Täällä juu-u lämpöä piisaa. Ei oikein tiedä miten päin sitä enää olisi. Melkisteen joka illaksi luvataan ukkosta, joka kivasti viilentäisi tai edes raikastaisi, mutta ei tule. Yli kolmenkympin lämpötiloja kuvataan termillä “auriko ja kuuma” – alle kolmessakympissä puhutaan vain että “aurinkoista”.
Eikä tästä kärsi ainoastaan suomalainen – paikallinen on ihan yhtä helisemässä ja huutelee “caldissimoa” kaiken aikaa. UV-arvot heiluvat usein kunnioitettavissa lukemissa. Ja mukavaa olla töissä kun on ilmastointi. Lehdetkin tästä jo kirjoittelevat (ks. alla). Ei ihme, että vanhuksilla tämä ei ole vuoden juhla-aikaa.
Ja himputti, jäätelö sulaa. Ja se on tosi hienoo etenkin jos se sattuu olemaan sisilialainen “jäätelöpulla”, joka on ihan tarpeeksi vaikee syödä jo järkevämmissäkin lämpötiloissa. Toisaalta kaikenmoisten lämpöhalvauksen välttämiskonstien kirjo on runsas. Maukkaita ja raikkaita juomia on jos jonkinlaisia. Olen myös tajunnut latte macchiatto caldon ja freddon eron. Ja tietysti yksi konsti on se, että on koko päivän vaan bikineissä. Tosin tätä en ole vielä ihan tajunnut – on se vaan pölön näköstä kun tyypit menee shoppailemaan pelkissä bikineissä. Noh, oli se onneksi rantapaikkakunta. Mutta SILTI!
Koti ei enää taho viiletä vaikka koko yön olisi läpiveto – kuinka voisikaan, kun ulkona lämpötila ei laske alle kahdenkympin lainkaan. Touko on EHKÄ oppinut liikkumaan eteläisittäin, hitaasti ja rauhallisesti, että pulssi ei nouse. Tosin eilen se ei halunnut tulla aamulenkin jälkeen sisälle, porraskivi oli kuulemma viileämpi kuin meidän lattialaatta. Mutta ei protestoinut juurikaan ruiskukastelua vastaan, EHKÄ se tajusi, että olo saattaa helpottaa, jos elimistöä viilentää. Vaikka sitten ruiskulla.
Niinjuu, ja Sisiliassa (kerron kerron reissusta myös muuta, tietty) törmäsin siihen, että maastopalot ovat niin yleisiä, että ne eivät paikallisia juuri hätkäytä. Olimme yksi päivä syömässä kun parisadan metrin päästä kuuluva rätisevä ääni ja korkealle taivaalle nousevat lieskat veivät huomioni aivan täysin. Paikalliset jatkoivat syömistään. Ja kertoivat, että aina palokunta ei edes tule paikalle. Useinhan nuo sammuvat itsestään. Jne. Himpskatti, hehtaari maata paloi asutuksen keskellä. Sattuuhan tuota. Mulle se vaan oli eka maastopalo ikinä.
Ai niin, Sisiliassa saattaa tulla ruumiita melkein tappelussa varjoisasta parkkipaikasta. Tavallaan ymmärrettävää, koska täällä pohjoisemmassakin Italiassa keskipäivän aikaan kun auto on parkissa suorassa auringossa, niin sen jälkeen autoa voikin käyttää minisaunana. Nimim. Kokemusta on... Ja mennäpäivänä Toukon vesipullo takaluukussa oli täynnä liki kiehuvaa vettä - semmosta kättäpolttavaa. Illalla. Onneksi mulla oli toinenkin pullo mukana. Koska tietty KAIKKI vuoripurot ovat jo kauan sitten kuivuneet. Paitsi yksi mutalammikko. Mihin koirat sitten mielellään menevätkin kaulaa myöten köllimään. Ennen autoon menoa.
Eikä tästä kärsi ainoastaan suomalainen – paikallinen on ihan yhtä helisemässä ja huutelee “caldissimoa” kaiken aikaa. UV-arvot heiluvat usein kunnioitettavissa lukemissa. Ja mukavaa olla töissä kun on ilmastointi. Lehdetkin tästä jo kirjoittelevat (ks. alla). Ei ihme, että vanhuksilla tämä ei ole vuoden juhla-aikaa.
Ja himputti, jäätelö sulaa. Ja se on tosi hienoo etenkin jos se sattuu olemaan sisilialainen “jäätelöpulla”, joka on ihan tarpeeksi vaikee syödä jo järkevämmissäkin lämpötiloissa. Toisaalta kaikenmoisten lämpöhalvauksen välttämiskonstien kirjo on runsas. Maukkaita ja raikkaita juomia on jos jonkinlaisia. Olen myös tajunnut latte macchiatto caldon ja freddon eron. Ja tietysti yksi konsti on se, että on koko päivän vaan bikineissä. Tosin tätä en ole vielä ihan tajunnut – on se vaan pölön näköstä kun tyypit menee shoppailemaan pelkissä bikineissä. Noh, oli se onneksi rantapaikkakunta. Mutta SILTI!
Koti ei enää taho viiletä vaikka koko yön olisi läpiveto – kuinka voisikaan, kun ulkona lämpötila ei laske alle kahdenkympin lainkaan. Touko on EHKÄ oppinut liikkumaan eteläisittäin, hitaasti ja rauhallisesti, että pulssi ei nouse. Tosin eilen se ei halunnut tulla aamulenkin jälkeen sisälle, porraskivi oli kuulemma viileämpi kuin meidän lattialaatta. Mutta ei protestoinut juurikaan ruiskukastelua vastaan, EHKÄ se tajusi, että olo saattaa helpottaa, jos elimistöä viilentää. Vaikka sitten ruiskulla.
Niinjuu, ja Sisiliassa (kerron kerron reissusta myös muuta, tietty) törmäsin siihen, että maastopalot ovat niin yleisiä, että ne eivät paikallisia juuri hätkäytä. Olimme yksi päivä syömässä kun parisadan metrin päästä kuuluva rätisevä ääni ja korkealle taivaalle nousevat lieskat veivät huomioni aivan täysin. Paikalliset jatkoivat syömistään. Ja kertoivat, että aina palokunta ei edes tule paikalle. Useinhan nuo sammuvat itsestään. Jne. Himpskatti, hehtaari maata paloi asutuksen keskellä. Sattuuhan tuota. Mulle se vaan oli eka maastopalo ikinä.
Ai niin, Sisiliassa saattaa tulla ruumiita melkein tappelussa varjoisasta parkkipaikasta. Tavallaan ymmärrettävää, koska täällä pohjoisemmassakin Italiassa keskipäivän aikaan kun auto on parkissa suorassa auringossa, niin sen jälkeen autoa voikin käyttää minisaunana. Nimim. Kokemusta on... Ja mennäpäivänä Toukon vesipullo takaluukussa oli täynnä liki kiehuvaa vettä - semmosta kättäpolttavaa. Illalla. Onneksi mulla oli toinenkin pullo mukana. Koska tietty KAIKKI vuoripurot ovat jo kauan sitten kuivuneet. Paitsi yksi mutalammikko. Mihin koirat sitten mielellään menevätkin kaulaa myöten köllimään. Ennen autoon menoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti