Kierrätyksestä

Roskakulttuuri vaihtelee Italiassa alueittain. KotoSuomeen ehkäpä eniten tulee uutisia Napolin roskatilanteesta, mikä onkin tietysti katastrofaalinen. En ole käynyt vielä omin silmin (ja nenin) toteamassa, mutta ehkä vielä hankkiudun paikalle. Täällä kotonurkilla Pohjois-Italiassa tilanne on paljon siistimpi kuin Sisiliassa näkemäni. Roskia en noin niinku periaatteessa ole yleisesti kaduilla lojumassa. Meillä on roskakalenteri, minkä mukaan kotinurkalta, heti siitä portin ulkopuolelta kerätään tiettyinä päivinä muovi, paperi (siis myös kartonki), lasi+metalli yhdessä, biojäte ja "misto" eli loput. Periaatteessa roskakuskit (tai roskapäättäjät, en tiedä) haluaisivat, että kaikki olisivat "omissa pusseissaan". Esimerkiksi muovi pitäisi kai kerätä keltaiseen muovisäkkiin. Ja "misto" läpinäkyvään. Mutta olen menestyksellä käyttänyt sitä-sun-tätä pussia, mitä kaapista löytyy. Mikäli kotoa sitten löytyy jotain muuta poistettavaa, kuten vanha sohva, voi roskakuskille soittaa ja he tulevat sen siitä portilta noutamaan. Tokikin tästä tulee lasku perässä, mutta melko helpolla pääsee! Hivenen hankalaa oli vain se kuntaan rekisteröityminen ja varsinkin rekisteröitymisen peruminen muuton yhteydessä... Koska tokikin perhekoko ja asunnonkin koko vaikuttavat roskamaksuihin. Mutta olen vielä selviytynyt. Hieman vaikeuksia aiheutti myös puutarhajäte - yhtä asunnoistani ympäröi pensasaita, jota piti leikellä melkokin usein ja periaatteessa jossain päin asuinkuntaani sijaitsi joku paikka mihin näitä oksia sai kuulemma autokyyditä. Päätin kuitenkin suorittaa maanparannustoimia hieman lähempänä kotiani...

Viimeisin juttu roskasaralla on vuoden vaihteessa käyttöön tullut muovipussikielto. Kauppojen tulee tätä nykyä tarjota asiakkaille vain eko-pusseja. Joko paperikasseja, biohajoavia pusseja tai sitten kalliimpia esim. puuvillakasseja. Aivan mahtavaa! Biohajoavat pussit voi käyttää sitten kompostijätteen keruuseen. Marinoita tietysti kuulee siitä, että nyt pitäisi oppia kantamaan kasseja mukanaan kauppaan... Voi jesta - helppoahan tuo on! Tai että nyt sitten pitää ostaa ne roskapussit... Mutta kun ovat paikalliset näyttäneet ostavan ne aiemminkin... Ikävä kyllä... Niinä muovinkeräyspäivien aamuina kun ollaan Toukon kanssa oltu aamukävelyllä, siellä keltaiset 'muovinkeräyssäkit' ovat läpikuultaneet kaikenkirjavia ruoka- ynnä muiden kauppojen muovikasseja... Jätteen tuottamisen vähentäminen olisi tietysti yksi keino vähentää pussien tarvetta. 

Vielä on edessä hedelmäpussien ekouttaminen. Kaupoissa on kylttejä että "vain yhtä hedelmää yhteen pussiin", "laitahan KAIKKI hedelmät pusseihin" (jaa banaanitkin...?? ja meloonit?) ja "käytä AINA sitä muovista hanskaa kun koskettelet hedelmiä ja vihanneksia" HÄH!? Noidenkin ohjeiden lomassa luovin sujuvasti, koitan katsella muualle kun ihmiset mulkoilevat, että TUO koskee ilman hansikasta nuihin omiin tomaatteihinsa, jotka se laittaa sinne omaan pussiinsa ja vie omaan kotiinsa omaan käyttöönsä... Huoh.

Mietinnän arvoinen asia meille kaikille - italialaiset ovat tähän asti käyttäneet 300 muovikassia per pää vuosittain!!! Mikä mahtaa olla vastaava numero Suomessa ja voisiko sillekin tehdä jotain, jotta se pienenisi??

Monet asiat ovat siis täällä hyvin, mutta. Metsissä kun tuon Toukon kanssa kuljetaan, niin sieltä löytyy aivan uskomattomia asioita. Kuten vaikka niitä muovinkeräyssäkkejä! Täysiä. Pino. Keskeltä metsää! Miksi??? Tai sitten autonrenkaita, jostain ihme vuoren rinteeltä!! Miten? Tai sitten yhtäkkiä joku viiskymmentä lasipulloa - what?? Että taas päästään siihen kansantautimaiseen paikalliseen ilmiöön, että "minä, minä, minä". Kenelläkään muulla ei ole väliä. Mikä on hyvä Minulle juuri nyt, niin sen minä teen. Moni asia olisi täällä toisin, jos ruvettaisiin pikkuhiljaa ajattelemaan vähän laajemmin.

Luento

Olipas meillä töissä oikein mielenkiintoinen luento. Ruotsalainen Isabella Lövin, nykyjään oikeen meppi ja kaikkee, kävi puhumassa liikakalastuksen vaikutuksista Itämereen. Rva Lövin on journalisti, joka alkoi huolestumaan ylikalastuksesta. Koska ensin Ruotsi päätti (joskus tuolla vuoden 2002 tienoolla), että nyt muuten turskaa kalastetaan ihan liikaa. Lopetetaanpa tyystin. Ja sitten EU jyrähti, että ette te voi noin päättää. Koska se syrjii ruottalaisia kalastajia. No ei sit, sano ruottalaiset. Ja tämähän sitten herätti journalistin, että kuin tolleen voi mieltä vaihtaa ihan tosta vaan!??!
Lövin sitten paneutui aikansa asiaan ja on nyt sitten kirjoittanut kirjan "Tyst hav – Jakten på den sista matfisken". Kirja on kait ainoostaan saatavilla ruotsiksi, joten hyvä minulle, että kuulin englanninkielisen esitelmän aiheesta! Kauheesti kirja on kaikkia palkintoja saannu.
Tiivistän tähän jotain mitä kuulin:
Pahassa jamassa ovat kalakannat maailmanlaajuisesti. Afrikan vesiltä käydään eurooppalaisten verorahoilla riistokalastamssa meidän pöytiimme kalaa kun omilta vesiltä ei irtoo enää riittävästi. Turskat kalastetaan pääosin 2-3 vuotiaina ja ne rupiaa lisääntymään vasta 6 vuotiaina. Tästä päästään helposti ongelman ytimeen… Ankeriaat puolestaan, jotka tulee meillä pohjolassa sukukypsiksi vasta ihan hirmu vanhoina ja sittenkin niitten pitää mennä Sargassomerelle asti lisääntymään, niin niitä ei oo melkeen ollenkaan enää. Ja kannan vahvistuminen ottaa vähintään 80 vuotta, mikäli just nyt lopetetaan tyystin niitten tappaminen. Turskan kanssa on myös yksi ongelma se, että mm. Newfoundlandissa, missä turskaa oli 100 vuotta sitten niin paljon, ettei airot mahtuneet veteen, niin siellä on kanta romahtanut myös ja hopsis. Dominoivat lajit onkin nyt sitten ravut ja katkaravut, jotka syövät turskan munia! Koitaa siinä sitten turskakanta vahvistua aktiivisesti. Ei o helppoo. Yksi tulevaisuudenskenaario onkin se, että tulevaisuudessa olemme tyhjentäneet meret niin tyystin, että syömme lähinnä meduusoita...
Nii, ja sitten ne kalat, jotka tarttuu verkkoon, mutta on turhan pieniä, niin nehän heitetään takasin mereen. Tämän olin sisäistänytkin ja kiukkuni vaientanut luulolla, että kyllä ne selviää. Joo, kuulemma 1% niistä säilyy hengissä. Muut takasin dumpatut kuolee.
Kyllähän nämä asiat pikkuhiljaa tietysti porautuu ihmisten tietoisuuteen, mutta tällä hetkellä keinot kaupallisen kalastuksen hillitsemiseen ja sen ympäristövaikutusten havaitsemiseen ovat melko niukat, koska jostain syystä halutaan sulkea silmät. Jostain syystä sallitujen kalasaaliiden rajoja määrittää tahot, jotka eivät ole halunneet uskoa tutkijoiden ehdottamia kestävän kalastuksen rajoja. Pientä muutosta parempaa on ihan viime vuosilta havaittavissa, mutta ikävä kyllä laiton kalastus lisää ongelmia entisestään. Tätäkin onneksi valvotaan, toivottavasti aina vain paremmin ja paremmin. Yksi pelikaveri on mukana ko. valvontabisneksessä - vaikuttaa pätevältä.

Ja lisäksi luennolla oli hassuja sivuvaikutuksia täällä meidän “saitilla”… Istuttivat orvokit – viime tiistaina!! Ja maalasivat katumaalaukset uudestaan. Ehkä Rysselissä ei oo enää orvokkeja. Eikä ne täälläkään montaa yötä pärjää, se on varma. Kohta menen taas lounaan kunniaksi tarkistamaan niiden hyvinvoinnin...

Ilmastoasiaa

Olen päätynyt täällä vihreisiin tiimeihin ja tietoa ympäristöllisistä asioista virtaa ihailtavasti sähköposteihini. Edellismaanantaina pyöräiltiin villisti ympäriympäri työpaikkamme edessä aukeavaa liikenneympyrää. Parahiksi plokkaamaan liikennettä lounastunnin alkaessa! Päästiin tempauksella muutamaan lehteenkin - heh, tarvis varmaan ruveta ottamaan provikoita nuista kuvista... Tuo tempaus liittyi maailmanlaajuiseen ilmastoherätykseen - ja paljonhan tapahtumia olikin sitten ympäriinsä (ks. video).

Puffaan vielä linkit pariin ilmastofilmiin. Ensimmäisen voi kattella netistä ilmatteeksi. Itse en ole vielä nähnyt Yann Arthus-Bertrandin filmiä HOME, koska tietokone-televisiokaapeli on hankkimatta. Ja filmi lupaa upeita kuvia maapallosta, joten mieluummin kattelen sen isommalta näytöltä. Elokuvan lehdistötilaisuus oli katsomisen arvoinen.

Ja se toinen leffa on dokumentti tulevaisuudesta, vuodelta 2055, esittäen kysymyksen "Miksi emme pysäyttäneet ilmastonmuutosta silloin kun siihen oli viela mahkut?" Eli Age of Stupid.

TOO II

"Tänään" olen oppinut, osa 2.

Lauantaina sain käteeni vihreän vesipullon. Täällä pullovettä kulutetaan aivan hurjia määriä (enempi kuin Suomessa), kai koska ollaan liian pelokkaita juomaan hanasta. Sillä mummon aikaan se ei ollut hyvästä juoda hanavettä ja perinteitä ilmeisesti pitää kunnioittaa. Vihreä vesipullo kuitenkin oli uutukainen, semmoinen biohajoava PLA (polylactic acid) 'muovinen'. Uutinen ko. tuoteesta.

Olin aivan niin sanotusti huuli pyöreänä ja H.Moilasena, mutta onneksi pomoni tiesi kertoa tästä lisää. Uutuus todellakin. Materiaali hajoaa maan alla kuudessakymmenessä asteessa. Ongelmatonta ei kuitenkaan ole. Ei mulle ainakaan olisi tullut mieleenkään, että kyseessä EI ole muovipullo, niin muoviselta se vaikutti. PLA-pulloa ei pidä laittaman muovin sekaan, sillä se pilaa koko PET-muovisatsin, mistä siis tehdään yleensä ottaen jotain hyödyllistä materiaalin oltua ensin PET-muovipullo. Onneksi PLA-pullot ovat vihreitä - ne kait (toivottavasti) sitten erotellaan lähinnä värin perusteella PET-materiaalin seasta.

Mutta siis aivan mahtava ylläri tällainen puun takaa käteeni ilmestynyt eko-pullo!