Piirakkata II

Uusin satsi piirakoita - kuvan ylänurkassa lähdetään jo napsimaan kuormasta, tuli oikein maukkaita. Suomalaiselle karjalanpiirakan jumaloijalle (ei, nyt en puhu itsestäni) tehtiin synttäriylläriksi piirakoita. Ja kyllä sitä ylläriä osattiin arvostaa. Ja mikä mahtavinta, niistä löysi osa, nami, myös mun omaan pakkaseen. Sillä pyöräyteltiin pitkälti yli toistasataa piirakkaa! Täytyy taas kerran todeta, että kyllä se harjoitus usein tekee mestarin. Nyt käytettiin Lurpak-voita Conadista ja riisipuuroa (kiitos T sen keittämisestä!) oli myös maustettu enempi kohdalleen! Jipii - homma toimii. Lurpakkia myös munavoihin ja avot. Olemme pelastetut!

I Grandi Rossi di Toscana

Meninpä viininmaistajaisiin! Nami! Organizzazione nazionale assaggiatori di vino järkkäsi Suurten Toskanalaisten Punaviinien illan tuossa melko lähimaastossa - sinne siis!

Maisteltiin yhdeksän viiniä, joiden päärypäle oli Sangiovese ja tulevat sieltä Toskanan viiniteiltä... Tokikin ei mikään ihme, että viimeinen viini maistuu paremmalle kuin ensimmäinen, jos niitä on noin monta! Mutta luullakseni opin jotain todellisiakin eroja. Taisivat kaikki olla niitä semmosia D.O.C.G (Denominazione di origine controllata e garantita - merkintä kontrolloidusta ja taatusta alkuperästä) viinejä.

Chiantia mm. onkin Classicoa ja Riservea ja minun makuuni se Riserve oli paljon parempi. Sanoivat myös ne viinituntijat, että kyseisessä viinissä on harmoniat kohdillaan. Ja antoivat 88 pistettä (sata oli maksimi). Toinen mistä tykkäsin oli kakkosena maistettu Orcia Quercialsale jossa Sangiovesen osuus on täysi 100%. Tosin tämä meni siihen luokaan, mistä asiantuntijat eivät perustaneet (78 pistettä...).

Luomuviini oli myös mahtunut joukkooon ja se oli hankalampi. Mutta kuuluu niiden luonteeseen - ovat asiantuntijoiden mukaan hankalampia tuottaa, juoda ja ymmärtää. Joten pitää siis kehittyä ymmärtäjänä vielä hiukan.

Viiden ensimmäisen jälkeen pääsimme itse asiaan - Montalcinon alueen viineihin. Jo numero kutonen, Rosso di Montalcino, oli oikein oikein hyvä! Asiantuntijapisteissä pääsi samaan kuin Riserve (88), mutta tavallinen tallaaja (minä) äänesti paremmaksi omissa muistiinpanoissaan. Niin joo, niitä Montalcinon viinejä kutsutaan Brunelloiksi, koska sillä alueella toi Sangiovese-rypäle on omanvärisensä ja siksi sillä on oma nimensä, 'Brunello', mikä sitten antaa nimen viineille siltä alueelta.

Kolme viimeistä viiniä oli, nami nami, aitoja, oikeita Brunello di Montalcinoja! Ensimmäinen niistä, oikein hyvä, La Macioche vuodelta 2005, se sai 91 pistettä, hinta noin 29E pullo. Seuraava oli mun makuuni turhan tanniininen, 'vain' 88 pistettä. Mutta viimeinen kaveri oli sopuhintaan 75 E/plo löytynyt Brunello di Montalcino, Fattoria Poggio di Sotto vuodelta 2004. Pisteitä 93. Se oli nami. Ja ihana. Maistella. Voittaja löytyi! Hienoa. En varmaankaan kyllä itse ostaisi tuollaista pulloa...

Seuraavana lauantaina päädyin Ghemmeen maistelemaan Cantalupo-tilan viinejä - eipä hullumpaa hommaa sekään!

Lomalla Italiassa: Montalcino

Tuonne meidän matkamme jatkui Firenzestä - ihanaan, pieneen, kukkulan huipulla olevaan Montalcinon kylään. Siellä olikin juuri sopivasti viideskymmeneskolmas Sagra del Tordo - rastasten juhla... Ylös vei tositosi mutkanen tie!

Tosi tosi nätti kaupunki/kylä! Kovin tuulinen tosin.

Linnakin niillä siellä on kukkulan päällä.

 

Ja sitten päästiin asiaan. Montalcinohan siis on SE paikka mistä tulee SE Brunello. Brunelloksi kutsutaan Montalcinon alueen Sangiovese rypälettä ja se on ihan omaa luokkaansa. Niin maussa kuin hinnassakin.

 

Hahhaa, näin käy Toukolle kun se pääsee Brunellopullojen liki - tämä kukka tuoksuu melko bizarre...

Eipäs vaan, hyvin se poju edelleen poseeraa! Hieno paikka - tänne voi tulla uudestaankin!

Lomalla Italiassa: Firenze

Matkamme jatkui - pyörivä turisti ei sammaloidu!

 

Ikkunaostoksilla, taustalla Firenzen Il Duomo.

Ciao! Villisialta nayttava kaveri oli melko hiljaa Fontana del Porcellinossa. Reunalla olevat sammakot oli kanssa hiljaa.

"Desinit in piscem mulier formosa superne". Vai oliko se "Donec eris felix, multos numerabis amicos", hmm?

Nämä kaverit oli siinä Uffizin nurkalla, vanhan palatsin edessä. Uffiziin oli ehkä kilometrin jono... En sitten jäänyt jonottamaan.

Kuka? Minä? Kaveri pääsi moneen kuvaan, hehs.

Se on siis se Ponte Vecchio. Vaikuttava.

Sama silta 'sisäpuolelta'.

Paljon turisteja/porukkaa vaikka oli syksyinen sadekeli ja todellakin aut of turisti siison. Vähän siis liikaakin... Joten eteenpäin! 

Lomalla Italiassa: Parma

Kaikenmoista sitä pikkuhiljaa oppii. Nyt alkaa vähitellen jäämään päähän noita paikallisia maakuntia. Ennenmuinoin ne olivat vain jännittäviä nimiä viinipullojen kyljissä, mutta oikeasti nimien taakse näemmä kätkeytyy mitä milloinkin ja oikeita ihmisiä asuu nimiä kantavissa paikoissa. Tähän mennessä Suuren Seikkailijan, joka myös tottelee nimeä Suuri Saalistaja, listaan oli kertynyt vain kolme maakuntaa (Lombardia, Piemonte ja Liguria) kun taas Ritulla listaa oli hieman pidemmin (myös Lazio, Sisilia, Veneto, Trentino-Alto Adige ynnä Valle d'Aosta). Oli siis syytä laajentaa Suuren Seikkailijan reviiriä. Suuntasimme ensin kuononsa Parmaan, joka sijaitsee Emilia-Romagnassa. Parmassa on vaikka mitä - on Parmesaanijuustoo (Parmigiano-Reggiano, se ainoa oikea) ja Parmankinkkua. Kävelimme ympäriinsä kylillä kunnes tuli liiaksi pimeää.

 Hahhaa! Katutaidetta siellä oli, joten ensiksi nämä silmäänosuneet kuvat.

Koirapatsas ilmaantui Palazzo della Pilottan sisäpihalle.

Talot ja kadut olivat nättejä vallan, kerrostalot värikkäitä ja suht matalia. Kivan näköstä!

Baptistry of Parma

Parmankinkkua

Lämmitys - Episode IV: New Hope.

Kenellekään ei varmaan tullut suuren suurena yllätyksenä, että Saaga jatkuu. Mikä on tietysti enemmän kuin luonnollista, sillä suurelta osin on hoidettu vain seurauksia eikä paneuduttu alkuperäiseen syyhyn. Eli ne paineet. Ne ne taas veijarit lähtivät sitten nousukiitoon. Joten puhelua jälleen, lämpökattilafirmaan tällä kertaa. Yllätykseksemme he olivat tilanteen tasalla ja kertoivat että joku pala pitää tilata, menee viiden päivän päähän. Paineiden tasailua ja systeemin kanssa tasapainottelua sinne asti ja vihdoin joku Poika tuli vaihtamaan sardiinipurkinnäköisen palasen uuteen ja ehoempaan. Väitti, että sardiinipurkin pitäisi hoitaa homma ja paineiden tulisi pysyä kohdillaan. Tätä tässä on taas seurailtu ja hyvältä näyttää! Viva sardiinipurkki! Pientä 'hönkimistä' lämmitin jaksaa yhä pitää, mutta muuten kaikki hyvin. Nojoo, Pojat eivät ihan vielä ole tiukentaneet eteisen patteria, minor details. 

Carmen.

Kulttuurikerhomme tämänkertaiseksi kohteeksi osui ranskalaisen Georges Bizet'n ylöskirjaama teos 'Carmen'. Taustoista opin sen verran, että ihan heti ensi-illassaan keväällä 1875 ooppera ei ollut suosittu lainkaan - ensimmäisen esitysrundin lopussa lippuja annettiin ilman eestä yleisön toivossa. Georges kuoli kesemmällä vain 36-vuotiaana. Ikävä kyllä ennen syksyä, sillä silloin Carmen lähti esitykseen Wieniin ja ponkaisi sieltä salamana maailman maineeseen.

Suunnaksi Milanon La Scala ja sieltä meille valikoitui tällä kertaa paikat neloskerroksen parvekkeelta nro 15. Ja voihan vietävä - hyvät oli näkyvyydet!

Melkein kaikki kuvat on taas La Scalan sivuilta, koska siellä kielletään ottamasta kuvia. Otin kuitenkin alussa ja lopussa ihan vähän vain. 

photo by ritu

photo by ritu

Tarina alkaa sotapoikien odotellessa tupakkatehtaan tyttöjä lähteviksi töistä Sevillalaisella torilla. Tyttöjen joukossa on mustalaistyttö Carmen (Elena Maximova), tietysti kaikkein kaunein ja ihanin. Sotilaat tyrkyttelevät tytöille tupakka (!) ja Carmen laulaa luikauttaa Habaneran. Sotilaiden johtaja Don José (Bryan Hymel) ei vaikuta olevat järin vaikuttunut, joten Carmen lähettää hänelle kukkia ja palaa töhin.

Don Josén tyttöystävä Micaëla (Alexia Voulgaridou) tuo viestiä Josén äidiltä - äiti toivoo pojan palaavan kotinurkille ja menevän naimisiin, Micaëla olisi oiva tyttö hänelle vaimoksi.

Juurikin  Micaëlan lähdettyä kaamee huuto kuuluu tehtaasta ja tytöt tulevat näyttämölle tapellen, toisiaan hiuksista repien.Syy jää pikkuisen epävelväksi, mutta Carmen ehkä aloitti ja ehkä myös satutti jotakuta tyttöä, joten Carmen pitää laittaa vankilaan. Sillä välin kun Zuniga (Gabor Bretz), Josén kollega, kirjoittaa pidätysmääräystä, José vahtii köytettyä Carmenia. Noh, Carmen viettelee Josén päästämään hänet vapaaksi ehdottamalla salaista tapaamista ihan kahden kesken yhdessä kivassa trattoriassa. José päästääkin Carmenin köysistä, mutta Carmen karkaa kaikkien silmien edessä tönäten Josén kumoon, joten José joutuu vankilaan.

photo by La Scala

photo by La Scala

photo by La Scala

Toisessa näytöksessä ollaankin sitten siellä Trattoriassa. Siellä on kaikki muutkin mustalaiset, jotka taitavatkin olla taitavia salakuljettajia, Erittäin kuuluisa toreador, Escamillo (Alexander Vinogradov), johon kaikki tytöt ovat ihan rakastuneita, tulee poikkeamaan ja laulaa komeasti Toreadorin. Escamillo pyytelee kovasti Carmenin huomiota, mutta koska Carmen on ihan rakastunut Don Josén, ei hän lämpene. Ai niin, Escamillon mukana kulki viisi jotain muumipeikkoa. Valkoisia tyyppejä, hieman omituisen mallisia ja ne heiluttelivat mekkojaan sinne tänne. 

Escamillon mentyä yön ryöstösuunnitelmaa hiotaan kunnes José onkin jo päässyt vankilasta ja tulee paikalle. Carmen ja José viettävät jonkin aikaa kahdelleen, niin pitkästi, että Josén kasarmille paluuaika olikin jo mennyt umpeen. Zuniga, joka kanssa on ihastunut Carmeniin - kukapa ei - tulee oikeastaan vikittelemään Carmenia, mutta löytääkin myöhässä olevan Josén ja siitähän riemu syntyy. José mustasukkaisuuksissaan rupiaa tappelemaan Zunigan kanssa ja heidät pitää erottaa koko mustalaisjoukon voimin. Ja näin ei ole Josélla paluuta kasarmille.

photo by La Scala

photo by La Scala

Kolmannesta näytöksestä en löytänytkään kuvia. Harmi, sillä näytös alkoi puukujalla, joka sittemmin muuttui ihmismassaksi, hmm... Tässä näytöksessä ollaan yöllisessä mustalaisleirissä. José on siis seurannut joukkoa, sillä kasarmille ei ole enää menemistä. Harmi vaan, että Carmen on jo kyllästynyt Josén ja pelaa vaan korttia tyttöjen kanssa. Kortit ennustavat kuolemaa hänelle ja Josélle. Kun mustalaiset lähtevät 'keikalle', Micaëla löytää tiensä paikalle. Hänen oppaansa on hyvinkin omituinen, mustiin puettu hahmi, jonka adjutanttipojat seikkailevat ristin ja valkoisten kankaiden kanssa. Ennenkuin Micaëlaehtii Josén luoksen, Escamillo tulee paikalle Carmenia etsimään. José mustasukkaisuuksissaan lähtee härkätaistelijan kanssa puukkohippasille, jossa ei meinaa käydä lainkaan hyvin, Josélle. Onneksi Carmen ja muut tytöt tulevat lopettamaan tappelun. Escamillo kutsuu heidät kaikki seuraavan päivän härkätaisteluun kannustamaan häntä ja poistuu paikalta. Micaëlatoimittaa vihdoin viestin, että Josén äiti on kuolemaisillaan, Josén töytyy nyt kyllä tulla ja lopettaa höpsötys. José lähtee, ei tosin ilman, että uhittelee Carmenille tulevansa takaisin.

Viimeinen näytös on jälleen Sevillassa, torilla lähellä härkätaisteluareenaa. Escamillo tulee suuressa paraatissa valkoisten seuralaistensa kanssa, koko kansa on seuraamassa paraatia, hurraten ja juhlien. Carmenin kaverit bongaavat yleisöstä myös Josén... Ja varoittavat Carmenia. Kun kaikki muu kansa menee areenalle, Carmen ja José jäävät kahdelleen. José kertoo rakkautensa määrästä, Carmen kertoo, että on nyt rakastunut Escamilloon, ei enää Josén, sorry. José ei anna periksi ja lopulta Carmen heittää Josélta saamansa sormuksen vasten Josén kasvoja. José raivostuu tästä ja viiltää veitsellä Carmenin kuoliaaksi. Josén loppulaulu kertoo hänen tuskastaan kun hän nyt menetti Carmenin.

photo by La Scala

photo by La Scala

photo by La Scala

photo by ritu

Kolmen ja puolen tunnin esitys oli vaikuttava ja hyvä. Mutta ei erinomainen. Toteutus oli modernihko, paikoin likialastomien ihmisten ryömiessä/tanssiessa lattialla. Mustalaisnaidet oli puettu pääasiassa luonnonvalkoiseen ja mustanpuhuvat risti-ihmiset, jotka liikkuivat mm. Micaëlan kanssa, toivat melkoisesti synkkyyttä esitykseen. Jäin kaipaamaan räiskyvää espanjalaista tunnelmaa, punaisenä hehkuvia hameita ja tummaa ja tulista Carmenia, joka tanssiessa kastanjetit soivat ja koko maailma on yhtä tanssia.

Mutta musiikki oli hyvää - ja La Scala on aina niin komia!

 

 

 

photo by ritu

Lämmitys - Episode III: Return of the Heat

Voilà! Näin ovat jälleen lämmöt keskuudessamme. Tehokaksikko Pojat saapui tänään iltapäivällä - etuajassa olivat meidän pihassa odottelemassa. Naapurinpojan patteri korjattiin, mun eteisen patteri korjattiin ja eikun lämmityskattila käyntiin. Nyt tarkkaillaan tilannetta, mutta kaikki patterit lämpiävät ja tulee myös lämmintä vettä. Uskomatonta. Pieni miinus näyttäisi olevan eteisen patterin liki-mitätön vuoto, mutta Pojat varmaan tulevat laittamaan senkin kuntoon. Ehkä jopa ihan pian. Mutta jopa siis kylppärissä rupesi lämpiämään - parin vkon tauon jälkeen.

Kyllä se on vaan mukavaa, että on lämmitys.

Lämmitys - Episode II: Attack of the Cold

Hahhaa, eipä aikaakaan niin voi kauhistus. Olen odotellut lämmitys-tarinan tämän osan päättymistä, mutta vielä ainakin on Never-ending-story. Joten raportoin tilanteesta tähän asti.

Ensi alkuun kaikki menikin kivasti lämmityksen kanssa. Tiivistin ikkunat ja olin ihan tyytyväinen tilanteeseen kodissani. Pari viikkoa sitten huolestuimme naapurin pojan kanssa, kun kaasulla toimiva lämmityslaite kehitteli suuria painelukemia. Normipaine olisi siinä 1.5 tienoolla, mutta meilläpä se lähti huitelemaan 3.5 tuntumaan. Ja tietysti jonkin sorttinen ylivuotoventtiili ruikki ylipainevettä ulos vähän joka puolelta lämmityslaitetta. Keruuastiat alle, kyllä tämä tästä. Raportoimme näistä sitten vuokranantajalle (tiistai) - hänen kauttaan kun nämä asiat "tulee hoitaa". Torstaina hän ilmoitti, että kaveri tulee lauantaina aamulla - saatte kuitenkin hänen puhelinnumeronsa (josko hän ei ilmestykään?? vai miksi??). Tähän mennessä naapurinsälli oli jo keksinyt koittaa, että alenisiko paine, jos avaamme venttiilin, mistä systeemiin lisätään vettä (!). Kumma - ei alentunut. Joten mentiin sitten jo nelosen lukemissa. Perjantai-iltana sitten kotiutuessani A:n kanssa, lainehti eteisessäni ja kylppärissäni. !!! Mitämitämitä! Eteisen patteri oli päättänyt laittaa paineet kohdilleen ja oli irrottautunut seinästä ihan vallan. Eipä ollut paineongelmaa enää. Joten lämmistyslaite pois päältä ja edessä korjaajan odottelua ilman lämmitystä ynnä lämmintä vettä. 

Lauantaiaamu koitti ja tulihan se juippi sieltä viimein. Selitimme hänelle ongelman ytimen ja ensi töikseen, lähes ilman eteisen patteriin vilkaisua, hän marssi lämmityslaitteen luokse "laittamaan painetta kohdilleen". Hänelle piti rautalangasta vääntää, että juuri näin saamme eteisen jälleen lainehtimaan, katso vaikka! Jaajaa, jaahas, katsos vain... Joo-o. Kyllä tänne pitää pojat lähettää tätä korjaamaan, keksi hän ja ehdotti maanantaita.Kovalla väännöllä saimme hänet uskomaan, että hommalle pitää tehdä jotain ja tänään. Joten saimme pojat korjaamaan tilannetta heidän ruokatunnillaan - uskomattoman iloisia he olivat tästä... Patteri otettiin kokonaan pois paikoiltaan ja ilman sulkuventtiileitä olleet putken päät tukittiin venttiilein ja systeemi oli jälleen suljettu. Eikun paineet masiinaan ja lämmitys päälle. Ja saimme kolmannen kerran vinkin, että jos se 'täyttöventtiili' on vaikka vähän auki, niin silloin paineet nousevat. Tiedetään, tiedetään - ei ollut auki. Mutta saimme tehtäväksi tarkkailla tilannetta. Bene. Tarkkailu alkoi ja samoin paineen nouseminen. Minua oli opastettu kuinka painetta alennetaan, joten ryhdyin huolehtimaan siitä kolmisen kertaa päivässä, jotta ei mitään uusia katastrofeja tapahtuisi ennenkuin pojat taas pääsisivät paikalle. Niin joo, ja melko nopeasti selvitin joidenkin vesiputkien kulkureitit. Eteisen patterin vesi menee sitten eteenpäin kylppärin patteriin - jos se vaan liikkuisi jonnekkin. Että kun ei ole eteisen patteria, vesi ei kulje eteenpäin eikä saavuta kylppäriä. Ei lämpöä kylppärissäkään.

Ensimmäinen juippu tuli jälleen (tiistai) toteamaan, että paineet on - mutta he eivät kyllä voi tehdä sille mitään... Jaahas, yhteydet toiseen firmaan ja sieltä sitten perjantaille löytyi kolo, että he pääsevät tilanteen tarkastamaan. Patterit laitellaan kuntoon ihan näinä päivinä, juu-u.

Kaikki meni melko hyvin torstaille asti - mitä nyt painetta tasailin jatkuvasti ja kehitin höyrylämmitysmenetelmän suihkussa käymisen miellyttävyyden lisäämiseksi. Torstaina naapurinsälli oli murheen murtama, nyt hänenkin patterinsa vuotaa... Ja siinä olohuoneessa kastellen kaiken. Vuoto oli vielä hillittyä, joten keruuastia alle ja sen tyhjennystä liki koko ajan. Siinä liki toimiva resepti. Perjantain korjauskaveri osasi oman hommansa - ja vain sen. Joten liikapaineet saatiin poistettua lämmistyslaitteesta - alkuperäinen ongelma poistui keskuudestamme. Mutta seurannaisongelmat jäivät... Pitkän viikonlopun olimme miten kuten poissa naapurin kanssa molemmat, joten pistimme koko systeemin nollille. Vuotomäärät pysyivät lähes siedettävinä kun joku kaveri kävi aina välillä siivoamassa... Palasimme koteihimme ja lämmöt jälleen päälle, kyllä tämä tästä, putkimies on kuitenkin jo luvannut tulla. Kunnes sitten eilen jälleen naapurini synkistyi entisestään. Vettä tuli ihan kunnolla hänen patteristaan leviten koko kämppään... Joten taas systeemi nollille, kaikki paineet pois ja ilman lämmitystä ja lämmintä vettä. Minä jo (vihdoin) kävin ostamassa kylppäriin sähkölämmittimen, jonka sitten sujuvasti siirsin sängyn viereen. Onpahan jossain vähän vähempi kylmä. Tänään Juippu kävi taas. Vain toteamassa, että tilanteet on. Johan jotakin. Kyllä tälle jotain täytyy tehdä, ehkäpä huomenna tai viimestään ehkä lauantaiaamuna. Kun nyt juuri meillä on katsos melko kiire. 

Jään odottelemaan tarinan pikaista etenemistä ja jatkan raporttiani. Toivottavasti päätän sen.

Poro

Hahhaaa! Aamulenkilla jouduin hieraisemaan unia silmista toisenkin kerran. Italialainen kuljetusfirma kun on huomannut, etta jos kuljetukset hoitaa kunnolla, niin ne on parasta hoitaa porokyydilla. Paras poro oli tullut Tainoon ja peruutteli rakennustyomaalle. Varmaan joulupukki tulee tuon kyydilla sitten aikanaan minunkin pihalle. Vai onkohan niita semmonen "toiseksiparasporo" kanssa...? Tai "huonoinporo"... Toivottavasti ei. Itkuhan niille voisi tulla. Monta Parastaporoa vaan!

 Kollega veikkaa etta Parasporo olisi paikallinen sukunimi - sana ei varsinaisesti kuulemma tarkoita 'mitaan'.

Voi hurja!

Edelleen on meininki reipasta tuolla Calabrian tienoilla. En sitten tule koskaan kertomaan kenellekaan enaa mitaan. Ettei tu sanomista. Vetaa hiljaseksi varmasti jopa paikallisen, normisti aika puheliaan tyton.

Video ja juttu myos italiaanoksi.

Pehmolelujen aikaan

Sinä iltana oli rauhallista. Italialainen aurinko oli laskenut, paikallinen ruska pikkuhiljaa alkamassa. Sivustaseuraaja loikoili sohvalla, lepuuttaen jalkaansa. Pehmolelut makasivat rentoina lattialla, kuin asetelmassa. Hirvi, Toinenhirvi, IsoHurtta, Toinenhurtta. Pahaa aavistamatta ne siinä makasivat.

Juuri kun kaikkinainen rauha oli laskeutunut, heräsi yksi niistä henkiin - IsoHurtta! - hyökäten pahaa aavistamattoman Hirven kimppuun!

IsoHurtta tuli ylpeänä esittelemään saalistaan...

Harvemmin näkee niin hymyilevää koirua kuin tuo Suuri Saalistaja aka Touko tuona päivänä. Pehmolelut kun olivat asuneet ylähyllyllä olleessa kassissa, koska Suuren Saalistajan aiemmat karvaiset asuintoverit olivat ennemminkin Suuria Suolistajia kuin Suuria Saalistajia. Joten Hirvet ja Hurtat jäivät kassiin, mistä ne nyttemmin löysin. Voi sitä onnea. Mikä vaan jatkuu - Hurtan ja Hirvien kanssa huudetaan, pompitaan, viskellään, haudataan, mitäkaikkeahauskaasitäikinäkeksiikään. Ei tolle voi olla nauramatta tolle karvaselle pojalle ihan ääneen. Sohvalle kun menen, alta valon poika on siinä Hirvi suussaan - Saadaanhan meki tulla?! Mikäli olen lattialla seljälläni, Hirvi lyödään naamaan - Heitellään, joohan!? Niin joo, selvitykseksi, Touko asetteli ihan itse tuon yläkuvan asetelman. Voi jesta!

birra / cioccolato / formaggi

On Belgian semester - eli eli... EU:n jäsenmaiden velvollisuus ja tehtävä on toimia Euroopan Unionin Neuvoston puheenjohtajana (EU:n puheenjohtajamaa) kuuden kuukauden pesteissä. Suomi oli puikoissa vuoden 2006 kakkosrupeaman. Tämänhetkinen puheenjohtajamaa on Belgia. Ja kulloisenkin puheenjohtajamaan kansalaiset järjestävät täällä pientä tai suurempaa ohjelmaa kansallisen kulttuurivaihdon merkeissä. Suomen kaudesta muistona täällä on Terhi-merkkinen soutuvene, jonka asuinpaikka on Angerassa, Lago Maggioren rannalla - muistoja kaudelta on toki paljonkin. Useimmiten kulttuurivaihtoa tehdään elokuvien, dokumenttien, ruoan, juoman ja kisailujen keinoin.

Nyt siis vuorossa ovat Belgia ja belgialaiset. Petanque-tapahtuma (nojoo, ei ehkä täysin pelkästään belgialainen juttu, ennemminkin lähtöisin Ranskasta) jo järjestettiin ja nyt oli korkea aika tutustua belgialaiseen kulinarismiin. Gastronominen kahvila tarjosi belgialaista olutta, suklaata ja juustoja. Nami! Olutprofessori De Keukeleire piti esitelmän oluen terveysvaikutuksista ja osallistuinpa olut workshoppiin. Universita della birra tuli opettamaan oluen maistelua - hyvin läheltä liippasi viininmaistelua.

Tämä on kollegani suosittelema Duvel. Voin suositella edelleen.

Belgialainen juusto- ja leikkelelautanen OLI maukas. Ruokajuomaksi päätynyt Gueuze Guvée René (se perus-Gueuze) ei ollut ehkä paras juoma ruuan kanssa... Joku helpompikin olisi käynyt.

Yllä ja alla kuvat Lindemans panimon tuotteista. Sori, kuvakset tuli tehtyä tällä kertaa ns. yhdellä jalalla keikkuen - osumatarkkuus sen mukainen.

Tämä Lindemans tuottaakin melko erikoista tuotetta. Se Gueuze (lausuttuna suunnilleen "Gööze") tehdään  luonnollisten bakteerien avulla. Ja tämä tapahtuu avaamalla panimon ikkunat suotuisana päivänä, jolloin Brysselistä tulevat, ei-niin-puhtaat tuulet puhaltavat ja tuovat luonnolliset bakteerit tullessaan. Näiden avulla syntyy se perus Gueuze, maun voidaan jollain tavalla sanoa kuvaavan tätä prosessia. Sittemmin makua lähdettiin "peittelemään" - tai olisiko parempi sana "muokkaamaan". Käyvään astiaan laitettiin aimo annos kirsikoita - tästä syntyi kovinkin tunnettu tuote: Kriek, kirsikkaolut. Nyttemmin heillä näyttää olevan moninainen valikoima maustettuja Gueuzeja, löytyy omenaista, mustaherukkaista jne. Persikkainen ja 'candi sugar' versio olivat ainakin hyviä.

Workshopissa oli hauskaa - ei vähiten seurata 'opettajia'. Vehnäolut Hoegaardenin maun todettiin olevan isompi kuin Stella Artoiksen. Jälkimmäinen tulee kaataa parin desin lasiin, niin että pinnalla on kahden sormen levyinen vaahto. On se vaan hyvän näköistä kun kukin olut tarjoillaan sille tarkoitetusta lasista. Vaikka en oluttuntija, enkä myöskään -harrastaja ole, niin kyllä olut maistuu erilaiselta kun siihen oikein syventyy.

Belgialaiset ovat melkoisia oluenkuluttajia, maailmanlaajuisella, päivitetyllä listalla näyttivät olevan yhdeksänsiä,

tsekkiläiset johtavat. Suomalaiset pääsivät heti Belgian kantaan kiinni, sijalle 10.

Ja se suklaa.... Jälkiruokalautasella oli jos jonkimoista, mutta tunnetuinhan on se Guylian-suklaa, ne simpukanmuotoiset. Nam!

Ei ollut todellakaan turha ilta - opin nimittäin myös sen, että Tintti ja Marsupilami ovat belgialaisia keksintöjä - kuten ovat myös Smurffit! Todella hyvä, että tulee kerrattua ja täsmäsijoitettua nämä kunnolla.

Piirakkata

Vihdoinkin. Kyllä sitä jo olin niin pitkään suunnitellut, että olivat jo tavallaan puoliksi tehdyt. Liki puoleksi syödytkin... Mutta nyt siis lopultakin Suomesta kärrätyt ruisjauhot ja puuroriisi löysivät tiensä lopulliseen päämääräänsä - karjalanpiirakoiksi! Jipii! T:n kanssa otettiin omat niskamme kiinni ja pyöräytimme pari pellillistä kauniita ja tokikin oikeaoppisia ja ah, niin upeasti rypytettyjä piiraita. Sekä pelti kakkaroita. Nami!

Tästä se lähteepi - mitään piirakkakaulimia edes osaa kaivata kun on tarpeeksi kaukana säännöllisistä karjalanpiirakkalähteistä.

Voi jukra, rypytys käy, niin ettei kamera ehi mukaan!

Siinä ne ovat - ja kohti uunia!

Ja uunin jälkeen, voimaidolla tokikin valeltuina.

Nyt on annettu yleishälyytys ruisjauhojen ja puuroriisin yleisen Suomesta Italiaan kulkeutumisen lisäämiseksi. Ja hanakoita apukokkeja on jo komia jono. Ensi kerralla lisätään hei enempi suolaa siihen voihin, ehkä puuroonkin. Mutta etenkin paikallinen voi on melko hmmm.... erilaista kuin kotoisa suomalainen. Näin jälkikäteen sitä voi vapaasti ihmetyttää, että miksi en ole pyöräytellyt piirakoita useammin?!??! Vapise Saarioinen, nyt valloitetaan saapasvaltio karjanpiirakoilla. Eli kiitti T repäsystämme, pian uusiksi. Ja kiitti myös kuvista - kopiraitti on tällä kertaa T:lla Biandronnossa.