Vihertää

Vaikka Etelä-Euroopassa tottui "hiukan" nopeammin etenevään kevääseen, niin tulee se eteen täällä Pohjolassakin - se kevät. Tosin ihan puun takaa luontoäiti näytti närhenmunat kaikille kesärenkaat autoonsa jo vaihtaneille ja tarjoili meille eilen tommoset puoli metriä uutta, puhdasta, valkoista, kaunista, kevyttä pakkaslunta. Tämä sitten puolestaan aiheutti kaikkien aikojen liikennekaaoksen, sillä mm. rekat jumittuivat KAIKKIIN mäkiin useiksi tunneiksi. Vaikka tämä hiukan menee siihen oksymoron-tyyppiseen faktaan "Talvi yllätti suomalaiset", täytyy myöntää, että keliolosuhteet olivat haastavat. Lumikengät auton takapenkillä eivät näyttäneet yhtään niin huvittavilta kuin viikko sitten Turussa, missä ensimmäinen leskenlehti pisti silmääni 23.3. Nyt siis aloitetaan alusta se odottelu että milloin kadut olisivatkaan hiekasta lakaistut ja suomalainen kesä voisi alkaa.

Kevät kuitenkin kasvaa ikkunallani, tässä todisteet. En voi nimittäin kehuskella tehneeni tätä monenakaan vuonna. 

Pienet, hitaastietenevät salviat.

Ekat rucolat - ihan hetki menee ennenkuin näitäkään syödä voi...

"Kurkkukasvi" Italiasta. Tämän kasvin siemenkodat näyttävät kuivuttuaan kurkuilta. Muutahan en tästä sitten tiedäkään. 

Tämä puolestaan on joku kuka tuottaa noin 40 cm pituiset tummanruskeat herneenpalot. Ja herneet puolestaan liottaessa "räjähtävät" nelinkertaisiksi. Italialainen.

Rucola, part II innostui - tästä kilpa-ajosta muodostunee vielä todella jännittävä. Saavuttaako kakkoserä ykkösen ja kumpi lopulta päätyy ensimmäisenä lautaselle!

Ja salvian tavoin etelästä kuljettamani basilika koko tiensä pään niin sanotusti jo hyvissä ajoin ennen satokautta. Joten toiveena on kasvatella basilikaa parvekkeelle siis siemenestä. Vielä näyttää ookoolle. Vihreenä mennään. Oliivin oksalle joutunen sanomaan heihei - sen kanssa ei olla vihreetä nähty ihan kotvaan. 

Ja tähän vielä voisi lisätä ei-biologin kommentin, että kovin on sirkkalehdet moninaiset tässä maailmassa.

Paluu Pohjolaan

Rakas Päiväkirja, monta hetkeä on mennyt, etten ole mitään ylöskirjannut. Osasyyksi väitän sitä, etten ole paljastanut sinulle itsestäni ihan kaikkea. Ja kun en ole sitä tehnyt, niin sitten olen pidättynyt monen muun asian kirjoittamisesta. Joten nyt olemme tulleet siihen tienristeykseen, missä on syytä paljastaa se tosiasia, että (rummun pärinää!!!!) nykyään kirjoitan blogia Suomessa! Kuten yleensäkin, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Olen mielialan mukaan paluumuuttaja (=pamu),  maahanmuuttaja (=mamu) tai mikä jottei maahanpaluumuuttaja (=mapamu). 

Määräaikainen työkomennukseni Italiassa päättyi ja pääsin hetimiten talven alkaessa nauttimaan kotimaasta. Kunhan ensin sain suunniteltua miten liikautan itseni ja maallisen mammonani saappaanvarresta mansesteriin. Se vaatikin melkoisesti aivonystyröiden hierontaa, useita tuskastumia, joitakin hermojen menetyksiä ja suuresti säätämistä. Otetaan takaperoisesti ensin tämä oman itseni sekä Herra Toukon siirtäminen. Joka piti suorittaa autoitse, sillä seKIN (se punainen salama nimittäin) piti saada Suomeen. 

Matkalle lupautui seuraksi A - suurkiitos siitä. Ajomatkaahan Tainon kyliltä Pirkkalaan kertyy semmoinen 2400 km, joten juttuseura on enemmän kuin lämpimästi tervetullutta. Aiemmista ajoista viisastuneena - noh, AINA on kehittämisen varaa, mutta tähän asti on näiden reissujen kokemusten perusteella päästy - tein vertailevaa tutkimusta ja matkasuunnitelmat jopa ihan paperille asti.

Master Plan, jonka mukaan Euroopan halki oli tarkoitus löytää kotiin asti.  Tästä on ehkä nähtävissä hivenen eksakti tieteenalanharrastuneisuuteni...

Mitäköhän kaikkea sille matkalle mahtuikaan. ÖÖööö... A tuli sunnuntai-illalla Malpensaan - lento taisi olla myöhässä, koska oltiin sitten myöhässä Miralagosta, missä nautittiin antaumuksella pitsaa loistavassa seurassa.

Tainosta matka alkoi maanantaiaamuna, vaikka oltiinkin siis Cadrezzatessa jo yötä. Koska koti lähti niin sanotusti alta. Siitä lisää toisella kertaa, ehkä. Mutta siis Tainossa maailman paras naapurini tarjosi aamiaisen ja lähdimme matkaan. Evääksi ostettiin vielä Italian puolelta aina niin herkullisia oransseja pikkupalloja (kuvassa vasemmalla).

Italian jälkeen vuorossa oli Sveitsi. Tankkausta heti siinä rajan jälkeen [47,69 litraa = 76,78 frangia  = 63,63€ (=1,33€/L)] sekä motaritarran osto, voimassa tammikuun 2013 loppuun!!! (33,15€) Pieni koira oli ikionnellinen löytäessään lunta Alppien huipulla vilahtaessamme siis San Bernardinon kauttaitse kohti Pohjolaa.

Kävimme välillä pikapikaa Liechensteinissa ja palasimme takaisin Sveitsiin. Mistä jatkoimme Itävaltaan ja lopulta pääsimme laskeutumaan Saksaan. Mistä alkoikin lähes loputon autobahnasuora. Zillertalissa otimme pienen tauon. Kuten kuvista näkyy. Eli siis tokikin vain autobahnan varressa...

Kohteeseen eli Thomannin musiikkiparatiisiin on nyt saavuttu. Kiertelimme suut auki aikamme upeaa ja kaikenkattavaa musiikkikauppaa, joka sijaitsee siis Burgebrachissa. Siellä ei olekaan sitten paljoa muuta. 

Matka jatkui kohti Leipzigia, missä olimme yötä maailman parhaan naapurini äidin luona. KIITOS! Nyt sitten vain hopsis Itämeren rannalle eli jälleen sinne ratin taa. Jossain jälleen tankkasimme [46,36 litraa = 81,38€ (1,609€/L)] - autobahnan varressa vain ON kallista. 

Seuraava kohde lopulta tuli kohdalle - se oli Rostock ja Toukollekin löytyi VIHDOIN se ainoa oikea koiraparkki!

Tässähän kohtaa sitten oli tehty niitä päätöksiä. Ensimmäinen oli se, että ajetaan Tukholmaan asti. Jotkut ottavat laivan Rostockista tms. ja köröttelevät laivalla aina Helsinkiin asti. Käytin tekosyynä sitä, että Touko tuskin ilahtuisi 28 tunnin laivamatkasta, sillä itse en jotenkin viehäty ajatuksesta lainkaan. Joten sitten vaihtoehdoiksi jäi keinot Saksasta Ruotsiin ja sitten ajo Tukholmaan. Aiemmin olin jo kokeillut Puttgarden-Rödby välin, joten vaihtelun vuoksi otimme Rostock-Gedser vaihtoehdon. Ostimme lipun satamasta (94€ koiralla), muuten olisi pitänyt jollain ilveellä osata osua huudeille johonkin tiettyyn aikaan. Mikä on tietysti jonkinasteinen vaatimus noiden muutamien ajokilometrien jälkeen. Vähän jänskätti, koska kelit eivät varsinaisesti olleet maailman parhaat. A) kulkeeko laivat ja B) onkohan silta auki Tanskasta Ruotsiin. First things first. Laiva kulki, mutta tuuli näytti olevan yltymään päin, vaahtopäitä meni ulapalla ja välillä oli laivan kyydissä pystyssä pysyttelemistä, kaikki eivät pysyneetkään. Ja taxfreessa jemmattiin hyllytavara elmukelmun taakse ettei lähde omille teilleen keinutuksessa.  Pääsimme kuitenkin Tanskaan, phew. Tanskan bensanhintatiedot otimme myös ylös (koittaessamme etsiä avonaista VW-putiikkia, vilkutta kun olimme menneet ihan alkumetreiltä asti...) [47,12L = 572,52 DKK = 76,93€ (1,63€/L).

Tanskasta matka jatkui sen ah-niin-komian sillan yli (kerroin sillasta myös täällä), hinta olipi 40€ (295 DKK). Sillan Ruotsin päässä oli tullikavereita! Ekaa kertaa minun siitä ohitse mennessäni. Pysäyttivät ja papereita kyselivät! Ja voi kun niin mielelläni näytin VIHDOIN eka kertaa Toukon passin. Sanoinkin sen heille, että ei o paljoo ennen kyselty. Johon he jotenkin silleen sanoivat, että kyllä vaan aina pitää passit näytellä. Kenelle? Jos ei kukaan o kysymässä...?? Siihen eivät varsin vastanneet. Matka jatkui reippaasti (?) ylös Ruotsia. Paitsi että teimme pakollisen pysähdyksen Etelä-Ruotsin kulttuurikohteeseen, Örkeljungaan. Hieno paikka - amfiteatteri, kauppa ja kaikkee. Ilta pimeni, jutut huononi, matka jatkui jatkumistaan. Kuvassa oleva loistokas värkki on tuulilasinpesunestepumppu - aika hieno yhdyssananakin. Neljä litraa sinne mahtui sinne säiliöön - kiva juttu kun tuota ainetta sai jotenkin muuten kuin muovikanisterikaupalla. Hyvä Ruotsi!

Yön pimeinä tunteina saavutimme Tukholman. Ja kuin ihmeen kaupalla löysimme myös niillä samoilla silmillä jopa sataman. Navigaattori nimittäin oli valmistautunut vain Pohjois-Saksaan asti - sen jälkeen siitä ei ollut tuon taivaallista apua. Aikamme nuokuttuamme ja paleltuamme satamassa laivaanpääsyä odotellen meidät päästettiin laivaan. Kuski painui suoraan suihkun kautta nukkumaan - aivotoimintaa ei tuolloin enää ollut. Virvoittavien unien jälkeen ruoka maittoi ja kannella käytiin pälyilemässä kelejä. Ja siinä se Suomen lippukin vihdoin lepatti. Monta kilometriä pitikin ajaa ennenkuin semmoseen törmäsi.

Oma seikkailunsa tokikin oli ensin laivasta ulospääsy. Koska tien oli tukkinut paikalleen jymähtänyt rekka. Sen jälkeen odottamaton (lue: olin ihan täysin unohtanut, että semmoinenkin pitää hoitaa) tullikeikka, missä kerrottiin, että suomalainen autoni onkin nyt sitten tuontiauto - se pitää tunnistuttaa Suomeen. Otin paperit mukaani ja toivoin että vielä jonain päivänä muistaisin, että tuo pitänee hoitaa. Ja eikun Turusta kohti Tamperetta. Kuinka ollakaan, tervetuliaisiksi saimme ensilumet. Ja minkälaiset! Lunta tuli taivaan täydeltä! Onneksi A istui vieressäni - pyysin, että hän koittaisi tihruttaa sitä valkoista viivaa oikealla. Että jos ollaan paljonkin sen yli... Itse kun en nähnyt juuri tuon taivaallista muuta kuin pyörivät lumihiutaleet edessäni. Jei. Yhdessä palassa päästiin kuitenkin puskemaan pikkuhiljaa Pirkanmaalle. Tankatessamme hieman tajusin mistä syystä auton valot olivat tuntuneet jotenkin vähän omituisilta (ks. kuva) - niitähän ei ollut enää!

Nämä pienet muistipalat ehkä kertonevat, että miksi en ole niitä ylöskirjannut aiemmin. Ei voi kertoa vain pientä palaa vaan kun lähtee kertomaan, niin sitten paranee koittaa pullauttaa kaikki kerralla. Varmasti monia kutkuttavia yksityiskohtia en nyt jaksanut tähän riipustaa. Mutta ei hätää! Tämä kaikki on tulossa ulos myös vertahyytävän jännittävänä elokuvana "The Road Movie". Ehkä jo tämän vuoden aikana. Jääkää toki näille kanaville kuulolle, mainoskampanja ja traileri pyörähtävät ilmoille varmasti minä hetkenä hyvänsä. Luvassa hersyvää huumoria, jännittäviä ohituksia, upeita maisemia jne. Ihan varmana.

ISO kiitos matkaseurasta A ja Herra T. Hienoa olla ehjänä Suomessa.

Sopeutuminen Pohjolaan, osa I

Minulla on koiruus, jolle kodin näemmä tekee matto olohuoneen lattialla! VIHDOINKIN voi olla ilo ylimmillään, kun vihdoin sain taas meille olohuoneen siihen kuntoon, että lattialla on matto minkä alle näemmä voi vaikka mönkiä ja on myös sohva, millä minä voin köllötellä. Niin nytpä sitten on oiva aika - tässä vinkulelun säestyksellä - raportoida tähänastisia saavutuksiamme. 

Olemme olleet nyt kotoSuomessa 4 päivää. Ja hyvin menee. Tämänkertainen raportti on pääasiassa tämäniltaiselta lenkiltä.

Tilanne koiralenkillä Suomi (FI) vs. Italia (IT):

Koiranulkoiluttajia: FI - ehkä joku kakskyt, IT - ehkä korkeintaan 1

Haukkuvia koiria, lähinnä pihoilla: FI - 0, IT - ehkä joku sata (siltä se ainakin tuntuu...)

Sauvakävelijöitä: FI - 7, IT - 0

Mopoautoja: FI - 7, IT - 0. Näistä huomautettakoon, että olen treenannut, tiedän jo, että niitä kutsutaan myös mautoiksi. Alan oppiin!

Mopoja: FI - 0, IT - keskimäärin kolmisen

Katuvaloja: FI - koko ajan, IT - säkällä siellä täällä

Lunta: FI - paljon, ja lisää tulee, IT - ei (-> pimeetä...)

Muita ulkoilijoita: FI - monta, IT - joitakin

Tervehtiviä/hymyileviä vastaantulijoita: FI - 10%, IT - 100%. Tätä mun pitää treenata. Tuntui tosi pöllöltä hymyillä yksikseen ja joskus erehtyä jopa sanomaan 'Moi'. Jokunen vastaantulija kyllä vastasikin, hymyn kera oikeen! Joten treenaan itseäni ja muita kans.

Maisemat: FI- ... On se Pispala hieno tuolla Pyhäjärven toisella puolen. Ja Näsinneulakin näkyy!, IT - Alpit. Hienot on.

Ai niin, kävelyteitä, jalkakäytäviä: FI - tietysti, valaistuja, IT - mitä ne on??

Näin se etenee se suomettuminen. 

Temperature related story, borrowed

And one remarkable thing is that this text is in English, hups!

+15° C People in Spain wear winter-coats and gloves. The Finns are out in the sun, getting a tan. 

+10° C The French are trying in vain to start their central heating. The Finns plant flowers in their gardens.

+5° C Italian cars won't start, The Finns are cruising in cabriolets.

0° C Distilled water freezes. The water in Vantaa river (in Finland) gets a little thicker.

-5° C People in California almost freeze to death. The Finns have their final barbecue before winter.

-10° C The Brits start the heat in their houses. The Finns start using long sleeves

-20° C The Aussies flee from Mallorca. The Finns end their Midsummer celebrations. Autumn is here.

-30° C People in Greece die from the cold and disappear from the face of the earth. The Finns start drying their laundry indoors.

-40° C Paris starts cracking in the cold. The Finns stand in line at the hotdog stands.

-50° C Polar bears start evacuating the North Pole. The Finnish parachute rangers postpone their winter survival training, awaiting real winter weather.

-60° C Korvatunturi (the home for Santa Claus) freezes. The Finns rent a movie and stay indoors.

-70° C The false Santa moves south. The Finns get frustrated since they can't store their Kossu (Koskenkorva vodka) outdoors. The Finnish parachute rangers go out on winter survival training.

-183° C Microbes in food don't survive. The Finnish cows complain that the farmers' hands are cold.

-273° C All atom-based movement halts. The Finns start saying, "Percale, it's cold outside today."

-300° C Hell freezes over, Finland wins the Eurovision Song Contest. This happened in 2006, by the way.

Lämmitys - Episode 'n': Melt-down...

Raipatirai, lämmöt on. Nyt ne tulee ihan ulkoisista lähteistä. Ja nousussa on ollut viime aikoina. Eilen illalla nukkumaan mennessä sisällä oli 30,5 astetta, yön ikkunoita auki pitämällä sai tiristettyä asteen vähemmäksi aamuun mennessä. Enempään ei ole pystynyt aikoihin, koska yön alin kiiluu siinä karvan verran 26 asteen lämpimämmällä puolella. Tänään piti sataa, mutta en usko siihen. Maanantaiksi sitten taas veikkaavat sadetta. Se on kiva, onhan nyt jo kuitenkin keskiviikko... Kosteudet kuitenkin keikkuu siellä jopa 80% korvilla, pyykkien kuivumisen kanssa on niin sun näin. Vähän kuin Rio de Janeirossa konsanaan. Että ei sitä silleen oikeen osaa sanoa milloin pyykki olisi varsin kuivaa. Kuuma, kostea, hikinen. Vespalla kun päristää aamu'kirpeydessä' töihin mahdollisimman niukissa vaatteissa, niin saa inhimillisen lähdön päivän ruumiinlämpöihin.

No mutta, hyvällä syyllä voi syödä jäätelöä. Myös olen alkanut ymmärtää miksi pohjoisen tulokki näyttää armeliaasti vuosiaan nuoremmalta! En vain ole laittanut koko elämääni ihoani alttiiksi näille UV-säteilyille! Tänään mennään vain kasissa, huomiselle tarjoilevat yhdeksikön UV-annoksia. Että ei se ihme ole, että iho vanhistuu näissä lukemissa... Käyn Torreksen kanssa silleen perusmeiningillä lenkeillä ja jotenkin muutenkin vietän ilmeisesti omituisen paljon aikaani ulkoilmassa, sillä ihoni värinmuutos on aiheuttanut kunnioitusta. Ja ei, en ole palanut - en ehkä vain tajua suojata hipiääni tässä paahteessa. 

Lauantaina suunnitelmassa on päästä saunaan... Hm... pitäisiköhän sitä suunnitelmaa lykätä syksyyn!!!

Loppukevennökseksi sitten vielä viimeisin hupaisa sattumus. Naapurin kanssa meillä on yhteinen netti, langaton modeemi lähettää meille salasanasuojattua laajakaistaa. Siitä lähtien kun naapurin sälli osti uuden hienon modeemin viime joulukuussa, homma on toiminut moitteetta. Mitä nyt siinä EI toimi se puhelin, mistä naapurin poika kyllä maksaa, mutta saksalaisuudestaan huolimatta hän on ollut siitä yllättävän rauhallinen. Kun kuitenkin se netti on toiminut NIIN hyvin. Paitsi että perjantaista lähtien netti on ollut poissa. Se vain lähti pois. Ei tule enää linjaa pitkin modeemiin. Semmoista se on. Eihän se järkeen käy, mutta jotenkin se vain on niin.

La Thuile!

Tällä erää viimeinen aikainen lauantaiherätys mutkamäkireissun takia suuntautui Ranskan rajaseuduille, La Thuileen. Huippu paikka! Iso ku mikä ja suksien voi hiihdellä tyynesti todellakin pyörähtämään Ranskassa ja sitten taas hiihdellä takakisin. Tällä kertaa mäet olivat Italiassa selkeästi Ranskaa paremmat.

Maisemat olivat taas oikeinkin jees, ilmeisesti paikka on sen verran iso, että suuremmilta ahdistuksilta vältyin ruuhkien suhteen. Paitti ruokapaikka oli uskomattoman h i d a s ja myöskin kallis... Omat eväät ens kerralla?

 

Horisontissa siintää Mont Blancin lisäksi muitakin huippuja. Jättiläisen hammas on hyvinkin silmäänpistävä.

Eli Mont Blanc on tuo korkein ja siitä oikialle jonkun verran on se hammas.

 

Hieno päivä, taas kerran! Mutta nyt voin pitää hetken taukoa ja tehdä lauantaisin jotain muuta. Ennenkuin taas lähden La Thuilen maisemiin!!!

Voihan Vitsi!

Noniin, tämähän alkaa sujumaan rutiinilla. Illalla sukset ja monot autoon, kattelen leffan ja hoidan itteni ajoissa nukkumaan, jotta aamuinen herääminen sujuisi edes vähän inhimillisemmin. Ja sitten pääsee bussiin nukkumaan ja rinteeseen päiväksi. Melkein menikin kaikki hyvin. Paitti että kevät tuli jostain sinne rinteeseen!

Eli suuntana meillä oli tällä kertaa Pila (se on siis sen laskettelukeskuksen nimi joo). Keli oli aivan Mahtava! Aamusta alkaen. Pila on siitä kätevä, että melko suoraan moottoritieltä koukataan köysiradalle, joka vie yläilmoihin. Eli ei tarvi ajella serpentiiniä ylös, ylös, ylös. Haittapuolena siinä on se, että siellä hissijonossa on sitten kaikki ja myös kaikki samaan aikaan. Ja Pila on suosittu. Ei se mikään ihme ole, koska tosi kiva ja iso paikka se on. Mutta kansaa oli ku KooVeen maalilla. Että ens kerralla jos pääsisi tänne vaikka viikolla, olisi tilavampaa. (Sen ekan kaapelikärryn (Cable bus) jälkeisellä 'bussi'pysäkillä oli porsliiniset istuimet, uskomatonta luksusta!)

Se kevät siellä rinteessä sai minut epäilemään, että jospa nuo toppavaatteet sitten ens kerralla jäisikin kotiin. Katotaan kuinka käy...

ISO kiitos K&I:lle - Toukolla oli viikonloppuvapaa, kun pääsi heille hoitoon koko vkonlopuksi!

Näkymät oli taas upeet - ei ihan niin upeet kuin viikkoa aiemmin, mutta ei paljon puuttunut!

Paninon sijaan maistoin grillin antimia.

Ja sit osallistuin Gara Socialeen - voitin ainakin oman sarjani (fin, female). Eka kerta ikinä kun pujottelin tommosia lippuja, aika hauskaa! Treenasin katsomalla perjantaina leffan 'On Her Majesty's Secret Service', missä George Lazenby hiihtelee sinisessä, tosi hienossa kokohiihtoasussa Bondina ihan vaikka yhelläkin suksella.

Kevät?

Millä määritellään kevät? 

Jos se on sen mukaan, että "kuu kiurusta kesään" ja kiuru saapuu yleensä huhtikuussa, kevään pituus on keskimäärin kolme kuukautta, sillä vuodenaikoja on neljä ja kuukausia yhteensä kaksitoista, tästä päästään siihen, että kevät alkaa kaksi kuukautta ennen kiurun saapumista eli helmikuussa.

Kevättä saattaa ilmentää myös sen katolla olevan puolimetrisen lumikasan sulaminen lisääntyvässä auringon valossa ja sitten "räystäät tippuvat".

Tokikin valon lisääntyminen on yksi tärkeä osatekijä kevään tulemisessa ja keväthangilla auringossa hiihtely onkin aivan ihanaa. Ja kah, hankia ON siis keväällä! Joten kaiken lumen ei tule olla sulanut, että on kevät. MOT.

Kevään tunteen kuulemma saa myös siitä että vihdoin näkyy lumen alta jälleen asfalttia. Jonkun sorttinen kevättunne pienempänä muistaakseni tuli siitä kun ekan kerran sai taas pyöräillä. Iän lisääntyessä lisääntyi myös 'riski'pyöräily, joten tämä raja muuttui häilyvämmäksi. Ja kyllähän jäällä ON ilkeä pyöräillä, takapuolikin sen jo sanoo.

Toinen kevään merkki silloin pienempänä oli pitkistä kalsareista luopuminen... Mutta se oli ehkä jo enempi loppukevättä se!

Mulle tuli sunnuntaina täydellinen kevätfiilis. Mutta en tiedä olisiko se määritelmissä jo ennemminkin semmoinen loppukevät kuin alkukevät. Hangilla olin lauantaina ja meinasin läkähtyä lasketellessani toppatakissa ja -housuissa. Aurinko paistoi ja lumi sohjoontui. Meillähän ei täällä tietenkään kotinurkissa ole yhtään lunta ollut piiiitkään aikaan (= 'loppukevät'). Sunnuntaina sitten aurinko paistoi myös ihan täpöillä! Lähdin eka kertaa tänä vuonna ulos ilman takkia! Mutta ei siinä vielä kaikki. Menin lenkkeilemään t-paidassa!!! Ei ollut kylmä, mutta kyllä paikalliset tuijottivat... Niillä oli takit päällä, osalla pipokin korvilla. Siinä sitten lenkkeillessäni tapasin muutaman sitruunaperhosen! Sekin vielä. Tämä kaikki johti siihen, että laitoin pyykit ulos kuivumaan  (ovat vieläkin toivorikkaana ulkona, jospa tänään iltapäivällä olisivat jo kuivat...) ja Touko sai kevättukan. Illalla tulikin sitten tosi kylmä kun aurinko laski mailleen. Basilika jäi ulkoikkunalaudalle... Päätin, että ikkunasta falskaa sen verran lämmintä ilmaa, että se pärjää.

Koska joulukuussa pystyin tulemaan Vespalla töihin, niin mikäs ettei helmikuussa. Tammikuu ikävä kyllä jäi välistä, mutta se anteeksiannettaneen... Joulukuussa oli kylmää kyytiä, mutta niin oli tänäkin aamuna, huhhuijjaaa!!! Iltapäivällä lämmöt keikkuvat jossain 15 asteen tuntumassa, mutta aamuisin onkin sitten muutama aste nollan alla. Koita tässä nyt sitten pukeutua "oikein" koko päivän tarpeisiin!

Summa summarum, mielestäni täällä on kevät ja se on jopa oikein hyvässä vauhdissa. Kesä alkanee jo tuossa parin kuukauden päästä. 

Piilevässä pilvessä piilevät pilvet

Ei se mennyt tämä kerta ihan nappiin. Mun piti mennä vakoiluretkelle La Thuileen. Aamulla oli tositosi nuhrunen keli, ei huvittanut yhtään herätä, mahaankin koski vietävästi. Silti selvitin tieni bussiin, söin croissantin (sekÄÄN ei ollut hyvä idea yhtään - mahaan koski entistä enempi) ja koitin olla unessa ja kiukutella vaan itekseni. Pieni ideanpoikanen oli juurrutettu mieleeni, että ehkä emme menekään La Thuileen, mutta kukaan ei varsin sanonut mitään, joten sinisilmäinen suomalaismieleni oli menossa koko aika La Thuileen. Paitsi että tienviitat kertoivat meidän menevän ihan eri suuntaan - Cerviniaan! Lopulta se myös sanottiin ääneen, että ei ny mentykään La Thuileen ku siellä on huono keli. Noh, oli meidän parkkipaikallakin, Valtournenchessa. Joten iloni ei nyt sit ollut ihan täysin ylimmillään. Annoin päivälle kuitenkin mahdollisuuden - ainahan VOI voittaa.

 Ja niinhän siinä sitten kävi. Voi jesta! Taas mentiin hissillä ylös, oikein sain sosiaalisen mieleni esille ja hengailin siis 7-10 hengen porukassa. Ja siellä se sitten taivas alkoi revetä. Siis sinne hyvempään suuntaan. Aurinko tuli esille pikkuhiljaa ja pilvet roikkuivat alapuolellamme! Aivan tositosi hienoo! Ni pitää laittaa tänne muutamia kuvia.

Noh, tästä piti ottaa kuva, tommonen hissi kun on äärimmäinen harvinaisuus täälläpäin. Ja se oli piiiiiitkä ku mikä. Huh ku tuli kylmä!

Noi alapuolellamme roikkuvat pilvet oli upeen näkösiä!

Ja tässon toi ni kaverikuva ton Matterhornin kaa (Cervino in italiano), se on tuolla takana ku se on mua pitempi (4478m).

 

Matterhornin ehkä salainen haave onkin olla tulivuori!

 

Siellä viileteltiin vaikkapa Plateau Rosan 3480 metristä sinne Cervinian 2050 metriin, viuhvauh! Mutta pilvien yllä oli vähän kivempaa. Kun mentiin pilveen, niin lunta tuli, paljonkin. Ja sumuakin oli. Huisaa!

Mitä luultavimmin vakoiluretkeni La Thuileen toteutuu parin viikon päästä, pidän sormet ja varpaatkin ristissä siihen asti. Näkemiin.

Lumilla

 

Tämän viikon (siis viime lauantain) aiheena oli Champoluc -niminen kylänen. Siis sieltä lähtevät mutkamäkirinteet. Sieltä oli mahkut sen seittemäntoista hissin, rinteen ja mutkan kautta päästä niille samoille lumille, missä oltiin edellisen kerran. Ihan sinne saakka en viittiny, ku just olin siellä ollut, vaan temppuilin enempi Champolucin puolella, Sant'Annaan laskeskelin niin kauan kans ku aurinkoa sillä puolen piisas.

 

Kylmempi oli ku viimeksi, ei se kevät ihan vielä tullutkaan! Ei nyt todellakaan mihinkään Suomen tämän talvisiin lukemiin laskeuduttu, mutta nollan alle nyt kuitenkin. Ja tuuli saatiin kans mukaan. Mutta lähinnähän se keli on pukeutumiskysymys - olin lähtenyt reissuun väärän pipon kanssa, uskomatonta mutta totta. Ensi kerralla se kunnon norjalainen telemark-pipa päähän, niin johan pysyy korvat lämpiminä. Mutta huvittavaa oli kuunnella kuinka monella tapaa paikallinen kiroaakaan että "Che ¤&#@ freddo!"

Väliajalla kansa nauttii paninoa. Ylin on todellakin laardia eli rasvaa ja sen seurana hunajaa. En maistanut... Kaikki paikalliset menevät nauttimaan paninonsa tms. juurikin täsmällisesti siinä 12:30. Silloin kannattaa pysyä laskuissa, sillä missään ei ole ketään! Ja sitten kun rinteet jälleen alkavat täyttyä, kannattaa lähteä paninolle, ei ole jonoja enää!

 Joskus vitsit on näinkin vähissä, että tämäkin naurattaa. Ilmeisesti "Sitten" kun rupiaa tauon paikka lähenemään, vuorossa on ravinteli "Sitten". "Sitten" voi ottaa yhden jos toisenkin bombardinon lämmikkeeksi.

Tuommosen näin kaaaaaaukaa yhden oikeenkin, mutta kuva vain jähmetetystä. Hieno paikka tuo Champoluc, vähän semmonen sokkeloisempi (=jännempi) kuin se edellinen kohde!

Voi juku, sit tuli mieleen poroerottelu... Hissijonot eivät ole mitään jonoja vaan tuhannen laumoja, missä törkein pääsee pisimmälle. Eli nopeiten sille liukuhihnalle, joka vie kohti huippua. Melkein, jos oliskin ahtaan paikan ällötys, vois ruveta ahdistamaan. Mitäs sitten, jos rupeiski?? Ja se olis se ainut hissi ku vie kohti sitä parkkipaikkaa, missä bussi jo odottaa... Huh.

hippa!

Täällä taas! Vuosi vaihtui, mutta tämä bloki se vaan pysyy yhtä epätasaisen aktiivisena.On se vaan upeeta, että jotkut asiat tässä maailmassa säilyvät ennallaan. Tulee semmonen jatkuvuuden tunne! Siitä tuli vähän pöljä tunne, että lauantaina (noh, siis eilettäin) menin laskettelemaan. Tai siis ei laskettelusta niinkään tullut pöljä olo, pohkeet vaan tuli kipeeks. Mutta pöljä olo tuli kun luulin meneväni ihan uuden uutukaiseen paikkaan, tokikin likelle aiempia tuttavuuksia, mutta sitten hissillä ylöspäin Alpin rinnettä noustessani tajusin, että minähän olen ollut täällä aiemminkin!

Taisipa olla sama pipa päässä tälläkin kertaa - sen verran hölmön näkönen, että laitankin todistusainestoksi vain varjokuvan!

Älyttömän hieno päivä! Aurinkoa, aurinkoa! Paistoi kuin maaliskuussa ikään ja etenkin iltapäivällä jo kuumuus rupes vaivaamaan, vaikka eritoten olin lähtenyt vähillä vaatteilla liikenteeseen. Huhhuh! Aivan mahtavaa!

Menin liittymään nyt alkaneen kauden kunniaksi työpaikan hiihtokerhoon, jospas vaikka tulis vähän enemmän tutustuttua tuohon noinkin likellä olevan hiihtomaisemaan. Ja se onkin älyttömän kätevä. Kun saa itsensä vain aamulla sängystä hilattua ylös ja tuohon 10 minuutin ajomatkan päähän, niin sitten voikin nukkua pari tuntia bussissa, lasketella päivän ja sit taas nuokkua/nukkua bussissa paluumatkan.

 Ja niin joo, eilisen paikan nimi on Gressoney - tosi kiva paikka kun aurinko paisto rinteille mukavasti koko päivän.Sieltä pääsi Alagnaankin laskemaan. Kävin kerran, alhaalla asti. Eka rinne olikin kiva musta, mutta toka oli ihan tyhmä punane, muistin keskellä siellä ollessani, että tuskailinkin samaa rinnettä myös vuosi sitten. Ja hissejä joutui odottelemaan paikoin hyyyyyvinkin pitkään. Eli palasin Gressoneyn puolelle aurinkoon, jipi!

Tänään sitten lumimaisemat vaihtuivatkin näihin kotikulmien lumettomiin - lenkkareilla voi tuolla metsässä Token kanssa käveleksiä. Ja se yksi pelto jopa vihersi! Jukra! Touko oli myös niin hurjan taitava, että löysi jonkun ihanan missä pyöreksiä ja niinpä kaveri haisikin mehevälle kun tultiin kotio... Kylpyyn siis. Maukkaan (ja piiiitkän) raclette lounaan tarjonneet ystävät väittivät, että sain hajun pois. Kiva kuulla, vähän olis ehkä ollut tylyä viedä koira kyläilemään, jos se olis haissut niinkin pahalle, hihiiii!