En ole vielä saanut tarkempaa osoitetta siihen ala-arvoiseen pastaravintolaan, harmillista. Siitä huolimatta jatkan ruokapaikkojen arvostelua. Olenhan siihen(kin) äärimmäisen pätevä. Hyvä ruoka, parempi mieli.
Viime viikonloppuna olin ystävieni kanssa Milanossa. Ja täytyy myöntää, että ruoka- ja juomapaikkojen saralla saimme kokemuksia ääripäästä toiseen. Joten raportoitavaa riittää. Duomon ympäristö ei edelleenkään loista hyvien kokemusten loimussa. Tällä kertaa nautimme muutaman olusen siinä Duomon lähistöllä, missä oli myös KAIKKI urheilulajit esittelyssä ympärillämme. En ole niin kallista olutta ennen juonutkaan. Se oli näiden ravitsemuslaitosten ehkä ainoa ansio... Mielenkiintoisen valokuvanäyttelyn (Camera Work) jälkeen meillä oli huutava nälkä, joten kauas ei olisi päässyt. Joten otimme sitten tietoisen riskin ja tilasimme myös ruuan. Kuvat ruokalistassa olivat houkuttelevia ja hinnat reippaat, mutta vielä siedettävän rajoilla. Täällä monessakin ravintolassa on tapana, että muonat eivät tule kaikille pöydässä olijoille yhtä aikaa. Tuntuu edelleen aina yhtä omituiselta. Kun vihdoin ruoat tiputtelivat pöytään, niin näky ei silmiä hivellyt, annoskoko oli pieni ja pitsat, hmm... Noh, niin. Tämä, kuten varmasti kaikki likiDuomonäkymän omaavat turistipaikat, ruokapaikka saa arvosanan "Ruoka, parempi mieli". Kannattaa mennä vain hyvin nälkäisenä.
Miellyttävän yllätyksen koimme hyvin lähellä sitä paikkaa, minkä viimeksi haukuin. Älkää siis menkö sinne vaan kivenheiton päässä olevaan kiinalaiseen ravintolaan Mei Lin. Ravintola on rauhallinen ja palvelu oli ystävällistä. Joskin kaverit välillä unohtelivat joitain osia tilauksestamme, mutta loppuviimein saimme vatsamme oikein täyteen ja mieli oli kaikin puolin hyvä. Niin joo, tilauksia vastaanottava kaveri, ehkä omistaja itse, tunnisti puheestamme, että olemme Nokia-maasta. Tuo kaveri ei osallistunut ruoan tai liittyvien välineiden kuljetteluun lainkaan vaan hoiteli lähinnä pr-puolta. Hintatasokin oli siedettävä, joten suosittelen lämpimästi! Ja sijainti todellakin Milanon ydinkeskustassa.
Toinen suositeltava paikka on siellä kanava-alueella, minkä mainitsin jo aiemmin hyväksi paikaksi. Lombardialaiseen keittiöön erikoistunut Damm-atrà - ja ei mitään käryä nimen alkuperästä. Kovin italialainen pitseria-ravintola tuo oli. Pöytävaraushan siellä olisi pitänyt olla, mutta paikalliseen tapaan meidän seurueellemme järkättiin sija tuota pikaa. Ihailtavaa. Ei-ihan-pieni-paikka oli aivan piukassa porukkaa ja siitä huolimatta välittömästi istuuduttuamme saimme ruokalistojen seuraksi alkudrinksut. Olimme valmistautuneet tilauksen jälkeen odottamaan noin ikuisuuden täyden ravintolasalin nähtyämme. Emme olleet kuin ehtineet aloittaa odotuksemme, niin eikös ruoka jo tuotu herkullisen näköisenä eteemme! Wau. Naapuripöydässä pöydänkokoiset milanonpihvit syönyt paikallinen pariskunta tietysti jutteli meille muutaman sanan suomeksi lähteissään. Olivat olleet usein lomailemassa Suomessa. Ja laskua maksaessamme kassasetä tiedusteli haluammeko vielä paikalliset erikoisuusdrinksut, hän haluaisi tarjota tälläisen makuelämyksen. Ja sieltä ne paukahti, limoncellot käsiimme. Aivan loistopaikka.
Loppukevennykseksi sitten vielä ruotsinlaivakokeumuksemme Milanon sydämestä. Johann Sebastian Bar... Huhhuh. Huonoa livemusiikkia koskettimia, huilua ja laulua tarjoilevalta monilahjakkuudelta, jonka tahtiin kanssaihmiset tanssivat. Sisustus kopioitu laivalta. Ja ensimmäinen drinksu kympin. Otit sitten mitä tahansa. Ai niin, ja lista oli täynnä omistajan kuvia... Drinksujen tulo kesti noin puoli tuntia, mitä oli sitten pyritty hyvittämään laittamalla irlantilaiseen kahviin lähes pelkkää viskiä ja konjakkilasiin pullollinen konjakkia. Huh. Paikka tokikin säilynee muistoissamme ikuisesti, mutta se lieneekin baarin ainoa positiivinen puoli. Tänne älkää menkö. Vaikka onkin kanava-alueella. Säännön vahvistava poikkeus.
Viime viikonloppuna olin ystävieni kanssa Milanossa. Ja täytyy myöntää, että ruoka- ja juomapaikkojen saralla saimme kokemuksia ääripäästä toiseen. Joten raportoitavaa riittää. Duomon ympäristö ei edelleenkään loista hyvien kokemusten loimussa. Tällä kertaa nautimme muutaman olusen siinä Duomon lähistöllä, missä oli myös KAIKKI urheilulajit esittelyssä ympärillämme. En ole niin kallista olutta ennen juonutkaan. Se oli näiden ravitsemuslaitosten ehkä ainoa ansio... Mielenkiintoisen valokuvanäyttelyn (Camera Work) jälkeen meillä oli huutava nälkä, joten kauas ei olisi päässyt. Joten otimme sitten tietoisen riskin ja tilasimme myös ruuan. Kuvat ruokalistassa olivat houkuttelevia ja hinnat reippaat, mutta vielä siedettävän rajoilla. Täällä monessakin ravintolassa on tapana, että muonat eivät tule kaikille pöydässä olijoille yhtä aikaa. Tuntuu edelleen aina yhtä omituiselta. Kun vihdoin ruoat tiputtelivat pöytään, niin näky ei silmiä hivellyt, annoskoko oli pieni ja pitsat, hmm... Noh, niin. Tämä, kuten varmasti kaikki likiDuomonäkymän omaavat turistipaikat, ruokapaikka saa arvosanan "Ruoka, parempi mieli". Kannattaa mennä vain hyvin nälkäisenä.
Miellyttävän yllätyksen koimme hyvin lähellä sitä paikkaa, minkä viimeksi haukuin. Älkää siis menkö sinne vaan kivenheiton päässä olevaan kiinalaiseen ravintolaan Mei Lin. Ravintola on rauhallinen ja palvelu oli ystävällistä. Joskin kaverit välillä unohtelivat joitain osia tilauksestamme, mutta loppuviimein saimme vatsamme oikein täyteen ja mieli oli kaikin puolin hyvä. Niin joo, tilauksia vastaanottava kaveri, ehkä omistaja itse, tunnisti puheestamme, että olemme Nokia-maasta. Tuo kaveri ei osallistunut ruoan tai liittyvien välineiden kuljetteluun lainkaan vaan hoiteli lähinnä pr-puolta. Hintatasokin oli siedettävä, joten suosittelen lämpimästi! Ja sijainti todellakin Milanon ydinkeskustassa.
Toinen suositeltava paikka on siellä kanava-alueella, minkä mainitsin jo aiemmin hyväksi paikaksi. Lombardialaiseen keittiöön erikoistunut Damm-atrà - ja ei mitään käryä nimen alkuperästä. Kovin italialainen pitseria-ravintola tuo oli. Pöytävaraushan siellä olisi pitänyt olla, mutta paikalliseen tapaan meidän seurueellemme järkättiin sija tuota pikaa. Ihailtavaa. Ei-ihan-pieni-paikka oli aivan piukassa porukkaa ja siitä huolimatta välittömästi istuuduttuamme saimme ruokalistojen seuraksi alkudrinksut. Olimme valmistautuneet tilauksen jälkeen odottamaan noin ikuisuuden täyden ravintolasalin nähtyämme. Emme olleet kuin ehtineet aloittaa odotuksemme, niin eikös ruoka jo tuotu herkullisen näköisenä eteemme! Wau. Naapuripöydässä pöydänkokoiset milanonpihvit syönyt paikallinen pariskunta tietysti jutteli meille muutaman sanan suomeksi lähteissään. Olivat olleet usein lomailemassa Suomessa. Ja laskua maksaessamme kassasetä tiedusteli haluammeko vielä paikalliset erikoisuusdrinksut, hän haluaisi tarjota tälläisen makuelämyksen. Ja sieltä ne paukahti, limoncellot käsiimme. Aivan loistopaikka.
Loppukevennykseksi sitten vielä ruotsinlaivakokeumuksemme Milanon sydämestä. Johann Sebastian Bar... Huhhuh. Huonoa livemusiikkia koskettimia, huilua ja laulua tarjoilevalta monilahjakkuudelta, jonka tahtiin kanssaihmiset tanssivat. Sisustus kopioitu laivalta. Ja ensimmäinen drinksu kympin. Otit sitten mitä tahansa. Ai niin, ja lista oli täynnä omistajan kuvia... Drinksujen tulo kesti noin puoli tuntia, mitä oli sitten pyritty hyvittämään laittamalla irlantilaiseen kahviin lähes pelkkää viskiä ja konjakkilasiin pullollinen konjakkia. Huh. Paikka tokikin säilynee muistoissamme ikuisesti, mutta se lieneekin baarin ainoa positiivinen puoli. Tänne älkää menkö. Vaikka onkin kanava-alueella. Säännön vahvistava poikkeus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti