Prvence, part IV: Camarque

Jepjep, siellä sitä silloin pääsiäisenä tuli oltua Provencessa käymässä ja ihan on unohtunut laittaa suurin ylläri tänne! 

Arlesin eteläpuolella on semmonen paikka kuin Camarque - se on kuuluisa valkeista heposista...

... ja mustista häristä - jotka siellä Arlesissa siis härkätaisteluissa ja -juoksuissa ovat.

Näiden lisäksi siellä on... FLAMINGOJA! Eikä kukaan huomannut varoittaa minua niistä. Suu auki äimistelin niitä ja otin ehkä jonkun biljoona kuvaa niistä! Camarquessa on paljon kosteeta. Toukon ilmeistä päätellen suuri osa lätäköistä on enemmän tai vähemmän suolaisia. Mutta vesipintaa on paljon! Ja niissä ne flamingot viihtyvät!

Lätäköt lienevät melko matalia, koska näitä kuiviakin baanoja löytyy. 

Kuumakin on ja pahaa vettä - sanoo Toukoboy!

Sittemmin minulle kerrottiin, että TIETYSTI flamingot ovat Camarquessa - se on niiden paikka! 

Näemmä. En ole ennen tämmöistäkään nähnyt. Muutenkin varmasti lintuja piisaa. Semmoinen luontoparatiisi tuo on (bongareita oli paljon). Pyöräillen varmasti voisi viettää pidemmänkin aikaa! Hajuun en tottunut meidän muutamien tuntien kävelyn aikana. Mutta en sentään silmiä kirvellyt. Käytiin kurkkaamassa Saintes-Maries-de-la-Mer. Jutut pitävät paikkansa, se ei näytä Ranskalta, vaan pikemminkin Espanjalta. Mutta kun mieli oli jo asetettu luontokohdematkailuun, niin urbaanius ja kansanpaljous ei puhutellut. Ehkä toisenlaisella asennoitumisella se menisi oikeinkin kivasti. Semmonen rantakaunistus!

Provence, part III: Avignon

Avignon on kaikkeist kuuluisin Palais des Papes, Paavien palatsista, osa siitä siintää tuolla taka-alalla. 1300-luvulla paavi, ensimmäisenä Clement V vuonna 1309, siirtyi asumaan Avignoniin ja paavi paavilta palatsia rakennettiin yhä mahtavammaksi. Nyttemmin se on sitten UNESCOn maailmaperintökohde. Eikä suotta.

Ja kyllä - siellä taustalla oleva patsas on kärsällään seisova norsu. Miksikö? En tiedä.

Tämä voisi olla seuraava opinahjo! Kaupunki pienine kujineen, keskustaa ympäröivine muureineen kaikineen on kovin kivan oloinen.

Tämä on SE kuuluisa silta Pont Saint-Bénezet eli Pont d'Avignon, josta on SE kuuluisa laulu, Sur le Pont d'Avignon, sävelletty alkuaan joskus 1500-luvulla. Sittemmin sitä on kuulemma muuteltu jonkin verran.

"Sur le pont d'Avignon

L'on y danse, l'on y danse

Sur le pont d'Avignon

L'on y danse tous en rond

Les beaux messieurs font comm' ça

Et puis encore comm' ça

etc..."

Provence, part II: Arles

Yleensä sen suuremmista suunnittelemattomuuksista seuraa se, ettei koskaan varsinaisesti ole pelipaikoilla kun jotain jossain tapahtuu. Mutta tokikin, jotta sääntö olisi sääntö, siihen löytyy poikkeus. Yllätyksekseni satuin paikalle kun legendaariset pääsiäisriehakkuudet olivat käynnissä Arlesin kaupungissa.

Tähän mennessä ehdottomasti paras parkkipaikkani - sievästi siinä jalkakäytävällä+pyörätiellä+suojatiellä, huomatkaa myös autot korokkeella eli siis liikenteenjakajan päällä. Jalkakäytävät olivat aivan piukkaan parkkeerattuja ja takanani tokikin pyörätie oli myös autojen valloittama. Tästä tietysti seuraa se, että porukkaa paikalla lienee ihan turhankin paljon. Hengitän siis syvään.

Suunnittelemattomuudesta seuraa myös se, että eihän mulla ollut tuon taivaallista tietoa mitä kyseisillä festareilla tapahtuu. Joten aidat tien varsilla ja varoituskyltit alkoivat vähän valaista mitä tapahtuu...

Arlesissa on semmoinen kiviareena ja näin pääsiäisriehan kunniaksi siellä järjestetään espanjalaistyyppisiä Corridoja... Eli niitä härkätaisteluita, missä härkä tapetaan! Ei jesta! Sen piti sitten olla hieno uutinen, että ne on ihan siis näitä paikallisia ylpeyksiä ne härät, tuolta Camarguesta tulevat. Juupa.

Näihin tietoihin koitin suhtautua. Otin neuvoa-antavan ja rauhoittavan. Pastis siis.

Jokaista härkätaistelua edeltää härkäjuoksu. Nuiden rauta-aitojen suojaamalla tiellä meni ensin kuuluisia Camarguen valkeita hevosia sinne sun tänne. Kuvat on sen mukaisia, että me pysyttiin Toukon kanssa aidan härättömällä puolella. Toisin kuin niin kovin monet muut.

Siellä se härkä on hevosten välissä, sitten porukka juoksee siinä perässä ja ottaa sitä härkää kiinni. Enpäs tiedä onko ne sitten nuo juoksutetut (=väsytetyt) härät mitkä sinne härkätaisteluun viedään tuosta seuraavaksi. Huh.

Mutta siis hieno kylä - sitä voisi käydä katsomassa silloin kun siellä ei ole noin tuhottomasti porukkaa. Vanha keskusta oli tosi tosi sympaattinen.

Ja onpas se kuuluisa muustakin. Kuin niistä härkien tappamisista.  Van Gogh maalaili Arlesissa, teos Cafe terrace at night (1888) on kuvan kahvilasta maalattu. Ja 'Starry night over the Rhone' teoksen hän myös viimeisteli Arlesissa. Ja Provencen  maisemien innoittamana paljon myös muuta.

Ilta hämärtyy, aika löytää jotain ruokaa täältä liian monen ihmisen kansoittamasta härkäpaikasta. 

Provence, part I: Fontaine-de-Vaucluse

Pääsiäisen tienoossa kekattiin lähteä kattelemaan rajan taa, tuonne Ranskan puolelle Provenceen. Ei lainkaan hullumpi ajatus, ajamista siinä oli melkoisesti, mutta punainen paholainenhan nyt kuljettaa minne vain. Laventelipellot ikävä kyllä eivät vielä olleet kukassa, mutta kyllä siellä kovin on silmälle kaunista. Ei ihme, että alue on arvossaan. Ensimmäisen kuvakoosteen tarjoilen Vauclusen lähteen välittömästä ympäristöstä. Vauclusen lähde on siellä Vauclusen kylässä, Avignonista jonkun verran itään. Kylä on pikkuinen ja saanut nimensä sijaintinsa mukaan - Vallis Clausa, suljettu laakso. Laakso nimittäin loppuu kunnioitusta herättävään kivimuuriin (kuva tuonnempana). 

Tässäpä se tulee se lähteestä puskeva vesi kylän keskustaan.

Matkalla kohti veden alkuperää.

Molemmin puolin maisemat ovat kovasti komeat. Luoliakin siellä näytti olevan - en käynyt varmistamassa. Eikä Toukokaan. Se tyytyi pomppimaan kiveltä kivelle ja herättämään jälleen ansaittua huomiota.

Paperitehdas joen varrella on muinoin ollut - nyt sitten museona. Ja monenlaista paperitaidetta myivät ohessa. 'Pakollinen' turistikauppakeskittymä oli suurelta osin sijoitettu joen partaalle, mutta semmoiseen tunneliin. Ihan yllätyin, mitä kaikkea sieltä saattoikaan shoppailla ilman että kaupat häiritsivät jokivarren maisemaa.

Ja siellä sitä on, lähdevettä. Tuo vesiallas on talven jälkeen piripinnassa - siis yltää kovin vaan paljon korkeammalle kuin nyt. Silloin virtaama on jopa 110 m3 sekunnissa! Ja sitten kesällä tuossa kohdassa ei näe enää yhtään vettä! Keskivirtaama ilmeisesti vuodessa on 22 m3/sek, reippan virtaus koko Ranskassa, väittävät.

Ja tässä tämä kiviseinä minkä juurella lähde onpi. Kuvan alareunassa saattaa olla jotain porukkaakin mittakaavan helpottamiseksi. 

Kovan virtaaman aikaan vesi ryöppyää tuota kautta. Mutta nyt on jo vähäisempää. Nyt sitten vesi vaan ilmestyi jostain hieman alempana. Mystistä! 

Hieno paikka. Vissiin myös pastiksen luvattu 'maa'. Melkeen jo ostin pastis-kannun, mutta en sit kuitenkaan. Tylsä. Sori O!

Tosi tosi hieno paikka. Wau.