Olipas meillä töissä oikein mielenkiintoinen luento. Ruotsalainen Isabella Lövin, nykyjään oikeen meppi ja kaikkee, kävi puhumassa liikakalastuksen vaikutuksista Itämereen. Rva Lövin on journalisti, joka alkoi huolestumaan ylikalastuksesta. Koska ensin Ruotsi päätti (joskus tuolla vuoden 2002 tienoolla), että nyt muuten turskaa kalastetaan ihan liikaa. Lopetetaanpa tyystin. Ja sitten EU jyrähti, että ette te voi noin päättää. Koska se syrjii ruottalaisia kalastajia. No ei sit, sano ruottalaiset. Ja tämähän sitten herätti journalistin, että kuin tolleen voi mieltä vaihtaa ihan tosta vaan!??!
Lövin sitten paneutui aikansa asiaan ja on nyt sitten kirjoittanut kirjan "Tyst hav – Jakten på den sista matfisken". Kirja on kait ainoostaan saatavilla ruotsiksi, joten hyvä minulle, että kuulin englanninkielisen esitelmän aiheesta! Kauheesti kirja on kaikkia palkintoja saannu.
Tiivistän tähän jotain mitä kuulin:
Pahassa jamassa ovat kalakannat maailmanlaajuisesti. Afrikan vesiltä käydään eurooppalaisten verorahoilla riistokalastamssa meidän pöytiimme kalaa kun omilta vesiltä ei irtoo enää riittävästi. Turskat kalastetaan pääosin 2-3 vuotiaina ja ne rupiaa lisääntymään vasta 6 vuotiaina. Tästä päästään helposti ongelman ytimeen… Ankeriaat puolestaan, jotka tulee meillä pohjolassa sukukypsiksi vasta ihan hirmu vanhoina ja sittenkin niitten pitää mennä Sargassomerelle asti lisääntymään, niin niitä ei oo melkeen ollenkaan enää. Ja kannan vahvistuminen ottaa vähintään 80 vuotta, mikäli just nyt lopetetaan tyystin niitten tappaminen. Turskan kanssa on myös yksi ongelma se, että mm. Newfoundlandissa, missä turskaa oli 100 vuotta sitten niin paljon, ettei airot mahtuneet veteen, niin siellä on kanta romahtanut myös ja hopsis. Dominoivat lajit onkin nyt sitten ravut ja katkaravut, jotka syövät turskan munia! Koitaa siinä sitten turskakanta vahvistua aktiivisesti. Ei o helppoo. Yksi tulevaisuudenskenaario onkin se, että tulevaisuudessa olemme tyhjentäneet meret niin tyystin, että syömme lähinnä meduusoita...
Nii, ja sitten ne kalat, jotka tarttuu verkkoon, mutta on turhan pieniä, niin nehän heitetään takasin mereen. Tämän olin sisäistänytkin ja kiukkuni vaientanut luulolla, että kyllä ne selviää. Joo, kuulemma 1% niistä säilyy hengissä. Muut takasin dumpatut kuolee.
Kyllähän nämä asiat pikkuhiljaa tietysti porautuu ihmisten tietoisuuteen, mutta tällä hetkellä keinot kaupallisen kalastuksen hillitsemiseen ja sen ympäristövaikutusten havaitsemiseen ovat melko niukat, koska jostain syystä halutaan sulkea silmät. Jostain syystä sallitujen kalasaaliiden rajoja määrittää tahot, jotka eivät ole halunneet uskoa tutkijoiden ehdottamia kestävän kalastuksen rajoja. Pientä muutosta parempaa on ihan viime vuosilta havaittavissa, mutta ikävä kyllä laiton kalastus lisää ongelmia entisestään. Tätäkin onneksi valvotaan, toivottavasti aina vain paremmin ja paremmin. Yksi pelikaveri on mukana ko. valvontabisneksessä - vaikuttaa pätevältä.
Ja lisäksi luennolla oli hassuja sivuvaikutuksia täällä meidän “saitilla”… Istuttivat orvokit – viime tiistaina!! Ja maalasivat katumaalaukset uudestaan. Ehkä Rysselissä ei oo enää orvokkeja. Eikä ne täälläkään montaa yötä pärjää, se on varma. Kohta menen taas lounaan kunniaksi tarkistamaan niiden hyvinvoinnin...
Lövin sitten paneutui aikansa asiaan ja on nyt sitten kirjoittanut kirjan "Tyst hav – Jakten på den sista matfisken". Kirja on kait ainoostaan saatavilla ruotsiksi, joten hyvä minulle, että kuulin englanninkielisen esitelmän aiheesta! Kauheesti kirja on kaikkia palkintoja saannu.
Tiivistän tähän jotain mitä kuulin:
Pahassa jamassa ovat kalakannat maailmanlaajuisesti. Afrikan vesiltä käydään eurooppalaisten verorahoilla riistokalastamssa meidän pöytiimme kalaa kun omilta vesiltä ei irtoo enää riittävästi. Turskat kalastetaan pääosin 2-3 vuotiaina ja ne rupiaa lisääntymään vasta 6 vuotiaina. Tästä päästään helposti ongelman ytimeen… Ankeriaat puolestaan, jotka tulee meillä pohjolassa sukukypsiksi vasta ihan hirmu vanhoina ja sittenkin niitten pitää mennä Sargassomerelle asti lisääntymään, niin niitä ei oo melkeen ollenkaan enää. Ja kannan vahvistuminen ottaa vähintään 80 vuotta, mikäli just nyt lopetetaan tyystin niitten tappaminen. Turskan kanssa on myös yksi ongelma se, että mm. Newfoundlandissa, missä turskaa oli 100 vuotta sitten niin paljon, ettei airot mahtuneet veteen, niin siellä on kanta romahtanut myös ja hopsis. Dominoivat lajit onkin nyt sitten ravut ja katkaravut, jotka syövät turskan munia! Koitaa siinä sitten turskakanta vahvistua aktiivisesti. Ei o helppoo. Yksi tulevaisuudenskenaario onkin se, että tulevaisuudessa olemme tyhjentäneet meret niin tyystin, että syömme lähinnä meduusoita...
Nii, ja sitten ne kalat, jotka tarttuu verkkoon, mutta on turhan pieniä, niin nehän heitetään takasin mereen. Tämän olin sisäistänytkin ja kiukkuni vaientanut luulolla, että kyllä ne selviää. Joo, kuulemma 1% niistä säilyy hengissä. Muut takasin dumpatut kuolee.
Kyllähän nämä asiat pikkuhiljaa tietysti porautuu ihmisten tietoisuuteen, mutta tällä hetkellä keinot kaupallisen kalastuksen hillitsemiseen ja sen ympäristövaikutusten havaitsemiseen ovat melko niukat, koska jostain syystä halutaan sulkea silmät. Jostain syystä sallitujen kalasaaliiden rajoja määrittää tahot, jotka eivät ole halunneet uskoa tutkijoiden ehdottamia kestävän kalastuksen rajoja. Pientä muutosta parempaa on ihan viime vuosilta havaittavissa, mutta ikävä kyllä laiton kalastus lisää ongelmia entisestään. Tätäkin onneksi valvotaan, toivottavasti aina vain paremmin ja paremmin. Yksi pelikaveri on mukana ko. valvontabisneksessä - vaikuttaa pätevältä.
Ja lisäksi luennolla oli hassuja sivuvaikutuksia täällä meidän “saitilla”… Istuttivat orvokit – viime tiistaina!! Ja maalasivat katumaalaukset uudestaan. Ehkä Rysselissä ei oo enää orvokkeja. Eikä ne täälläkään montaa yötä pärjää, se on varma. Kohta menen taas lounaan kunniaksi tarkistamaan niiden hyvinvoinnin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti