No niin - nyt on vuoden sisällä tarkastettu sekä Maracana Riossa että San Siro Milanossa. San Sirolla oli kylmempi kuin Maracanalla. Ja tietysti kun Maracanalla pelasi Botafogo, niin olihan se upeeta. Onneksi San Sirolle kuitenkin löydettiin päälle mustavalkoset pystyraitapaidat, jotta ei tarvinnut punamustaa tai vihreää kannattaa. Paitti kaulaan R hankki meille tommoset otteluhuivit että sulauduttiin joukkoon.
Melkonen möykkä kävi katsomossa ja tunnelma oli katossa vaikka sitä ei tietenkään ollut vaan tuuli puhalteli tunteita jäähdyttävästi. Onneksi oltiin tajuttu ottaa huopa pyllynaluseksi. Peli oli saksalaisten hallussa koko ajan vaikka paikallinen Rossonero olikin jossain vaiheessa jo 2-0 johdossa. Pato pelasi paikallisista tosi hyvin vaikka kaverilla oli neonkeltaset lenkkarit. Bekhamin Dave oli kans jossain vaiheessa kiinni pallossa - tuolla yhessä kuvassa se ainakin potkuttelee kaverinsa kanssa. Pasasen Pertti ei vetässy yhtään maalia vaikka maaleista lähinnä huolehti P:llä alkavat kaverit. Enempikin porukkaa olis katsomoon mahtunut, joten kaverillani R:llä oli tunnelma pilalla. Yritys kun oli tulla Suomesta katsomaan TÄYTTÄ stadionia. Ei vaan, katsomossa oli kaks oikein tyytyväistä R-tyyppiä huutelemassa suomeksi pelaajille. Ja vaikka peli päättyi tasan, olivat saksalaiset henkisiä voittajia, koska jotain että vierasmaali on parempi maali kuin kotimaali niin sitten saksalaiset kuitenkin voitti. On se melkoisen jännittävä tuo jalkapallon maailma. Tuonnekin voin mennä uudestaan.
Melkonen möykkä kävi katsomossa ja tunnelma oli katossa vaikka sitä ei tietenkään ollut vaan tuuli puhalteli tunteita jäähdyttävästi. Onneksi oltiin tajuttu ottaa huopa pyllynaluseksi. Peli oli saksalaisten hallussa koko ajan vaikka paikallinen Rossonero olikin jossain vaiheessa jo 2-0 johdossa. Pato pelasi paikallisista tosi hyvin vaikka kaverilla oli neonkeltaset lenkkarit. Bekhamin Dave oli kans jossain vaiheessa kiinni pallossa - tuolla yhessä kuvassa se ainakin potkuttelee kaverinsa kanssa. Pasasen Pertti ei vetässy yhtään maalia vaikka maaleista lähinnä huolehti P:llä alkavat kaverit. Enempikin porukkaa olis katsomoon mahtunut, joten kaverillani R:llä oli tunnelma pilalla. Yritys kun oli tulla Suomesta katsomaan TÄYTTÄ stadionia. Ei vaan, katsomossa oli kaks oikein tyytyväistä R-tyyppiä huutelemassa suomeksi pelaajille. Ja vaikka peli päättyi tasan, olivat saksalaiset henkisiä voittajia, koska jotain että vierasmaali on parempi maali kuin kotimaali niin sitten saksalaiset kuitenkin voitti. On se melkoisen jännittävä tuo jalkapallon maailma. Tuonnekin voin mennä uudestaan.
3 kommenttia:
Kiitos asiantuntevasta kirjoituksesta! Mitä enemmän käyt, sitä asiantuntevammaksi muutut...
Käy tutustumassa myös Giuseppe Meazzaan, mutta jätä silloin rossonero huivi kotio. Tuo rossobianco vaatetuskin voi viitata hieman liikaa La Vecchia Signoraan jonkun mielestä.
Upeeeta, mahtavaa!! Tosin oon taysin samaa mielta etta huurre ei sovi jalkapallon kaveriksi (huurTEINEN tosin sopii). Ja puoli-lahes taysi-brassina en voi olla sanomatta, etta ei voita Maracanãã kauneuskisassa! Ja fyfan tuo rossonero saa aikaan kylmia väreitä täällä asti! Ma ostan sulle heti huamena Botafogon kaulahuivin ja laitan kustin polkemaan.
Ja Viva Vecchia Signora, jonka ansiota on, etta Fogão on musta-valkoinen!
Mielenkiintoinen tarina pelipaidan värien valinnasta Argentiinasta: Kauan, kauan sitten Boca Juniors pelasi vaaleanpunaisissa paidoissa. Joukkue kyllästyi väriin, ja vaihtoi sen La Vecchia Signoran ja Botafogon käyttämään mustavalkopystyraitaan. Eräs toinenkin seura Argentiinassa käytti samaa paitaa, ja seurat päättivät v. 1906 pelata siitä, kumpi saa käyttää näitä värejä. Boca Juniors hävisi. Seuran värit päätettiin valita seuraavan satamaan saapuvan laivan lipun värien mukaan. Ja mikäs sieltä seilasikaan ellei rakkaan länsinaapurimme Drottning Sophia.
Surullinen värivalinta jumalan päällä: http://www.elcorreo.ca/elcorreo/imgs/story/MARADONA.JPG
Lähetä kommentti