birra / cioccolato / formaggi

On Belgian semester - eli eli... EU:n jäsenmaiden velvollisuus ja tehtävä on toimia Euroopan Unionin Neuvoston puheenjohtajana (EU:n puheenjohtajamaa) kuuden kuukauden pesteissä. Suomi oli puikoissa vuoden 2006 kakkosrupeaman. Tämänhetkinen puheenjohtajamaa on Belgia. Ja kulloisenkin puheenjohtajamaan kansalaiset järjestävät täällä pientä tai suurempaa ohjelmaa kansallisen kulttuurivaihdon merkeissä. Suomen kaudesta muistona täällä on Terhi-merkkinen soutuvene, jonka asuinpaikka on Angerassa, Lago Maggioren rannalla - muistoja kaudelta on toki paljonkin. Useimmiten kulttuurivaihtoa tehdään elokuvien, dokumenttien, ruoan, juoman ja kisailujen keinoin.

Nyt siis vuorossa ovat Belgia ja belgialaiset. Petanque-tapahtuma (nojoo, ei ehkä täysin pelkästään belgialainen juttu, ennemminkin lähtöisin Ranskasta) jo järjestettiin ja nyt oli korkea aika tutustua belgialaiseen kulinarismiin. Gastronominen kahvila tarjosi belgialaista olutta, suklaata ja juustoja. Nami! Olutprofessori De Keukeleire piti esitelmän oluen terveysvaikutuksista ja osallistuinpa olut workshoppiin. Universita della birra tuli opettamaan oluen maistelua - hyvin läheltä liippasi viininmaistelua.

Tämä on kollegani suosittelema Duvel. Voin suositella edelleen.

Belgialainen juusto- ja leikkelelautanen OLI maukas. Ruokajuomaksi päätynyt Gueuze Guvée René (se perus-Gueuze) ei ollut ehkä paras juoma ruuan kanssa... Joku helpompikin olisi käynyt.

Yllä ja alla kuvat Lindemans panimon tuotteista. Sori, kuvakset tuli tehtyä tällä kertaa ns. yhdellä jalalla keikkuen - osumatarkkuus sen mukainen.

Tämä Lindemans tuottaakin melko erikoista tuotetta. Se Gueuze (lausuttuna suunnilleen "Gööze") tehdään  luonnollisten bakteerien avulla. Ja tämä tapahtuu avaamalla panimon ikkunat suotuisana päivänä, jolloin Brysselistä tulevat, ei-niin-puhtaat tuulet puhaltavat ja tuovat luonnolliset bakteerit tullessaan. Näiden avulla syntyy se perus Gueuze, maun voidaan jollain tavalla sanoa kuvaavan tätä prosessia. Sittemmin makua lähdettiin "peittelemään" - tai olisiko parempi sana "muokkaamaan". Käyvään astiaan laitettiin aimo annos kirsikoita - tästä syntyi kovinkin tunnettu tuote: Kriek, kirsikkaolut. Nyttemmin heillä näyttää olevan moninainen valikoima maustettuja Gueuzeja, löytyy omenaista, mustaherukkaista jne. Persikkainen ja 'candi sugar' versio olivat ainakin hyviä.

Workshopissa oli hauskaa - ei vähiten seurata 'opettajia'. Vehnäolut Hoegaardenin maun todettiin olevan isompi kuin Stella Artoiksen. Jälkimmäinen tulee kaataa parin desin lasiin, niin että pinnalla on kahden sormen levyinen vaahto. On se vaan hyvän näköistä kun kukin olut tarjoillaan sille tarkoitetusta lasista. Vaikka en oluttuntija, enkä myöskään -harrastaja ole, niin kyllä olut maistuu erilaiselta kun siihen oikein syventyy.

Belgialaiset ovat melkoisia oluenkuluttajia, maailmanlaajuisella, päivitetyllä listalla näyttivät olevan yhdeksänsiä,

tsekkiläiset johtavat. Suomalaiset pääsivät heti Belgian kantaan kiinni, sijalle 10.

Ja se suklaa.... Jälkiruokalautasella oli jos jonkimoista, mutta tunnetuinhan on se Guylian-suklaa, ne simpukanmuotoiset. Nam!

Ei ollut todellakaan turha ilta - opin nimittäin myös sen, että Tintti ja Marsupilami ovat belgialaisia keksintöjä - kuten ovat myös Smurffit! Todella hyvä, että tulee kerrattua ja täsmäsijoitettua nämä kunnolla.

Pääsiäismunat

Vaikka pääsiäinen munineen oli ja meni, niin raportoin kuitenkin ensi vuotta varten paikallisista munista. Suomalainen kinder-yllärimuna (vaikka ei niin kovin suomalainen olekaan) kalpenee näiden paikallisten luomusten rinnalla. Paitsi tokikaan mignonin voittajaa ei ole tietenkään löytynyt.
Täkäläisillä suklaamunilla on monet, ja poikkeuksetta prameat, kasvot. Kokoa löytyy ja luomus on usein pakattu kovin kimmeltävään pakettiin, jossa röyhelöt tavoittelevat munan mitan verran vielä lisäkorkeutta. Alla kuvia erään karkkikaupan ikkunoista, tekevät muna- ja suklaataidetta. Munien sisuksista löytyvät yllärit eivät tasoltaan ole juurikaan yllättäviä, mutta syömäni tummasuklainen oli kyllä suklaaltaan oikein hyvää.
Pääsiäisen makeakiintiöön lisätään sitten vielä muodoltaan etäisesti rauhankyyhkyä muistuttavat kakut, joiden maut vaihtelevat suklaasta marjaisaan sekä pähkinäisiin, kreemitäytteisten kautta, luonnollisesti.

Lago Maggioren ympäriajo

Eräänä kauniina lauantaiaamuna starttasimme N&N:n kanssa emme-nyt-ihan-niin-aikaisin-kuin-piti SeCan kautta ylöspäin itärantaa kohta Maccagnoa. Teimme viimeisest suklaa-, juusto- sekä salamitankkaukset ja kalibroimme korkeusmittarin järven pinnassa. Otimme suunnaksi Indeminin ja matka ylöspäin alkoi. Kaiken muun hyvän lisäksi meillä on tuotettuna reitiltä useampi On the Road -filmi, joita katsellessa voi sielunsa silmin kuvitella kuinka Pirkko kertoo 'käänny jyrkästi oikealle - käänny Oikealle' tai 'ota oikea kaista'... Ja siellä jossain korkeuksissa pääsimme aina välillä ohittamaan ylöspäin pyrkivän pyöräilijän. Niitä kyllä täällä riittää joka paikkaan. Pitänee ensi kerraksi opetella paikalliseksi murteeksi 'Onko satula hyvin?' jonka voi sitten letkeästi heittää auton ikkunasta ja kaasuttaa turvaan.

Ennen Indeminiä ylitimme valtakunnan rajan kovin pienellä, mutta sitäkin kiinnostuneemmalla raja-asemalla. Väittivät, että mun rekkarit on vanhat! Bah, ruojat! Ei ne nyt NIIN vanhat ole. Noh, Sveitsin puolella tie jatkoi pienenemistään ja sitten olimmekin jo Indeminissä. Bensaa olisimme voineet hankkia, mutta ainoan tankin luota olivat kaikki ihmiset kaikonneet siestalle, joten ei sitten. Ruokailimme siis ja päätimme lähteä tutustumaan maastoon.

Tavoitteeksemme otimme S:ta Annan, korkeutta olisi ihan kivasti ja matkaakin oli sopivan oloisesti. Saimme matkaamme myös varsinaisen paikallisen maastomakkaran! Polku nousi ja Touko oli sangen iloinen lisääntyvästä lumesta. Lumi jatkoi lisääntymistään ja maastomakkara luovutti ja palasi kotiin, toivottavasti. Vastaan tuli eräpekka lumikengät repussaan ja väitti, että pian ei ole etenemistä ilman. Koitimme kuitenkin, mutta lumen määrä voitti meidät ja evästimme 1300 metrissä maisemia ihaillen. Huiputus jäi seuraavaan kertaan, harmi. Tai ei oikeestaan, onpahan loistosyy tulla uudestaan!

Touko ja Maastomakkara

Kuvassa keskellä Indemini

Indeministä matka jatkui syvemmälle Sveitsiin ja myös ylöspäin. Pian lunta oli tien varrella parisen metriä. Alaspäinkin tie kuitenkin taipui ja kurvasimme Locarnoa hipoen järven läntiselle puolelle ja päädyimme yöksi Cannobioon. Aamulla, kun olimme syöneet itsemme kipeiksi croissantteja, menimme markkinoille. Hetken ehdimme olla huolissamme, että löydämmeköhän ne, mutta ei huolta - koko ranta oli niitä täynnä. Siis t ä y n n ä. Melkein kaikkea mitä vaan voi toivoa löytyi. Salamista korkkareihin ja huiveista vaelluskenkiin. Ja juustoja kanssa.

Markkinoilta selvisimme Valle Verzascaan ja löysimme himputin ison padon, himputin vanhan roomalaisen sillan ja muutenkin tosi kivoja maisemia Lavertezzosta. Roomalaisen sillan pielessä on muuten pikkumaja, jonka voi vuokrata. Ei huono idea!

Tällä kertaa valitsemamme polku kulki pienen pienten talorykelmien välitse jonnekin syvälle vuorten väliin. Selvisimme melkoisen hurjasta likiylityksestä - joki ryöppysi lumisillan alla ja pudotustakin oli tarjolla ihan riittävästi. Touko luonnollisesti toikkaroi siellä sun täällä ja aiheutti pientä ahistusta kurkkimalla putoilevien kivien perään - palloko? Saimme myös ihailla ja kuunnella lumivyöryä vastakkaisella rinteellä. Paljon sitä lunta liikkuikin.

Lavertezzo: Ponte dei Salti – 17th century

Sveitsiläinen suklaa jäi ostamatta kun lähdimme länsirantaa kohti Liskoa. Stresassa oli runsaasti upeita hotelleja ja mm. Isola Bella näkyi tosi hyvin siihen rantatielle. Pienen ruuhkassa jumimisen jälkeen pääsimme maaliin, huh. Kertakaikkisen upea reissu. Takaisin ja pian! Kiitos N&N, Pirkko ja erityiskiitti Ristolle.

Välipala

Kiitos kaikille lukijoille! Ja erityisesti teille, jotka jotain kautta kerrotte, että juu, luettu onpi. On aina niin mukavaa saada palautetta. Kommentit, erityisesti kumma kyllä positiiviset, auttavat näkemään kirjoittamisen mielekkyyden. Eli koitan muistaa jatkossakin tarinoida tänne siitä ja tuosta. Ja ehkä joskus myös tästäkin. Pysykää linjoilla!

Tänään kirjoitankin, hähää, en mistään Italiaan tai matkustamiseen liittyvästä. Vaan ihan kepeästi siitä kuinka vihdoinkin syvin olemukseni on näyttäytynyt. Usassa. Sain nimittäin kunnioittavan sävyisen sähköpostin että oikein Hyvä Tri Ritu. Olivat panneet merkille suklaatutkimukseni. Väittävät tosin, että olisin julkaissut jotain sillä saralla, mutta tietääkseni tutkimukseni empiirisyys on vielä sillä tasolla, että kaikki kuluu, mikä eteen tuodaan, julkaisuun asti eivät ole näytteet säilyneet. Ihailtavaa on se, että he ovat erityisen kiinnostuneita erikoisjulkaisusta, johon ihan vain kutsuttaessa pääsee osallistumaan. Ja aihe on, mikäpäs muukaan kuin Suklaa ja terveys. Sieluhan eli niin myös ihminen on terve kun se syö suklaata. Ja parempi suklaa suussa kuin koko levy pöydällä. Nämä siis suunnilleen minun perussuklaaelämäni johtoajatukset.
On se hassua, että leväperäisellä tutkimuksella pääsee niin pitkälle, että yhtäkkiä onkin suklaan erikoisasiantuntija. Tai siis tiesinhän minä, että leväperäinen tutkimus on avain vaikka mihin. Mutta silti että kutsu kävi ihan sinne sektorille "Eritysosaajien erityisraportit aiheesta". On tämä maailma hauska. Ja hitsinvimpulat, värikuvat muuten ilman lisämaksua. Täytyykin tästä mennä suklaakauppaan ja ryhtyä tutkiskelemaan.