tiistai 14. joulukuuta 2010

Piirakkata II

Uusin satsi piirakoita - kuvan ylänurkassa lähdetään jo napsimaan kuormasta, tuli oikein maukkaita. Suomalaiselle karjalanpiirakan jumaloijalle (ei, nyt en puhu itsestäni) tehtiin synttäriylläriksi piirakoita. Ja kyllä sitä ylläriä osattiin arvostaa. Ja mikä mahtavinta, niistä löysi osa, nami, myös mun omaan pakkaseen. Sillä pyöräyteltiin pitkälti yli toistasataa piirakkaa! Täytyy taas kerran todeta, että kyllä se harjoitus usein tekee mestarin. Nyt käytettiin Lurpak-voita Conadista ja riisipuuroa (kiitos T sen keittämisestä!) oli myös maustettu enempi kohdalleen! Jipii - homma toimii. Lurpakkia myös munavoihin ja avot. Olemme pelastetut!

I Grandi Rossi di Toscana

Meninpä viininmaistajaisiin! Nami! Organizzazione nazionale assaggiatori di vino järkkäsi Suurten Toskanalaisten Punaviinien illan tuossa melko lähimaastossa - sinne siis!

Maisteltiin yhdeksän viiniä, joiden päärypäle oli Sangiovese ja tulevat sieltä Toskanan viiniteiltä... Tokikin ei mikään ihme, että viimeinen viini maistuu paremmalle kuin ensimmäinen, jos niitä on noin monta! Mutta luullakseni opin jotain todellisiakin eroja. Taisivat kaikki olla niitä semmosia D.O.C.G (Denominazione di origine controllata e garantita - merkintä kontrolloidusta ja taatusta alkuperästä) viinejä.

Chiantia mm. onkin Classicoa ja Riservea ja minun makuuni se Riserve oli paljon parempi. Sanoivat myös ne viinituntijat, että kyseisessä viinissä on harmoniat kohdillaan. Ja antoivat 88 pistettä (sata oli maksimi). Toinen mistä tykkäsin oli kakkosena maistettu Orcia Quercialsale jossa Sangiovesen osuus on täysi 100%. Tosin tämä meni siihen luokaan, mistä asiantuntijat eivät perustaneet (78 pistettä...).

Luomuviini oli myös mahtunut joukkooon ja se oli hankalampi. Mutta kuuluu niiden luonteeseen - ovat asiantuntijoiden mukaan hankalampia tuottaa, juoda ja ymmärtää. Joten pitää siis kehittyä ymmärtäjänä vielä hiukan.

Viiden ensimmäisen jälkeen pääsimme itse asiaan - Montalcinon alueen viineihin. Jo numero kutonen, Rosso di Montalcino, oli oikein oikein hyvä! Asiantuntijapisteissä pääsi samaan kuin Riserve (88), mutta tavallinen tallaaja (minä) äänesti paremmaksi omissa muistiinpanoissaan. Niin joo, niitä Montalcinon viinejä kutsutaan Brunelloiksi, koska sillä alueella toi Sangiovese-rypäle on omanvärisensä ja siksi sillä on oma nimensä, 'Brunello', mikä sitten antaa nimen viineille siltä alueelta.

Kolme viimeistä viiniä oli, nami nami, aitoja, oikeita Brunello di Montalcinoja! Ensimmäinen niistä, oikein hyvä, La Macioche vuodelta 2005, se sai 91 pistettä, hinta noin 29E pullo. Seuraava oli mun makuuni turhan tanniininen, 'vain' 88 pistettä. Mutta viimeinen kaveri oli sopuhintaan 75 E/plo löytynyt Brunello di Montalcino, Fattoria Poggio di Sotto vuodelta 2004. Pisteitä 93. Se oli nami. Ja ihana. Maistella. Voittaja löytyi! Hienoa. En varmaankaan kyllä itse ostaisi tuollaista pulloa...
Seuraavana lauantaina päädyin Ghemmeen maistelemaan Cantalupo-tilan viinejä - eipä hullumpaa hommaa sekään!

perjantai 3. joulukuuta 2010

Lomalla Italiassa: Montalcino

Tuonne meidän matkamme jatkui Firenzestä - ihanaan, pieneen, kukkulan huipulla olevaan Montalcinon kylään. Siellä olikin juuri sopivasti viideskymmeneskolmas Sagra del Tordo - rastasten juhla... Ylös vei tositosi mutkanen tie!

Tosi tosi nätti kaupunki/kylä! Kovin tuulinen tosin.
Linnakin niillä siellä on kukkulan päällä.
 


Ja sitten päästiin asiaan. Montalcinohan siis on SE paikka mistä tulee SE Brunello. Brunelloksi kutsutaan Montalcinon alueen Sangiovese rypälettä ja se on ihan omaa luokkaansa. Niin maussa kuin hinnassakin.
 
Hahhaa, näin käy Toukolle kun se pääsee Brunellopullojen liki - tämä kukka tuoksuu melko bizarre...
Eipäs vaan, hyvin se poju edelleen poseeraa! Hieno paikka - tänne voi tulla uudestaankin!