Täällä siis asun. En ihan Milanossa, mutta en kaukanakaan. Ja aloittelevana jalkapallo(areenoje)n fanittajana sain hyvinkin pian oppia, että Milanossa on SE jaliskenttä, jolla AC Milan ja Inter (FC Internazionale Milan) pelaavat kotiottelunsa. AC Milan kutsuu San Siroa nimellä La Scala del Calcio ja Inter puolestaan nimellä Giuseppe Meazza. Kaveri Giuseppe pelasi joskus 1900-luvun alkupuolella molemmissa joukkueissa ja kenttä nimettiin uudelleen hänen kunniakseen, mutta kovin yleisesti käytetään silti edelleen nimeä San Siro.
Eli siis asun hyvin lähellä San Siroa. Suunnilleen vuosi sitten Maracanalla Botafogon riveissä aloittamani fanitus sekä jotkut muutkin pienet syyt ovat aiheuttaneet paineen päästä itse kokemaan stadionin tunnelma.
Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Inter – ManU. Opiskelin nettisivujen ja ystävien ja tuttujen kautta lippujenhankintaproseduuria. Villinä huhuna liikkui seikkailukertomus AC Milanin peliin ostetuista lipuista. Tarvittiin jos jonkinlaiset todistukset ja lipukkeet ja lärpäkkeet ja tietysti miljardi italian kielen sanaa. Noh, jospa Interin liput olis helpompia… ('OO' to emu). Selvitin, milloin tavallisten kuolevaisten liput tulevat myyntiin (sitä ennenkun myydään ‘kausikorttilippuja’) ja lisäksi tietysti ongin tietooni paikan mistä ko. lippuja tulee lähteä ostamaan. Eihän sinne aja kuin 45 minsaa täältä, ei o paha.
Päivä koitti ja maassa oli kymmenen senttiä vastasatanutta lunta. Ja opeliskissa ne kesärenkaat. Ajelin varovasti töihin ja päätin olla sit kuitenkin lähtemättä Vareseen, sillä työkaverini oli jo saanut autonsa etukulman rusinaksi…
Päivän aikana sitten selvittelin lisää mitämissämilloin ja kävi ilmi, että matsi myytiin loppuun samana aamuna puoli kymmeneltä. Olisin tietysti SAATTANUT saada piletit tuosta Angerasta, mutta kukaan ei kertonut mulle aiemmin, että sielläkin niitä myydään. Mustapörssi pyörähti heti käyntiin, mutta melko suolasiksi nousivat lippujen hinnat.
Eli siis uusi strategia. Mikä tarkoittaa uutta kohdematsia. Uusi kohde AC Milan (joku Pekhammin Daavidi pelaa niillä nytten kanssa) vastaan Werder. Liki vanha ‘kotikaupunki’ vastaan uusi ‘kotikaupunki’ siis! Jälleen Selvittelyä ja sitten paperit kourassa ostoksille vapaan-myynnin-alkamisen-aamuna. Tällä kertaa Vergiateen. Koska siellä taas piti olla se lähin pankki, mikä myy lippuja. Pankithan viettävät täällä siesta siinä missä kaikki muukin, joten ruokiksella ei paljon tällaisia asioita hoideta. Pankkiin päästyäni virkailija sanoi, että jostain syystä myynti ei ollut alkanut vielä. Tule uudestaan kotvan päästä. Pieni ärh nosti päätään ja selvisi, että Angerasta (taas) voi myös ostaa pilettejä. Noh, sinne kun on jonkinmoinen matka Vergiatesta, niin päätin, että ajan suoraan sinne, todennäköisesti systeemi jo pelittää, ostan liput ja ehdin töihinkin johonkin aikaan.
Angeran pankissa homma lähti luistamaan hyvin. Näin jo lippuaihiot ja päätetiin missä paikoilla haluan istua. Ja sitten alettiin myymään ei oota. Osa virkailijan puheesta meni ohi, mutta lopputulos oli se, että lähdin pankista ilman lippuja. Ja pääsin töihin todella myöhässä ja kiukkuisena koko systeemille. Jos ilkeästi haluaa ajatella, niin tämähän on syrjintää, että ulkolainen ei voi ostaa pilettiä. Jos on vähemmän ilkeä, niin ehkä nämä eivät vaan saa tietokoneita toimimaan. Ja jo huomenna asiat ovat paremmin ja mulla liput kourassa. Tarina siis jatkukoon. Pysykää tällä samalla bat-kanavalla, niin kerron loput!
Balsamiksi haavoille ostin tänään kuitenkin liput sinne oikeaan La Scalaan, pätkään joka kantaa nimeä Tristan und Isolde. Ja lisäbalsamiksi käytän työaikaa tänne kirjoittamiseen. Siitähän saavat, italialaiset.
