Viha - rakkaus

Mitä vihaan Italiassa

- Näiden tapaa olla ekologinen ja sammuttaa pelkkä tietokoneen NÄYTTÖ – näyttää sitten ulospäin siltä, että tietokone on sammutettu

- Salaatti myydään pussissa, valmiiksi pestynä, leikattuna. Pussi vaan auki ja avot, kaada kulhoon.

- Koirat saavat tehdä melkein mitä vaan, niinkuin lapsetkin. Mistä syystä joka paikassa haukkuu ja kirkuu.

- Miljaardeja punkkeja, kirppuja, hyttysiä, purevia hämähäkkejä... Niin, ja karhunvatukkapensaan piikkejä

- Juomavesipullokulttuuria

- Hanavesipelkoa

- Muoviroskan määrää

- Autokeskeistä kulttuuria ja infrastuktuuria

- Kaakelilattiaa talvella. Ihan himpskutin kylymä.

- Kesäkeskeistä elämää. Että jos se himpskutin kylmä kausi (nojoo, ei se himpskutin kylymä oo, on vaan kauhian kosteeta ja viileetä - sisällä ja ulkona, se yhdistelmä syö rotan lailla) kestää nelisen kuukautta, niin miksi siihen ei yhtään voida varautua?? Esim. edes kaksinkertaisin ikkunoin. Tai sellaisin ovin, mistä ei paista päivä (tai sada lumi) sisään raoista???

- Liian kapeita teitä.

- Kuskeja, jotka ajaa nasta laudassa liian kapeita teitä.


Mitä rakastan Italiassa

- Cappuccino ON täällä ihan jotain muuta kuin muualla

- Tomaatit on herkkuja, ympäri vuoden

- Samoin mozzarella. Ja parmesaani. Kyllä tulee peruskasvispiirakasta eri maukas, kun emmentaalin sijaan laittaa noita kahta.

- Koirat saavat tehdä melkein mitä vaan. Eli Touko saa tulla mukaan melkein minne vain ja aina sitä pidetään tosi hyvin koulutettuna.

- Karhunvatukoita!

- Hälläväliä-meininkiä. Mikä meinaa sitä, että esim. parkkipaikka löytyy mistä vain. Mutta pahaa pelkään, että muissa maissa ajaminen on tämän jälkeen melko haastavaa.

- Vuoria. Kun aamulla suristelen vespalla töihin ja ilma on kuulas, niin että Monte Rosa piirtyy horisonttiin. Kyllä taas kannatti herätä.

- Vespaa – erityisesti omaani, mutta yleisesti vanhoja. Uudet on ihan tylsiä.

- Kaakelilattiaa kesällä, ihanan viilee

- Kesää. Täällä tätä elämää riittää, joka ilta jossain tapahtuu, ilotulituksia, live-bändejä. Välillä oikein harmittaa, ettei jaksa lähtee koko aika. Mutta onneksi sitä riittää.

- Jäätelöä

- Jäätelöä


...Kuinka lähellä toisiaan viha ja rakkaus joskus ovatkaan.

Kahvilla

Olen oppinut. Juomaan vähän kahvia. Ja voiko sitä pitää hyvänä vai huonona asiana, hmm...
Miltei enemmän opettelua vaatii kuitenkin tämä kahvikulttuuri. Kun kahvitunti on niin sanotusti hörppäsyn mittanen, niin kuluu melko monta kahvituntia ennenkuin kaikki salaisuudet on selvitetty.
Peruslähtökohta on se, että aamiaiseksi juodaan maitokahvi. Cappuccino tai joku latte macchiato. Ja vielä aamupäivälläkin se on ihan jees. Lounaan jälkeen (tai sitä myöhemmin) niiden tilaaminen onkin sitten vallan suuri etikettivirhe. Tosin meidän monikansallisessa työpaikassa saa osakseen vain muutaman virnistyksen, mutta tilaaminen onnistuu. En ole nimittäin päässyt harjoitusohjelmassani niin pitkälle, että pystyisin juomaan espressoa tai edes macchiatoa (joka siis on se vallan eri asia kuin latte macchiato: jälkimmäinen on pieni kahvi pitkällä maidolla kuin taas caffé macchiato on "likainen kahvi", espresso pienellä lusikallisella cappuccinossakin käytettyä maitovaahtoa). Ja espresso (=caffé) on tietysti se mitä pitäisi juoda.
Joitain näistä tarjoillaan eri lämpötiloissa (on caldoa ja freddoa). Amerikkalaistyylinen kahvi (ehkä se meidän suomalainenkin) on ehkä lähinnä caffé lungoa, pitkää kahvia. Tuplamäärä vettä verrattuna peruskupilliseen.
Oli kahvi sitten mikä tahansa, niin se todellakin juodaan pikapikaa. Siinä vaiheessa kun minä vielä hämmennän omaani, työtoverini yleensä ovat jo juoneet omansa. Kahvikupposen ääressä tapahtuva rento keskustelu on siis melkoinen mahdottomuus. Kahviloissa on yleensä eri hinnoittelu seisten juodulle ja istuen juodulle kahville. Ehkä siitä syystä italialainen ei muodosta jonoa maksettuaan kahvinsa kassalle. Ei, hän muodostaa kuittinsa kanssa ruuhkan. Ruuhkassa tiskillä hän vaihtaa kuitin kahviin ja ylläpitää ruuhkaa siihen asti, että on hörpännyt kahvinsa. Kaikkeen tähänhän ei kauaa mene, espresson tuottajat tiskin takana kun tekevät hommansa hurjan vauhdikkaasti ja hörppääminen on myös sangen ripeää.
Joku kertoi käyneensä Helsingissä tutustumassa kemikaalivirastoon. Hän kertoi suurena koomisena tosiasiana, että sieltä kuulemma useasta paikasta löytyi kahvinkeitin. Voitteko kuvitella. Nämä täällä kun ovat tottuneet kahvimaattiin. Lounaan jälkeen voidaan käydä juomassa kunnon kahvit kahvilassa (cappuccino 0.65€) , mutta päivän aikana kuluvat kaffet hankitaan kahvimaatista. Kaffet maksetaan kahviavaimella, johon ikävä kyllä pitää itse ladata rahaa. Toisaalta hyvä, että ostoksia ei vähennetä suoraan palkasta! Eli kahviavaimeen rahaa, avain koneeseen ja hoplaa, valittavana on yli kymmenen erilaista kahvijuomaa, a 0.25€. Teetäkin on, té al limone, mikä on todella makeaa tavaraa. Yksi syy miksi harjoittelen kahvinjuomista.
Kahvimaatin vieressä on kaksi muuta maattia. Toinen lähinnä täynnä vesipulloja ja toinen täynnä kaikenmoisia snackseja pullasta keksien kautta omenapäärynäsoseeseen (kaikki a 0.25€).
Täytyy myöntää, että pikkuhiljaa jopa minä alan tajuamaan eroja kahvin ja kahvin välillä. Mutta silti, tee-hifistely on paljon maukkaampaa.