Makuja maailmalta

Nyt tiedän kuinka moottoritiellä peruutetaan. Se tapahtui ihan siinä lähellä Trapania. Ja rattiin tietysti tarvittiin sopivasti lunki sisilialainen! Ja tyyli on, naturalmente, 'tyynen rauhallinen'. Sillä Sisiliassa mikä tahansa on normaalia.

Eka kuva on tokikin rannalta, San Vitosta. Sinne mentiin laivalla erittäin lämpimänä päivänä ja löydettiin erittäin valkoista hiekkaa rannalta, joka oli IHAN täys ihmisiä. Kävin pulahtamassa, että pääsee sanomaan, mutta oli kyllä hurjan paljon ihmisiä... Siellä oli muuten erikseen invaranta! Pyörätuoliramppi ja aurinkovarjot&-tuolit tarjolla.
Pyykit heiluukin sitten kaverin asunnon yläpuolella Palermossa.

Palermossa pyörimme tarkastamassa tärkeimmät katsottavat. Kaupunki oli kuulemma tyhjä, koska oli ferragoston aika. Musta siellä oli ihan riittävästi porukkaa... Saattaa olla, että tulisi rimakauhu normipäivänä.

Monrealessa on uskomattoman hieno, mosaiikkia täpötäysi duomo. Ja Ericen kylä vuoren päällä on uusi lempparini. Todella nätti ja opas vielä löysi ne ei-niin-täpötäydet-kadut. Mahtava! Trapanista päästiin funivialla ylös, huippu!

Terrasinissa käytiin ihastelemassa iltaa. Ja sitä kuinka italialainen kävely tarkoittaa muutaman sadan metrin kylänraitin kävelyä päästä päähän. Tarkastellen muita kävelijöitä. Suomalainen Kävely on kuulemma italialaiselle kauhistus. Hyvä tietää...
Ferragoston aatto piti sisällään täpötäydet rannat. Ihmiset tulivat telttoineen leiriytymään rannoille ja polttivat nuotioita. Musiikki soi ja puoliltaöin kaikki menivät uimaan. Ja kaikki tiet olivat tukossa, koska minnekään ei liikuttu ilman autoa. Innokkaimmat jäivät rannalle nukkumaan, sillä se virallinen ferragostopäivä tietysti vietetään rannalla. Ferragoston iltana oli todella upea ilotulitus, mitä seurattiin mitä luultavimmin Balestratessa. Siellä oli muuten jouluvalot jo päällä!

Castellammaren satama kuhisi elämää ja kylä oli kovin nätti. Sieltä pääsi laivalla katselemaan mm. luolaa ja kansallispuistoa, missä oli useita rantoja mihin pääsi vain veneellä tai käyden. Ja tosiaankin. Siellä ne ihmiset kävelivät paahtavassa auringossa kinttupolkua pitkin päivänvarjoja raahaten. Varmasti tulee kuuma. Toivottavasti jaksavat kävellä helteessä myös kotioppäin.
Castellammare, kuten monet muutkin kylät missä kävin, ovat lähinnä kesäkaupunkeja. Talvella niissä asuu hädin tuskin kukaan. Suurin osa asunnoista on siis sisilialaisten, italialaisten ja myös ulkolaisten kesäasuntoja. Saksalaisia näytti olevan runsaasti.

Uudet makuelämykset käsittivät cannolon (rapea pötkö täynnä makiaa ricottajuustoista täytettä, hankalahko syödä, mutta hyvää! Voi kuulemma syödä aamiaiseksikin, sen marmelaaditäytteisen voisarven sijaan), brioche con gelato (niinku laskiaispulla, mutta täynnä jäätelöä - tämäkin hankalahko syödä etenkin keskellä päivää) ja panino con panelle (panellet on kikhernetahnatäytteisiä, friteerattuja juttuja). Lisäksi ilman kuvaa ikävä kyllä jäivät mm. herkut arancine alla carne (riisistä kyhätty pallo, jonka keskeltä löytyy lihaisa täyte, ragù) ja cassatella (jälkiruoka - tai aamiainen - ricotta- tai kikhernetäytteellä).

Opin myös, että Suomessa viikunat ovat hävyttömän kalliita. Täällä niitä voi syödä, kuivata ja säilöä niin paljon kuin jaksaa. Sato on sanalla sanottuna runsas. Ja täysin uusi tuttavuus oli viikunakaktus. Maukas ja mielenkiintoinen!
Tosi hieno reissu oli. Sisiliaan pitää päästä uudestaan. Tosin voisin valita jonkun muunkin ajankohdan kuin superkuuman elokuun... Mutta näin pääsen pikkuhiljaa suomalaisesta tavastani valita kadun aurinkoinen puoli - huomaan pikkuhiljaa paikallisten tapaan suosivani sitä varjoisampaa puolta. Vanhakin koira oppii temppuja.