Kurpitsafestarit!

Viime viikonloppuna täällä meidän kylillä oli kertakaikkiaan kahdetkin festarit! Oli perunafestarit (La Sagra della Patata) Comabbiossa ja kurpitsafestarit (La Sagra della Zucca) Osmatessa. Jälkimmäisen pitäjän läpi kulkee yksi tie ja toki oli käytännöllisintä sulkea koko katu kilometrin matkalta ja pystyttää festarit sen varteen. Autot kiertäkööt! Kurpitsafestareista kuulin vähän juttua, että ne olivat olleet huiput jo edellisvuonna, joten valitsin kohteeksi ne. Vaikka samantien suussa tuntui kotoisten, keltaisten säilykekurpitsojen maku. Etenkin jos niitä erehtyy luulemaan Assarinullakolla persikan paloiksi... Mutta kaikelle pitää antaa mahdollisuus, jopa kurpitsoille.
Koko kylä oli koristeltu kurpitsoilla, niitä myytiin jos jonkunmoisia ja tokikin oli parhaan asetelman kilpailu. Voitte vaan arvailla mikä alla olevista esimerkeistä oli mun mielestä huipuin! Markkinahumussa myytiin myös toki monenmoisia käsitöitä ja ruokateltasta olisi saanut syödäkseen kurpitsaherkkuja, jos olisi saapunut ajoissa. Jouduimme tyytymään hieman mitättömämpään valikoimaan. Mutta ostimme 'illalliskurpitsan'. (Luulen, että kurpitsaan ei voi kuolla - PYSTYN syömään sitä illalliseksi. Pystyn. Pystyn.) Ja jälleen opin uutta. Että jos kurpitsanmyyjätätille sanoo, että miten haluaa kurpitsansa valmistaa, niin hänpä valkkaa oikeaoppisen kurpitsan kyseiselle ruualle. Meille valikoitu kurpitsa oli 'täyttä tavaraa', joten erinomainen (niinhän ne väittää...) siivutettava ja uunitettava.
Lisäväriä markkinoihin toi se, että mm. Touko on hieman niin sanotusti vieraantunut väkijoukoista. Kaveri oli vähintääkin rasittava poukkoillessaan ympäri markkinoita. Joten pyhästi päätin, että väkijoukkotreenit vähintään kerran viikossa tästä lähin.