhanmallinen kelkka, yksi pulkkakin näytti löytyneen jostain ja parilla pojalla oli laskettelumonot suksineen, yksi kantoi lumilautaa. Että kyllä täälläkin osataan nauttia pikatalvesta. Todennäköisesti tämä on vain lyhyt ilo. Kaikki mulle hokevat, että on niin poikkeuksellinen tämä talvi. Toivottavasti näin on. Sillä todellakin mulla on kesärenkaat autossa. Talvisemmat on nastoilla varusteltu ja ne on nätisti Suomessa. Mutta eipä niillä täällä saisi ajaakaan. Kitkat ovat sallitut, mutta kait kovin harvalla on sellaiset autossaan. Sitä vastoin lumiketjut pitäisi kaikilta löytyä. Joten minäkin olen varustanut ooppelini semmoisilla. En kuitenkaan ajatellut ihan nyt just ottaa tuota autoa tuolta tallista. Onnekseni ennen joulua tutkin työpaikalle vievän linja-auton liikeradat. Ensimmäisellä kerralla ei kuski meinannut uskoa silmiään, kun törrötin tien poskessa kättäni huitoen. Ilmeisesti meidän kylältä ei juuri kuljeta tuolla bussilla. Toisena päivänä kuski sitten jo odotti mua, kun viime tipassa juoksin bussiin autoja väistellen... Joten hyvä on palvelu. Palvelu taitaa olla huippua mm. siksi, että bussi ei ole mikään julkinen nysse vaan meitin työpaikan tarjoama. Yksi kyyti aamulla töihin päin ja yksi iltapäivällä kotio. Loistavaa! Tosin se kiertää kaikki kylät mennen tullen, joten matkaan menee melko reilusti aikaa...

Tämä on myös erittäin mukavaa, että tällainen täällä erittäin harvinainen talvipäivä tarjoillaan vapaapäivänä! Erittäin ajattelevaista! Ja huomenna sitten bussilla töihin. Nyt mä keskityn suomalaiseen tapaan juomaan kaakaota kylmänä talvipäivänä. Kaakao tosin on saksalaista luomuchilikaakaota ja juoma on voimistettu italialaisella ramazottilla - näin tämä eurooppalaisuus vaivihkaa hiipii elämääni. Touko makaa reporankana matolla. Se varmaan näkee unta kuinka se juoksi lujaa lumessa, jalat ainakin vatkaavat. Sillä onkin harmillisesti etutassuissa turhan pitkä karva, kun kertyi ihan hirmu isot paakut tuota nuoskalunta... Ja sit oli kävely tosi hassun näköstä!

Via Sara - sama näky ilman lunta osassa SIESTA
Lumiukko on meidän omassa pihassa.

Lisanzan keskusaukio...



Via della Torre

Lago Maggiore
Meidän piha. Meillä on semmonen kauko-ohjattava portti autoille. Ja nyt kun sataa lunta se on melkeen koko ajan auki, kun sitä aukipitävään sensoriin osuu aina joku lumihiutale!!Joka kylällä on oma kirkko - niin meilläkin!

Ja Touko poseeraa meidän kylän linnan edustalla.