Jatkoa

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, nyt olen syönyt kurpitsaa. Juurikin sinä samaisena päivänä jolloin olin tuolla kurpitsafestareilla. Markkinoilta ostetusta kurpitsasta valmistettu illallisemme oli niin upea, että se ansaitsee ihan oman pienen tekstin pätkänsä. Kurpitsa oli juurikin niin hieno kuin myyjätäti väitti. Tiivistä tavaraa, kauniin väristä. Ja sen me leikkasimme uunivuokaan paloiksi, vähän yrttejä, suolaa ja pippuria ja uuniin vajaaksi puoleksi tunniksi. Hyvää oli, kertakaikkiaan.

Mutta vielä huipumpaa oli se, että me tehtiin kastanjia. Kastanjoita. Marroneja. Itte!

Vihdoinkin minulle on nimittäin selvinnyt mitä ne metsänpohjaa peittävät pikkusiilit tosiasiassa ovat. Himpura. Ne on kastanjia! Ei sitten aikasemmin tullut hoksattua. Jokaisessa piikkipallossa on sisällä kolme kastanjaa. Ja mitä vanhempi puu, sitä isompia kastanjat ovat (ei kuulemma niinkään riipu ravinteiden tai veden saannista tuotteen koko). Ja metsät ovat täynnänsä niitä, joten nyt riittää puuhaa joka koiralenkille. Niin paljon kuin joku vain jaksaa syödä kastanjia. Ikävä kyllä ne eivät kauaa säily, eivät raakoina eivätkä valmisteina. Hupaisaa muuten on se, että metsissä ropisee tätä nykyä melkoisesti. Kastanjat ja tammenterhot tippuilevat puista joka puolella!

Ja pikapikaa kastanjien valmistusohje (älä koita tätä kotona mikäli käytössäsi on vain kotoisia hevoskastanjia!). Ensin tsekataan huonot pois kerätystä satsista. Eli kastanjat laitetaan veteen ja kelluvat heitetään pois. Teoria taustalla on se, että jos kastanjassa piilee mato, se kaivaa sisuksiin reikiä, jolloin kastanjaan jää ilmaa ja se kelluupi.

Sitten hyviin tehdään ristikkäisviilto. Meillä oli kova kiista oppimestarini C:n kanssa, että kuinka syvään veitsi kannattaa painaa. Lopputulos oli se, että melko syvään, jotta kastanja aukeaa kypsennyksen aikana. Ja on sitten kivampi poimia suuhun kuoren sisältä. Viilletyt kastanjat laitetaan kiehumaan vartiksi, minkä jälkeen ne levitetään uunipellille. Päälle pirskotetaan valkoviiniä sekä maustetaan suolalla. Uuniin pariinsataan asteeseen vartiksi ja avot! Kastanjat ovat valmiita! Hyviä välittömästi oitis siltään, hunajan kera myös. Ja hyviä jäähtyneinä kanssakin. Niin hyviä että jäätelö säästyi seuraavaan päivään.