Olen oppinut. Juomaan vähän kahvia. Ja voiko sitä pitää hyvänä vai huonona asiana, hmm...
Miltei enemmän opettelua vaatii kuitenkin tämä kahvikulttuuri. Kun kahvitunti on niin sanotusti hörppäsyn mittanen, niin kuluu melko monta kahvituntia ennenkuin kaikki salaisuudet on selvitetty.
Peruslähtökohta on se, että aamiaiseksi juodaan maitokahvi. Cappuccino tai joku latte macchiato. Ja vielä aamupäivälläkin se on ihan jees. Lounaan jälkeen (tai sitä myöhemmin) niiden tilaaminen onkin sitten vallan suuri etikettivirhe. Tosin meidän monikansallisessa työpaikassa saa osakseen vain muutaman virnistyksen, mutta tilaaminen onnistuu. En ole nimittäin päässyt harjoitusohjelmassani niin pitkälle, että pystyisin juomaan espressoa tai edes macchiatoa (joka siis on se vallan eri asia kuin latte macchiato: jälkimmäinen on pieni kahvi pitkällä maidolla kuin taas caffé macchiato on "likainen kahvi", espresso pienellä lusikallisella cappuccinossakin käytettyä maitovaahtoa). Ja espresso (=caffé) on tietysti se mitä pitäisi juoda.
Joitain näistä tarjoillaan eri lämpötiloissa (on caldoa ja freddoa). Amerikkalaistyylinen kahvi (ehkä se meidän suomalainenkin) on ehkä lähinnä caffé lungoa, pitkää kahvia. Tuplamäärä vettä verrattuna peruskupilliseen.
Oli kahvi sitten mikä tahansa, niin se todellakin juodaan pikapikaa. Siinä vaiheessa kun minä vielä hämmennän omaani, työtoverini yleensä ovat jo juoneet omansa. Kahvikupposen ääressä tapahtuva rento keskustelu on siis melkoinen mahdottomuus. Kahviloissa on yleensä eri hinnoittelu seisten juodulle ja istuen juodulle kahville. Ehkä siitä syystä italialainen ei muodosta jonoa maksettuaan kahvinsa kassalle. Ei, hän muodostaa kuittinsa kanssa ruuhkan. Ruuhkassa tiskillä hän vaihtaa kuitin kahviin ja ylläpitää ruuhkaa siihen asti, että on hörpännyt kahvinsa. Kaikkeen tähänhän ei kauaa mene, espresson tuottajat tiskin takana kun tekevät hommansa hurjan vauhdikkaasti ja hörppääminen on myös sangen ripeää.
Joku kertoi käyneensä Helsingissä tutustumassa kemikaalivirastoon. Hän kertoi suurena koomisena tosiasiana, että sieltä kuulemma useasta paikasta löytyi kahvinkeitin. Voitteko kuvitella. Nämä täällä kun ovat tottuneet kahvimaattiin. Lounaan jälkeen voidaan käydä juomassa kunnon kahvit kahvilassa (cappuccino 0.65€) , mutta päivän aikana kuluvat kaffet hankitaan kahvimaatista. Kaffet maksetaan kahviavaimella, johon ikävä kyllä pitää itse ladata rahaa. Toisaalta hyvä, että ostoksia ei vähennetä suoraan palkasta! Eli kahviavaimeen rahaa, avain koneeseen ja hoplaa, valittavana on yli kymmenen erilaista kahvijuomaa, a 0.25€. Teetäkin on, té al limone, mikä on todella makeaa tavaraa. Yksi syy miksi harjoittelen kahvinjuomista.
Kahvimaatin vieressä on kaksi muuta maattia. Toinen lähinnä täynnä vesipulloja ja toinen täynnä kaikenmoisia snackseja pullasta keksien kautta omenapäärynäsoseeseen (kaikki a 0.25€).
Täytyy myöntää, että pikkuhiljaa jopa minä alan tajuamaan eroja kahvin ja kahvin välillä. Mutta silti, tee-hifistely on paljon maukkaampaa.
Miltei enemmän opettelua vaatii kuitenkin tämä kahvikulttuuri. Kun kahvitunti on niin sanotusti hörppäsyn mittanen, niin kuluu melko monta kahvituntia ennenkuin kaikki salaisuudet on selvitetty.
Peruslähtökohta on se, että aamiaiseksi juodaan maitokahvi. Cappuccino tai joku latte macchiato. Ja vielä aamupäivälläkin se on ihan jees. Lounaan jälkeen (tai sitä myöhemmin) niiden tilaaminen onkin sitten vallan suuri etikettivirhe. Tosin meidän monikansallisessa työpaikassa saa osakseen vain muutaman virnistyksen, mutta tilaaminen onnistuu. En ole nimittäin päässyt harjoitusohjelmassani niin pitkälle, että pystyisin juomaan espressoa tai edes macchiatoa (joka siis on se vallan eri asia kuin latte macchiato: jälkimmäinen on pieni kahvi pitkällä maidolla kuin taas caffé macchiato on "likainen kahvi", espresso pienellä lusikallisella cappuccinossakin käytettyä maitovaahtoa). Ja espresso (=caffé) on tietysti se mitä pitäisi juoda.
Joitain näistä tarjoillaan eri lämpötiloissa (on caldoa ja freddoa). Amerikkalaistyylinen kahvi (ehkä se meidän suomalainenkin) on ehkä lähinnä caffé lungoa, pitkää kahvia. Tuplamäärä vettä verrattuna peruskupilliseen.
Oli kahvi sitten mikä tahansa, niin se todellakin juodaan pikapikaa. Siinä vaiheessa kun minä vielä hämmennän omaani, työtoverini yleensä ovat jo juoneet omansa. Kahvikupposen ääressä tapahtuva rento keskustelu on siis melkoinen mahdottomuus. Kahviloissa on yleensä eri hinnoittelu seisten juodulle ja istuen juodulle kahville. Ehkä siitä syystä italialainen ei muodosta jonoa maksettuaan kahvinsa kassalle. Ei, hän muodostaa kuittinsa kanssa ruuhkan. Ruuhkassa tiskillä hän vaihtaa kuitin kahviin ja ylläpitää ruuhkaa siihen asti, että on hörpännyt kahvinsa. Kaikkeen tähänhän ei kauaa mene, espresson tuottajat tiskin takana kun tekevät hommansa hurjan vauhdikkaasti ja hörppääminen on myös sangen ripeää.
Joku kertoi käyneensä Helsingissä tutustumassa kemikaalivirastoon. Hän kertoi suurena koomisena tosiasiana, että sieltä kuulemma useasta paikasta löytyi kahvinkeitin. Voitteko kuvitella. Nämä täällä kun ovat tottuneet kahvimaattiin. Lounaan jälkeen voidaan käydä juomassa kunnon kahvit kahvilassa (cappuccino 0.65€) , mutta päivän aikana kuluvat kaffet hankitaan kahvimaatista. Kaffet maksetaan kahviavaimella, johon ikävä kyllä pitää itse ladata rahaa. Toisaalta hyvä, että ostoksia ei vähennetä suoraan palkasta! Eli kahviavaimeen rahaa, avain koneeseen ja hoplaa, valittavana on yli kymmenen erilaista kahvijuomaa, a 0.25€. Teetäkin on, té al limone, mikä on todella makeaa tavaraa. Yksi syy miksi harjoittelen kahvinjuomista.
Kahvimaatin vieressä on kaksi muuta maattia. Toinen lähinnä täynnä vesipulloja ja toinen täynnä kaikenmoisia snackseja pullasta keksien kautta omenapäärynäsoseeseen (kaikki a 0.25€).
Täytyy myöntää, että pikkuhiljaa jopa minä alan tajuamaan eroja kahvin ja kahvin välillä. Mutta silti, tee-hifistely on paljon maukkaampaa.
1 kommentti:
Kiitos tarinasta! Näistä juuri pidän, joissa nauretaan paikallisille hassuille tavoille, kunnes hetken kuluttua tajuaa omien tapojensa hullunkurisuuden toisten silmissä. Jos tajuaa.
Itse olen siirtynyt melkoiseksi kahvihienostelijaksi, matkaa toki vielä on maitovaahdottimen ostoon paljon. Pavut ostan tummimpana paahtona kauppahallista ja grindaan ne kahvimyllyllä sopivan karkeaksi jauheeksi keittimeeni. Heikko yhtälö kahvisnobistelussani on keitin, jonka sain reilu 10 vuotta sitten tuparilahjaksi Linnankadulle. Liekö sinäkin ollut mukana sitä hankkimassa, luultavasti.
Suurimman komplimentin kahvintekotaidoistani sain anopilta, joka sai tumman kahvin juotua ilman kahvileipää. Näin ei ollut ennen tapahtunut hänen monikymmenvuotisella kahvinjuontiurallaan!
Lähetä kommentti