Pari viikkoa sitten tyokaveri lipsautti, etta meinaa osallistua Lago Maggioren yliuintitapahtumaan. Kuulosti niin hassulta, etta minahan tahdoin tietty heti mukaan! Paikalliset rupesivat sitten huolestumaan. "Kuinka paljon olet treenannut???" "Kun yksikin harjoittelija treenasi koko viime kesan tuota varten, mutta ei sitten osallistunutkaan" Hmm... Kavin kerran S:n kanssa uimassa yhdessa jarvessa - eikohan se piisaa treeniksi. Reilu kilsa, herramunjeera... "Tarkenetko siella??? Niita on sellaisia rasvoja, joita voi levittaa iholle, etta kylma pysyy loitolla. Tai sinne voisi laittaa markapuvun, lyhyen tai pitkan, paalle." Jotenkin en kokenut tarpeelliseksi kumpaakaan. Etenkin kun silloin kun tein sen treeniuinnin, vesi oli lahinna lampiminta jarvivetta mita Suomesta loytyy... Ehka siella juurijajuuri tarkeneepi.
Postin tati muuten kysyi - kun kavimme maksamassa osallistumismaksun - etta uidenko ylitatte jarven?... Hmmm... Ehka joku menee kavellen??
Aamulla Aronaan saapuessamme (kunhan olin saanut kilpakumppanini hereille...) paikka oli piukassa keltaisia pussukoita osallistujien kasissa. Osallistujia oli reilu 800 (HUHHUH) vaikka keli oli pilvinen. Eli paikallisittain tosi viilea. Keltaisessa pussissa oli boa, eli selkapuolella heiluva numeroitu (mun no 55) kellunta- ja huomiopallo, t-paita hienolla logolla (tosin 2 nroo liian iso - joskus niinkin pain. siita saa kivan mekon...) ja uimalakki. Naiden vermeiden kanssa lastauduimme lauttaan kohti Angeraa. Enka tietenkaan tajunnut tayttaa boaa paineilmalla, kuvista nain, etta taas oli paikalliset viksumpia, bah.
Vaatteilla ja kengilla lastatut keltaiset pussit nakattiin takaisin veneeseen ja rantaviivalla hammastelin todella hurjaa markapukujen (lyhyiden ja pitkien) maaraa. Ja joukossa oli muutamia rapylaveikkoja myos. Hmm... Ehka tama ON hankalampi homma kuin ensi nakemalta luuleekaan.
Postin tati muuten kysyi - kun kavimme maksamassa osallistumismaksun - etta uidenko ylitatte jarven?... Hmmm... Ehka joku menee kavellen??
Aamulla Aronaan saapuessamme (kunhan olin saanut kilpakumppanini hereille...) paikka oli piukassa keltaisia pussukoita osallistujien kasissa. Osallistujia oli reilu 800 (HUHHUH) vaikka keli oli pilvinen. Eli paikallisittain tosi viilea. Keltaisessa pussissa oli boa, eli selkapuolella heiluva numeroitu (mun no 55) kellunta- ja huomiopallo, t-paita hienolla logolla (tosin 2 nroo liian iso - joskus niinkin pain. siita saa kivan mekon...) ja uimalakki. Naiden vermeiden kanssa lastauduimme lauttaan kohti Angeraa. Enka tietenkaan tajunnut tayttaa boaa paineilmalla, kuvista nain, etta taas oli paikalliset viksumpia, bah.
Vaatteilla ja kengilla lastatut keltaiset pussit nakattiin takaisin veneeseen ja rantaviivalla hammastelin todella hurjaa markapukujen (lyhyiden ja pitkien) maaraa. Ja joukossa oli muutamia rapylaveikkoja myos. Hmm... Ehka tama ON hankalampi homma kuin ensi nakemalta luuleekaan.
Vihdoin paastiin matkaan. Lahtolaukaus kun pamahti, ryntasivat KAIKKI kerralla veteen. Lahinna kyynarpaa- seka MINAensin-taktiikoita hyvaksi kayttaen. Paastin innokkaimmat taistelemaan toisensa mustelmille heidan kroolatessaan HETI ja TAYSIA. Rintauintitaktiikallani paasi ihan mukavasti siihen porukan puolitienoille heti kattelyssa ja muutamien krooliyritysteni jalkeen totesin, etta suomalainen kuplani ui nyt sitten vaan frogstylee. Kun joka puolelta tuli tuhatta ja sataa siksakkiin kroolaavia italialaisia. En halunnut sellaista kylkeeni. Enka saanutkaan.
Lisaa kuvia.
1 kommentti:
Aivan mahtava uintireissu!
Lähetä kommentti