Tomaattia

On se uskomatonta miten täällä kaikki kasvaa! Meidän pihasta on nyt löytynyt jättiläismäisen viikunapuun lisäksi kirsikkapuu, kakipuu, vadelmia ja tänään tajusin ekan kerran, että meillä on myös päärynäpuu! Omenapuukin tietty onpi. Waude.

Ja pihaistutukset kasvaa hurjaa vauhtia! Tänään korjasin sadon sitruunamelissasta ja mintusta, jotka oli melkoset pehkot. Otin koko pehkon pois, saavatpahan lähteä alusta uudestaan. Ja mikä makeinta - ostettiin kuusi pientä kirsikkatomaatin tainta supermarketista ja nyt ne taimet on mun pitusia ja täynnänsä herkullisia tomaatteja! Kalloja pitäisi olla neljää väriä, mutta tähän mennessä vain punainen ja keltainen on laittanut kukkia esille. Jännityksellä odotan mustaa kallaa!

Vesimeloooooni

Mentiin työporukalla Torinoon katselemaan tiedenäyttelyä ja illalla löysimme itsemme syömästä Monferraton Moletosta, siis Piemontessa. Voitko kuvitella serkku! Todistetusti loistavaa ruoka- ynnä viiniseutua! Ihana illallinen idyllisessä maisemassa. Ja siis nuo piti laittaa tänne näkösälle nuo meloniveistokset, wautsi, sanoisin.

Aida, toinen tarkistus

Tämähän muodostui vallan jokavuotiseksi tapahtumaksi tämä Veronan Aida. Nyt läksin Comitato Culturalen matkaan. Ensin varasin 3 lippua. Ja niita maksaessani otin kuusi lisää. Täti vähän hymyili vinosti. Kun sitten maksoin niitä kuutta, pyysin viela kahta lisää. Siihen täti jo kommentoi, että meinaatko täyttää omalla ryhmälläsi koko bussin ja sori, meillä ei ole nyt paria lippua lisempää, joudut jonotuslistalle. Näiden jälkeen nimeni onkin tunnistettu kovin hyvin kyseisessä Comitatossa, hehs. Loppuviimein sain kuin sainkin vielä ne pari lippua ja koko porukkamme pääsi matkaan. Valtasimme bussin koko takaosan, luonnollisesti. Menomatkalla käänsin jouhevasti koko Aidan tarinan kuvakirjasta suomalaiselle tyttökaksikolle. Mukavasti tytöt kuuntelivat koko stoorin - äitinsa kylla sanoi, että "vieraskoreita"...

Ilmojen haltijatar ei ollut tänä vuonna täysin suosiollinen ja Veronassa satoi. Odotellessamme spektaakkelin alkua, menimme nauttimaan sateiselle terassille pikku spritzit, eväskorimme kanssa. Kuinka ollakaan, sade taukosi ja suunnistimme areenalle. Ja lava näytti kovin erilaiselta kuin viime vuonna! Ja istumapaikkamme olivat nyt kivipenkeillä takakaarteessa. Pepun pehmikkeet olivat tarpeen... Mutta näkymät olivat hyvät. Hivenen pieniltä porukka lavalla näytti, mutta ääni kuului hyvin.

Ikävä kyllä sateen tihutus alkoi taas. Ja katsomo täyttyi sateenvarjoista, lava tyhjeni ihmisistä. Paitsi kaikken tärkein siellä oli - pienellä kuivausmasiinalla edestakaisin kurvaileva tärkeän oloinen kaveri! Tihutus kun ehtyi, hommaa jatkettiin. Ja taas lopetettiin. Edestakaisin veivauksen jälkeen loppujen lopuksi näimme kaksi näytöstä. Se paras pätkä (Tattataa, tatatatata jne) ehti tulemaan! Jotenkin niin se meni se sääntö, että jos esitys peruutetaan ennenkuin näytöksen suunnitellusta alkamisajankohdasta on kulunut puolitoista tuntia, niin sitten lipuista saa rahat takasin. Niin suunnilleen siihen asti esiintyjät paikalla sinnittelivät...

Tosi tosi kiva reissu - iso kiitos koko meidän porukalle, oli hauskaa! Aida on hyvä - ens vuonna sit taasen! Ja tosi hienon näköinen oli kyllä katsomo kun se oli täynnä sateenvarjoa!

WICKED!!!!

Lontoo, tuo armoitettu musikaalien kaupunki! Jo melkoisen vakiintuneena oopperakommentaattorina laajennan lahjakkaasti ja sumeilematta perspektiiviäni Lontoossa näkemäämme musikaaliin Wicked. Se kertoo Elphaban tarinan, Elphaban, josta sittemmin on tuleva Lännen ilkeä noita. Jokaisella meillä on lapsuus, niin myös Elphaballa. Tämä täysin vihreänä syntynyt tyttö ystävystyy melkoisen nihkeästi Galindan kanssa. Sen Galindan, jota myöhemmin Glindaksi kutsutaan. Ja myös Pohjoisen hyväksi noidaksi. Heidän ystävyytensä ei etene ihan helposti, heillä kun on melkoisen erilaiset maailmankuvat ja arvot. Galinda lähinnä arvostaa ulkonäköään ja asioiden hyssyttelyä, Elphaba puolestaan oikeudenmukaisuutta. Sokerina kakussa on tietysti se, että tytöt päättävät ihastua samaan poikaan. Ensin vähän turhan ulkokultaiseen, mutta myöhemmin melkoiseksi ritariksi osoittautuvaan nuorukaiseen, Fiyeroon. Ozin Smaragdikaupungissa päälliköt ovat ikävän korruptuneita ja kun Elphaba meinaa paljastaa tämän, niin siinä ei hyvä heilu. Onnekseen Elphaba keksii lentämisen salaisuuden ja saa vielä pöllittyä oivan kirjan täynnä loitsuja. Monien koukeroiden jälkeen lavalla nähdään Peltikaveri, joka ei ole lainkaan Elphaban kaveri ja myöskin nähdään Linnunpelätin, joka on enempi Elphaban kaveri. Glinda ei ole varsinainen järjen jättiläs, mutta kun Ozin korruptoitunut ylipäällikkö ottaa ja karkaa, niin Glinda päätyy jonkunmoiseksi valtaapitäväksi Ozissa. Ja soppa on valmis ja Elphabaa ruvetaan kutsumaan ilkeäksi. Syystä että ei suostunut pysymään hiljaa epäoikeudenmukaisuuksien edessä.

Tarina liippaa monessa kohdin vanhaa Ihmemaa Oz tarinaa. Ja kertomus on kertakaikkiaan erittäin mukaansa tempaava. Eikä vähiten loistavan musiikin ansioista. Lontoossa Elphaban roolin meille esitti Rachel Tucker ja Glindaa lauloi Louise Dearman. Niin oli hyvää musiikki että menin ostamaan ko. nauhoitteenkin. Suosittelen erityisesti kipaletta Defying gravity.

Hih, sitä mainostettiin ynpäriinsä. Toi bussi oli muutenkin söpö - niita vanhempia versioita, joita on vähän niukasti liikenteessä.

Londoo

Wau, olivatpahan bloggerin pojat laittaneet ohjelmaansa uusiksi. Mistä syystä ulkomuoto on uusi, sisältö toki pysyy samana, vanhana ja erittäin laadukkana! Aiheita edelleen väliltä piimä ja pitsa. Ja siihen väliin onneksi mahtuu koko maailma!

Tänään ohjelmassa on laittaa muutama kuva Londoon reissulta. Melkoisestihan aikaa vierähti edellisestä käynnistä. Jotkut asiat pysyvät aina samoina ja toiset taas muuttuvat. Niinhän se usein menee.

Lontoosta Suomeen lennettyäni katselimme suurien synttärien kunniaksi muutamien vuosikymmenten takaisia kuvia ja joukosta löytyi kuva samaisesta Tower bridgesta. Se oli saanut uutta väriä. Ei sitä siellä paikan päällä tullut ajatelleeksi. Vahdinvaihto puolestaan Buckinghamin palatsilla kerää kansaa - lauantaina ei ollut esitystä, mutta sunnuntaina palasimme paikalle ja niin teki kovin moni muukin. Poliisit ratsailla vaikuttivat jo hieman leipääntyneiltä toistuvaan massatapahtumaan. Kehottivat tiellä toikkaroinutta Lontoossa asuvaa ja työskentelevää saksalaista tutkijaa painumaan sinne mistä on tullutkin...

Hotellimme lähituntumassa oli tämä.

Ben oli paikoillaan, tosin liikenteen melu vaikutti häiritsevästi kuunnellessani kahdentoista lyöntejä. Tosin N ja S sanoivat, että he kyllä kuulivat. Mitä lie ovat kuulleet.

Harrods oli toki nähtävä. Prameus ei ollut kadonnut vuosien varrella mihinkään. Olivat laittaneet tuon patsaan Dianalle ja Dodille yhteen porraskäytävään. Ja nimensä saattoi raapustaa tahtoessaan kirjaan.

Lontoota valtasi 250 elefantin paraati. Suurin ja monien mielestä myös kaunein ulkoilmataidetapahtuma mikä Lontoossa on ikuna ollut. Tempauksen tavoitteena on mainostaa Aasian elefanttien erittäin kurjaa tulevaisuutta elintilojen jatkuvasti pienentyessä. Taiteilijat ovat siis luoneet elefanteista kantaaottavan taideteoksen, jonka avulla koitetaan auttaa elefanttien oloja. Aivan ihania! Ja niitä oli kaikkialla.

Superoxfordilainen R tuli moikkaamaan meitä Lontooseen! Ja mentiin mm. shoppailemaan Spitalfieldsin ja Petticoatin markkinoille. Mielenkiintoinen idea oli superhelylaukut ja vyöt juomatölkkien täpseistä tehtyinä. Niitä emme ostaneet, tällä kertaa, mutta siltikin muutamia laukkuja onnellisempina poistuimme markkinoilta.

Ja eräänä saavutuksena voidaan pitää ensimmäistä ekskursiotani sushiravintolaan. Tokikin lautaselleni valikoitui kasvispainotteisia herkkuja, mutta hienoa, että sushikalan aromit ovat harmoniassa kanssani. Sittemmin tarkistimme myös erään Vareselaisen sushiravintolan - siellä on seisova pöytä... NAM!