Growing wall - London

Meillä oli töissä ympäristöaiheinen valokuvakilpailu. Lähetin useemmankin kuvan ja tämä kuva pääsi parhaiden kuvien joukkoon sarjassa "Kuinka parantaa ympäristöä". Seinä kasvaa Lontoossa, siinä ku kävelee Buckinghamin palatsilta kohti Hard Rock Cafeeta. Ja seinän takana on hotelli.

Mittumaari

Se tämä juhannuksen aika ajaa ajatukset näemmä Koto-Suomeen. Täällähän moista juhlaa ei ole, mutta elokuussa on Ferragosto - vähän niinku sama asia. Mutta silloin täällä on ilotulituksia joka puolella. Että ei ihan sama juttu sitten kuitenkaan.

Siispä. Silmiin osui täältä löytyvä kirjoitelma suomalaisuudesta. Nauratti! Toiseenkin kirjoitelmaan olen jossain törmännyt - siihen missä sanotaan mm. että vaatetus suunnitellaan kalenterin, ei ulkoilman, mukaan. Kesällä ollaan sortseissa, oli sitten aurinkoa tai lumisadetta. Ja talvella toisinpäin - pitkät kalsarit jalassa joka paikkaan, oli ilmastonmuutosta tai ei.

Ystäväni minua viime talvena avuliaasti myös muistuttivat suomalaisista tavoista. Kun ulkona on -20°, niin Aitosuomalainen ottaa saman tien sisälle astahtaessaan tumput, pipon, kaulaliinan ja takin pois. Olin jo melkein unohtanut.

Hyvää juhannusta - nautitaan auringosta, uimisesta ja hyttysistä!

Pianopianopiano

Jipiii! Tää olis onnellinen pianon omistaja! Nojoo, taidanpa olla ollut jo monen monta vuotta, mutta kun se piano on nököttänyt siellä Pohjolassa, niin ei ole vaan täällä puolen Alppia tuntunut siltä.

Hyvin piilossa pitämäni pianokuume oli ihan kivasti hallinnassa reilun puolitoista vuotta vain satunnaisesti pahemmaksi ärtyen. Jopas sitten sattui että kaverini myi meidän työpaikan superjoka-asiansähköpostilistan kautta kitaraansa. Vastasin tikkana "Minä tahon!" edes vilkaisematta millainen kitara se oliskaan. Ja niin kannoin jo seuraavana aamuna perusklassisen kitaran autooni - se on uskomatonta kuinka paljon täällä ihmisten välillä liikkuu tarpeetonta tavaraa, supersiististä kitarasta kantopussissa maksoin vain parikymppiä. Kuten myös niistä lähes uusista laskettelusuksista... Upeaa on toki se, että edes jotkut tajuavat tarjota itselleen tarpeettomia hyödykkeitä eteenpäin, mutta kuinka paljon sitä tavaraa on, se välillä hämmästyttää. Mutta onhan se varmaan hyvä että eurooppalaisten veronmaksajien raha kiertää käytössä...

Ja siitä kitarasta se roihahti ilmiliekkiin se pianokuume! Voi pahusta! Ensi alkuun tosin kompastuin jos jonkinlaiseen probleemiin - digipiano, sähköpiano, keikkapiano, kosketinsoitin, syntikka... MITÄ!!!??? En tiennytkään että pianoista on tullut tiedettä. Tai siis elektroniikkaa. Jota ei ihan tuosta vain todellakaan tajua. Tietysti jos ostaa vanhan mallisen pianon eli sen parhaan mallin: akustisen. Sitten tajuaa. Mutta kun. Joskus tulee eteen se hetki jolloin piano täytynee siirtää. Silloin ei houkuttele omata useamman sadan kilon lohkaretta tällä puolen Eurooppaa. Varsinkin kun semmoisen halutessaan olisi voinut kuljettaa tänne Suomesta. Jotain muuta on siis löydettävä. Lusikka kauniiseen käteen ja opiskelemaan. Monta polyfoniaa tulisi olla? Entä kosketinta? Se on helppo - piano on piano, joten 88! Phew. Ja kosketus, mistäs tämän sitten tietää??? Entä soundi? Useita ja taas useita sivuja selattuani aloin ymmärtämään jotain. Lähinnä kovasti sen, että makuasioita on kovin monia! Luin ja luin arvosteluja, vinkkejä ja ehdotuksia. On Yamahaa (italiaksi lausuttuna Yamaka), Casioo ("kasikyt luvun koskettimet" leima otsassaan edelleen), Kawaita, Rolandii, Korgii ja mitä vielä... Helpointa olisi mennä pianokauppaan! Mutta niitähän ei täällä maalla ole ihan joka mutkassa, joten jatkoin lukemista. Matkan varrella löysin etsimäni jo muutamaan kertaan ja jollain konstilla ne ammuttiin alas oksalta tuhannen kappaleiksi. Lopulta silmäni osuivat pieneen, näppärään ja laadukkaaseen. Kaikki samassa paketissa. Paketista jää ulos vain suuri koko ja paino. Mikä tietysti vaikuttaa lopulliseen äänen laatuun - tämän haitan siis otan tietoisesti. Etenkin kun sain Saksan Musakaupasta vastauksen, että pianon saa paloihin ja saa kuljetettua henkilöautolla.

Kova työ tuotti tulosta myös toisaalla - löysin Musakaupan vain tunnin ajomatkan päästä. Lähempää löytyy toki musakauppoja, mutta tämä Kauppa omaa suuren pianovalikoiman testattavaksi. Kauppalista kassissani sinne ajelin ja kosketus ja ääni olivat kohdillaan! Toisin kuin kokeilemassani Kawain kalliimmassa pianossa. Tai siinä Yamahassa, joka oli ihan kiva, mutta soundi ei ollut niinkään hyvä. Ikäväkseni heillä ei ollut minun pianoani varastossa, mutta sen pitäisi tulla minulle kotiinkuljetettuna ja koottuna viikon sisällä. Vielä olen juuri ja juuri malttanut odottaa...

Yksityiskohdista kiinnostuneille nimi tarkasti ottaen onpi Roland F110 SB

Ai joo, hivenen huvittava yksityiskohta on se, että valmistaja antaa pianon hankkijalle lahjaksi pianotuolin. Joten ei kande ostaa pianotuolia erikseen kun ostaa pianon. Mutta lahjatuolin saadakseen on kirjattava hankkimansa pianon sarjanumerotiedot valmistajan sivuille. Ja tämähän onnistuu vasta kun piano on kotona. Ilman tuolia. Kun piano rekisteröity valmistajan sivuille, menee ehkä vaan pari viikkoa niin jo saattavat lähettää lahjatuolin tulemaan.

Ja sitten vielä: Tämän uuden pianon hankinnan vuoksi on aiempi pianoni (pieni, kiva akustinen) tarjolla hyvään kotiin. Pianon tämän hetkinen sijanti on Pirkkala, sieltä sen saisi käydä noutamassa - kaikki tarjoukset otetaan huomioon!

TOO: Nespole

Ruokalassa tulee joskus edelleen vastaan uusia ihmeitä. Tänään hämmästytti semmonen kun "nespola". Kuulemma juurikin tämän kauden hedelmä. Netti kertoo, että latinaksi se onpi Eriobotrya japonica, englanniksi "loquat", joskus myös "medlar" tai "Japanese medlar". Suomalaista nimeä ei löytnyt... Sitä tuotetaan eniten Japanissa, mutta myös täällä Italiassa ja muissa Vä.
Hedelmä kannattaa ensin kuoria, koska kuori on paikallisen kakin tapaan tosi kitkerä (taitaa olla tanniininen). Hedelmäliha on makea ja maukas, keskellä ruskea, melko iso, sileä siemen (työtä on siis reilusti syötävään määrään verrattuna).

Kuvat ovat täältä. Kun en ole vielä nähnyt ko. puuta...

Oppivainen on

Päivän hymyannos:
Simon's Sister's Dog 'Fed Up'
RSPCA