Poro

Hahhaaa! Aamulenkilla jouduin hieraisemaan unia silmista toisenkin kerran. Italialainen kuljetusfirma kun on huomannut, etta jos kuljetukset hoitaa kunnolla, niin ne on parasta hoitaa porokyydilla. Paras poro oli tullut Tainoon ja peruutteli rakennustyomaalle. Varmaan joulupukki tulee tuon kyydilla sitten aikanaan minunkin pihalle. Vai onkohan niita semmonen "toiseksiparasporo" kanssa...? Tai "huonoinporo"... Toivottavasti ei. Itkuhan niille voisi tulla. Monta Parastaporoa vaan!

 Kollega veikkaa etta Parasporo olisi paikallinen sukunimi - sana ei varsinaisesti kuulemma tarkoita 'mitaan'.

Voi hurja!

Edelleen on meininki reipasta tuolla Calabrian tienoilla. En sitten tule koskaan kertomaan kenellekaan enaa mitaan. Ettei tu sanomista. Vetaa hiljaseksi varmasti jopa paikallisen, normisti aika puheliaan tyton.

Video ja juttu myos italiaanoksi.

Pehmolelujen aikaan

Sinä iltana oli rauhallista. Italialainen aurinko oli laskenut, paikallinen ruska pikkuhiljaa alkamassa. Sivustaseuraaja loikoili sohvalla, lepuuttaen jalkaansa. Pehmolelut makasivat rentoina lattialla, kuin asetelmassa. Hirvi, Toinenhirvi, IsoHurtta, Toinenhurtta. Pahaa aavistamatta ne siinä makasivat.

Juuri kun kaikkinainen rauha oli laskeutunut, heräsi yksi niistä henkiin - IsoHurtta! - hyökäten pahaa aavistamattoman Hirven kimppuun!

IsoHurtta tuli ylpeänä esittelemään saalistaan...

Harvemmin näkee niin hymyilevää koirua kuin tuo Suuri Saalistaja aka Touko tuona päivänä. Pehmolelut kun olivat asuneet ylähyllyllä olleessa kassissa, koska Suuren Saalistajan aiemmat karvaiset asuintoverit olivat ennemminkin Suuria Suolistajia kuin Suuria Saalistajia. Joten Hirvet ja Hurtat jäivät kassiin, mistä ne nyttemmin löysin. Voi sitä onnea. Mikä vaan jatkuu - Hurtan ja Hirvien kanssa huudetaan, pompitaan, viskellään, haudataan, mitäkaikkeahauskaasitäikinäkeksiikään. Ei tolle voi olla nauramatta tolle karvaselle pojalle ihan ääneen. Sohvalle kun menen, alta valon poika on siinä Hirvi suussaan - Saadaanhan meki tulla?! Mikäli olen lattialla seljälläni, Hirvi lyödään naamaan - Heitellään, joohan!? Niin joo, selvitykseksi, Touko asetteli ihan itse tuon yläkuvan asetelman. Voi jesta!

birra / cioccolato / formaggi

On Belgian semester - eli eli... EU:n jäsenmaiden velvollisuus ja tehtävä on toimia Euroopan Unionin Neuvoston puheenjohtajana (EU:n puheenjohtajamaa) kuuden kuukauden pesteissä. Suomi oli puikoissa vuoden 2006 kakkosrupeaman. Tämänhetkinen puheenjohtajamaa on Belgia. Ja kulloisenkin puheenjohtajamaan kansalaiset järjestävät täällä pientä tai suurempaa ohjelmaa kansallisen kulttuurivaihdon merkeissä. Suomen kaudesta muistona täällä on Terhi-merkkinen soutuvene, jonka asuinpaikka on Angerassa, Lago Maggioren rannalla - muistoja kaudelta on toki paljonkin. Useimmiten kulttuurivaihtoa tehdään elokuvien, dokumenttien, ruoan, juoman ja kisailujen keinoin.

Nyt siis vuorossa ovat Belgia ja belgialaiset. Petanque-tapahtuma (nojoo, ei ehkä täysin pelkästään belgialainen juttu, ennemminkin lähtöisin Ranskasta) jo järjestettiin ja nyt oli korkea aika tutustua belgialaiseen kulinarismiin. Gastronominen kahvila tarjosi belgialaista olutta, suklaata ja juustoja. Nami! Olutprofessori De Keukeleire piti esitelmän oluen terveysvaikutuksista ja osallistuinpa olut workshoppiin. Universita della birra tuli opettamaan oluen maistelua - hyvin läheltä liippasi viininmaistelua.

Tämä on kollegani suosittelema Duvel. Voin suositella edelleen.

Belgialainen juusto- ja leikkelelautanen OLI maukas. Ruokajuomaksi päätynyt Gueuze Guvée René (se perus-Gueuze) ei ollut ehkä paras juoma ruuan kanssa... Joku helpompikin olisi käynyt.

Yllä ja alla kuvat Lindemans panimon tuotteista. Sori, kuvakset tuli tehtyä tällä kertaa ns. yhdellä jalalla keikkuen - osumatarkkuus sen mukainen.

Tämä Lindemans tuottaakin melko erikoista tuotetta. Se Gueuze (lausuttuna suunnilleen "Gööze") tehdään  luonnollisten bakteerien avulla. Ja tämä tapahtuu avaamalla panimon ikkunat suotuisana päivänä, jolloin Brysselistä tulevat, ei-niin-puhtaat tuulet puhaltavat ja tuovat luonnolliset bakteerit tullessaan. Näiden avulla syntyy se perus Gueuze, maun voidaan jollain tavalla sanoa kuvaavan tätä prosessia. Sittemmin makua lähdettiin "peittelemään" - tai olisiko parempi sana "muokkaamaan". Käyvään astiaan laitettiin aimo annos kirsikoita - tästä syntyi kovinkin tunnettu tuote: Kriek, kirsikkaolut. Nyttemmin heillä näyttää olevan moninainen valikoima maustettuja Gueuzeja, löytyy omenaista, mustaherukkaista jne. Persikkainen ja 'candi sugar' versio olivat ainakin hyviä.

Workshopissa oli hauskaa - ei vähiten seurata 'opettajia'. Vehnäolut Hoegaardenin maun todettiin olevan isompi kuin Stella Artoiksen. Jälkimmäinen tulee kaataa parin desin lasiin, niin että pinnalla on kahden sormen levyinen vaahto. On se vaan hyvän näköistä kun kukin olut tarjoillaan sille tarkoitetusta lasista. Vaikka en oluttuntija, enkä myöskään -harrastaja ole, niin kyllä olut maistuu erilaiselta kun siihen oikein syventyy.

Belgialaiset ovat melkoisia oluenkuluttajia, maailmanlaajuisella, päivitetyllä listalla näyttivät olevan yhdeksänsiä,

tsekkiläiset johtavat. Suomalaiset pääsivät heti Belgian kantaan kiinni, sijalle 10.

Ja se suklaa.... Jälkiruokalautasella oli jos jonkimoista, mutta tunnetuinhan on se Guylian-suklaa, ne simpukanmuotoiset. Nam!

Ei ollut todellakaan turha ilta - opin nimittäin myös sen, että Tintti ja Marsupilami ovat belgialaisia keksintöjä - kuten ovat myös Smurffit! Todella hyvä, että tulee kerrattua ja täsmäsijoitettua nämä kunnolla.

Piirakkata

Vihdoinkin. Kyllä sitä jo olin niin pitkään suunnitellut, että olivat jo tavallaan puoliksi tehdyt. Liki puoleksi syödytkin... Mutta nyt siis lopultakin Suomesta kärrätyt ruisjauhot ja puuroriisi löysivät tiensä lopulliseen päämääräänsä - karjalanpiirakoiksi! Jipii! T:n kanssa otettiin omat niskamme kiinni ja pyöräytimme pari pellillistä kauniita ja tokikin oikeaoppisia ja ah, niin upeasti rypytettyjä piiraita. Sekä pelti kakkaroita. Nami!

Tästä se lähteepi - mitään piirakkakaulimia edes osaa kaivata kun on tarpeeksi kaukana säännöllisistä karjalanpiirakkalähteistä.

Voi jukra, rypytys käy, niin ettei kamera ehi mukaan!

Siinä ne ovat - ja kohti uunia!

Ja uunin jälkeen, voimaidolla tokikin valeltuina.

Nyt on annettu yleishälyytys ruisjauhojen ja puuroriisin yleisen Suomesta Italiaan kulkeutumisen lisäämiseksi. Ja hanakoita apukokkeja on jo komia jono. Ensi kerralla lisätään hei enempi suolaa siihen voihin, ehkä puuroonkin. Mutta etenkin paikallinen voi on melko hmmm.... erilaista kuin kotoisa suomalainen. Näin jälkikäteen sitä voi vapaasti ihmetyttää, että miksi en ole pyöräytellyt piirakoita useammin?!??! Vapise Saarioinen, nyt valloitetaan saapasvaltio karjanpiirakoilla. Eli kiitti T repäsystämme, pian uusiksi. Ja kiitti myös kuvista - kopiraitti on tällä kertaa T:lla Biandronnossa.