Lähdin moikkaamaan paria kaveria Wieniin. Ajattelin, että taitaa se olla korkea aika, kun edellisestä kerrasta lienee reilu 15 vuotta...
Aluksi sain kunnian tutustua reilusti Münchenin lentokenttään. Mikä oli hyvä, sillä saatoin selvitä aivonyrjähdyksestä, mikä aiheutui siitä, että lentolippuni olivat saksankieliset. Eli München oli München. Ja Malpensan lentokenttä on italialainen, yllättäen. Ja siellä München onkin Monaco. Joten tarkistelin lippuani ja näyttötauluja vähän väliä kun en meinannut uskoa, että mihin olin menossa. Ekaksi ihmetykseni oli kovin suuri kun oikeesti meitin, että miksi ihmeessä mun kannattaa lentää Wieniin Monacon kautta. Huoh. Oppia ikä kaikki. Monaco-Münchenin kenttä oli ihan jees, luin kirjaa odotellessani sitä seuraavaa konetta.
Wienissä testasin paikalliset erikoisuudet, wienerschnitzelin ja sacher-tortun. Toi eka sachertorttu ei ollut niin hyvä kylläkään kun se toka minkä söin. Mutta ei sitä onneks kuvasta nää.
Tuomiokirkko on edelleen hyvän näköinen. Sisälle mentiin illalla kuuntelemaan kamariorkesterin konserttia. Loistava!
Nähtävyyksiä riitti, osalle parlamenttitalon hevosista oli rakennettu omakotitalo. Aika mielenkiintoinen ratkaisu arkkitehtoonisesti.
Kävelimme Tonavan rantaa etsiessämme Hundertwasserin teoksia. Lauleskelin "Tonava kaunoista".
Hundertwasserhaus löytyi samoin kuin Kunsthaus Wien. Se mitä en todellakaan viime käynniltä muistanut oli se, että kaveri oli taiteillut kasaan myös vessan.
Vessaan oli sisäänpääsymaksu. Ja sieltä löytyi paljon turisteja.
Suuressa kaupungissa on kaikkea, mm. "didgeridoo"-artisti. Melkosen kekseliäs veijari, soitti ihan kivasti ja ääni oli yllättävän hyvä tuossa viemäriputkivirityksessä!
Ja ne kaveritkin sieltä sitten löytyi puistosta. Näyttivät viihtyvän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti