Näytetään tekstit, joissa on tunniste TOO. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste TOO. Näytä kaikki tekstit

torstai 10. kesäkuuta 2010

TOO: Nespole

Ruokalassa tulee joskus edelleen vastaan uusia ihmeitä. Tänään hämmästytti semmonen kun "nespola". Kuulemma juurikin tämän kauden hedelmä. Netti kertoo, että latinaksi se onpi Eriobotrya japonica, englanniksi "loquat", joskus myös "medlar" tai "Japanese medlar". Suomalaista nimeä ei löytnyt... Sitä tuotetaan eniten Japanissa, mutta myös täällä Italiassa ja muissa Vä.
Hedelmä kannattaa ensin kuoria, koska kuori on paikallisen kakin tapaan tosi kitkerä (taitaa olla tanniininen). Hedelmäliha on makea ja maukas, keskellä ruskea, melko iso, sileä siemen (työtä on siis reilusti syötävään määrään verrattuna).
Kuvat ovat täältä. Kun en ole vielä nähnyt ko. puuta...

perjantai 12. maaliskuuta 2010

TOO III

Tänään olen oppinut, osa 3.

Kollegalle syntyi vauva. Ja nyt tietysti sitten kovasti keskustellaan, että mitä heille lahjaksi. Ja sain ilokseni oppia sellaisen asian kuin vaipparoskis. Tätähän alkoi kertoa eräskin italialainen tutkija ja tarina kulki siihen malliin, että vaipathan haisee ihan kauheelle. Ja mihin niitäkin laittaa. Etenkin talvella – kuka haluaa mennä talvella ulos monta kertaa päivässä laittamaan haisuvaipan jonnekin ulkojemmaan. Niin sitten on semmonen masiina, joka niinku tekee makkaraa vaipoista. (Tämähän kaikki toimitettiin semmosella italian sekaisella englannilla, tokikin.) Eikäku siis tiettyki sulkee vaipat vakuumiin (sellaisia laitteita meillä on töissä joitakin).
Ja tietysti kuvittelin mielessäni jonkun sellaisen miljaardeja maksavan vakuumityhjiölaminointikoneen, joka ehkä myös hajottaa haisuvaipat atomeiksi. Ja olin vähän niinku HÄ???
Pääpiirteissään homma kai menee niin, että on olemassa joku semmonen tosi kätevä muoviastia, mihin laitetaan muovipussimuovia oleva muoviputkilo, jonka alkupäähän laitetaan solmu. Sitten sinne tipautellaan niitä haisuvaippoja sitä mukaa kun niitä tuotetaan ja astia joteski imasee ilmeisesti turhat ilmat pois ja kuroo muovin kiinni. Sitten kun roskis rupiaa olemaan täynnä (riippuu kuulemma ihan siitä likavaippojen tuottajasta, aika jännä), niin sitten joku rohkea avaa astian ja ottaa ”makkaran” ulos. Kaameeta on nimittäin se, että TOISEENKIN päähän pitää tehdä solmu. Mutta ei se siis niin suurta avaruusteknologiaa lopulta edustanutkaan kuin ensin ajattelin.
Kotimaisen kielisiltä sivuilta löysin tiedon, että väittävät keksinnön olevat hajuttoman lisäksi ympäristöystävällinen... Hmmm. Tämä on hieman yllättävä veto kun kertakäyttövaipan ympärille kuitenkin kiepautetaan ylimääräinen kerros muovia. Ehkä ympäristöystävällisellä tarkoitetaankin sitä että ei aiheudu hajuhaittoja ympäristöön. Jesh – tutti suuhun sordiinoksi ja haisuvaipat tyhjiöroskikseen ja avot, vauva on hajuton ja äänetön!
Ehkä tämmöinen sitten pitää kollegalle ostaa. Se kun on kuulemma TODELLA kätevä! Taidan delegoida homman jollekin kokeneemmalle...
Että ei voi muuta sanoo ku waude – kaikkee sitä onkin, mistä ei ole mitään tiennyt! Mistä kaikesta muusta sitä onkaan ehkä jäänyt paitsi...??? Ilokseni totesin kuitenkin, että en ollut ainoa joka ei ollut moisesta kuullut. Yks toinen kollega, nainen, oli tämän lisäksi huuli pyöreänä myös kun oli rintapumpusta puhe.

maanantai 18. toukokuuta 2009

TOO II

"Tänään" olen oppinut, osa 2.

Lauantaina sain käteeni vihreän vesipullon. Täällä pullovettä kulutetaan aivan hurjia määriä (enempi kuin Suomessa), kai koska ollaan liian pelokkaita juomaan hanasta. Sillä mummon aikaan se ei ollut hyvästä juoda hanavettä ja perinteitä ilmeisesti pitää kunnioittaa. Vihreä vesipullo kuitenkin oli uutukainen, semmoinen biohajoava PLA (polylactic acid) 'muovinen'. Uutinen ko. tuoteesta.

Olin aivan niin sanotusti huuli pyöreänä ja H.Moilasena, mutta onneksi pomoni tiesi kertoa tästä lisää. Uutuus todellakin. Materiaali hajoaa maan alla kuudessakymmenessä asteessa. Ongelmatonta ei kuitenkaan ole. Ei mulle ainakaan olisi tullut mieleenkään, että kyseessä EI ole muovipullo, niin muoviselta se vaikutti. PLA-pulloa ei pidä laittaman muovin sekaan, sillä se pilaa koko PET-muovisatsin, mistä siis tehdään yleensä ottaen jotain hyödyllistä materiaalin oltua ensin PET-muovipullo. Onneksi PLA-pullot ovat vihreitä - ne kait (toivottavasti) sitten erotellaan lähinnä värin perusteella PET-materiaalin seasta.

Mutta siis aivan mahtava ylläri tällainen puun takaa käteeni ilmestynyt eko-pullo!

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

TOO

eli Tänään olen oppinut:
Täälläpäin maailmaa on koirille tarjolla simmosta hyttysten levittämää tautia kuin sydänmatotauti aka heartworm disease. Kansan suussa täällä kulkee filaria-nimellä. Hyttysten lentokautena hytyt levittävät tautia pistäessään. Ja sit tartunnan saanut koira levittää tautia eteenpäin hytyihin, mitkä pistää koiraa. Tartunnan saanut koira sitten saa madon majailemaan sydämeensä, mikä olletenkaan ei ole lainkaan terveyttä edistävä juttu. Täällä tauti ei tartu ihmiseen, mutta USAn puolelta löytyy tapauksia, missä mato on lähtenyt majailemaan ihmisessä. Silloin sijainti ei ole sydän vaan silmä. Mun ilmeeni oli ilmeisesti tarpeeksi kauhistunut, ettei lääkäri lähtenyt ihan yksityiskohtaisen tarkasti selvittämään kaikkia uhkakuvia - ymmärsin ihan ilmankin, että Toukon sydän voi paljon paremmin ilman yhtä ainotta matoa.
Onneksemme tähänkin löytyy lääke, jota loogisesti toivotaan kaikkien koirien syövän. Kun Touko ei ole ollut maisemissa viime kesänä, jolloin kaveri ei lääkettä ottanut, niin emme tarvitse verikoetta todeksemme, että mato ei ole lähtenyt vielä majailemaan Toukossa. Huh. Ja nyt sitten meillä on tabut koko hyttyskaudeksi ja kalenterissa merkinnät ottopäivän kohdalla. Ja mikä parasta, tabut on lihanmakuisia!
Yäk. Ja huh. Ja tunnen itseni jälleen onnekkaaksi, että satuin kuulemaan tämän tiedon ennen hyttyskauden alkua.