Huh.

Aikataulut tuon pienen Italia-Suomi ajomatkan suhteen menivät suht hyvin.
Tilanne Tanskassa nyt. Hampurissa näyttää tulleen lunta, lienee sitten moottoritiellekin osunut. Göteborgiin on saatu kans vettä, taas.

Hyvä olla perillä Suomessa.

Sopeutuminen Pohjolaan, osa I

Minulla on koiruus, jolle kodin näemmä tekee matto olohuoneen lattialla! VIHDOINKIN voi olla ilo ylimmillään, kun vihdoin sain taas meille olohuoneen siihen kuntoon, että lattialla on matto minkä alle näemmä voi vaikka mönkiä ja on myös sohva, millä minä voin köllötellä. Niin nytpä sitten on oiva aika - tässä vinkulelun säestyksellä - raportoida tähänastisia saavutuksiamme. 

Olemme olleet nyt kotoSuomessa 4 päivää. Ja hyvin menee. Tämänkertainen raportti on pääasiassa tämäniltaiselta lenkiltä.

Tilanne koiralenkillä Suomi (FI) vs. Italia (IT):

Koiranulkoiluttajia: FI - ehkä joku kakskyt, IT - ehkä korkeintaan 1

Haukkuvia koiria, lähinnä pihoilla: FI - 0, IT - ehkä joku sata (siltä se ainakin tuntuu...)

Sauvakävelijöitä: FI - 7, IT - 0

Mopoautoja: FI - 7, IT - 0. Näistä huomautettakoon, että olen treenannut, tiedän jo, että niitä kutsutaan myös mautoiksi. Alan oppiin!

Mopoja: FI - 0, IT - keskimäärin kolmisen

Katuvaloja: FI - koko ajan, IT - säkällä siellä täällä

Lunta: FI - paljon, ja lisää tulee, IT - ei (-> pimeetä...)

Muita ulkoilijoita: FI - monta, IT - joitakin

Tervehtiviä/hymyileviä vastaantulijoita: FI - 10%, IT - 100%. Tätä mun pitää treenata. Tuntui tosi pöllöltä hymyillä yksikseen ja joskus erehtyä jopa sanomaan 'Moi'. Jokunen vastaantulija kyllä vastasikin, hymyn kera oikeen! Joten treenaan itseäni ja muita kans.

Maisemat: FI- ... On se Pispala hieno tuolla Pyhäjärven toisella puolen. Ja Näsinneulakin näkyy!, IT - Alpit. Hienot on.

Ai niin, kävelyteitä, jalkakäytäviä: FI - tietysti, valaistuja, IT - mitä ne on??

Näin se etenee se suomettuminen. 

Temperature related story, borrowed

And one remarkable thing is that this text is in English, hups!

+15° C People in Spain wear winter-coats and gloves. The Finns are out in the sun, getting a tan. 

+10° C The French are trying in vain to start their central heating. The Finns plant flowers in their gardens.

+5° C Italian cars won't start, The Finns are cruising in cabriolets.

0° C Distilled water freezes. The water in Vantaa river (in Finland) gets a little thicker.

-5° C People in California almost freeze to death. The Finns have their final barbecue before winter.

-10° C The Brits start the heat in their houses. The Finns start using long sleeves

-20° C The Aussies flee from Mallorca. The Finns end their Midsummer celebrations. Autumn is here.

-30° C People in Greece die from the cold and disappear from the face of the earth. The Finns start drying their laundry indoors.

-40° C Paris starts cracking in the cold. The Finns stand in line at the hotdog stands.

-50° C Polar bears start evacuating the North Pole. The Finnish parachute rangers postpone their winter survival training, awaiting real winter weather.

-60° C Korvatunturi (the home for Santa Claus) freezes. The Finns rent a movie and stay indoors.

-70° C The false Santa moves south. The Finns get frustrated since they can't store their Kossu (Koskenkorva vodka) outdoors. The Finnish parachute rangers go out on winter survival training.

-183° C Microbes in food don't survive. The Finnish cows complain that the farmers' hands are cold.

-273° C All atom-based movement halts. The Finns start saying, "Percale, it's cold outside today."

-300° C Hell freezes over, Finland wins the Eurovision Song Contest. This happened in 2006, by the way.

Väestönlaskenta

Pääsinpä mukaan paikalliseen väestönlaskentaan. Ajanhetkellä 9.10.2011 vallitsevat olot tuli raportoida. Ensin meinasin, etten ala kahlaamaan nippua läpi, mutta sitten kunnantädit niin ystävällisesti sitä uudenmman kerran sitä pyysivät, niin johan hellyin täyttämään. Päätin täyttää postitse tulleen paperiversion, sillä ystäväni, ken tahtoi sähköisen version internetitse täyttää, törmäsi mielenkiintoiseen esteeseen. Meille ulkolaisille, kuten paikallisille, on olemassa semmoinen riemu kuin 'Codice fiscale'. Se on niinku henkilötunnus täällä. Siinä on paljon kirjaimia ja numeroita ja koostuu siis nimestä, syntymäajasta, syntymäpaikasta ja silleen. Eli olletenkin melko yksiselitteinen. Noh, ystäväni ei pystynyt kirjautumaan väestölaskennan tarjoamaan (Censimento) osoitteeseen omalla yksiselitteisellä codice fiscaalillaan. Hianoo... Aikansa soiteltuaan ympäriinsä ja saaden nolla neuvoa hän keksi "poistaa" codice fiscaalista kaikki muut paitsi ihan vaan ekan kutsumanimen. Ja väsäsi näin uudenkarhean koodin itselleen. Ja johan toimi nettisysteemi!!! Wau....

Tästä jälleen kerran mykistyneenä en siis lähtenyt edes yrittämään nettiversiota, vaan kahlasin kiltisti paperin läpi. "Finlandia" kerroin tosi monta kertaa ja muutoin raportoin, että kyllä, minulle tulee juokseva vesi sisään asuntooni ja on myöskin lämmintä vettä saatavilla. Laitoin rastin myös kohtaan "Kyllä, minulla on vessanpönttö". 

Että seuraavan kerran kun Italiasta kajahtaa väestölaskentatietoja, olen siellä mukana tilastoa muodostamassa. Olen myös saanut asua maassa sen viikonlopun, jolloin Berluskooni lopulta erosi työtehtävistään. Kaikkea jännää sitä eteen sattuukin!

Halloveeni

Olipa halloveeni-juhlat sitten nii.

Kotinurkilta

Ärrinmurrin päivän kääntyessä alkuiltaan (tämä hetkihän alkaa eksaktisti iltakuudelta), on äärimmäisen loistavaa lähteä pimenevään iltaan kävelemään koiruuden kanssa. Siinä sen ärrinmurrin saa kätevästi liuetettua matkan varteen ja saa mieleen tärkeämpiä asioita. Kuten sen, etten ole kertonut paikallisesta tärkeästä turistitapahtumasta! Ja heti kun olin sen saanut mieleeni, niin eikös silmiini osunut eräskin vihreän-valkoisen-punaisen kukertava Italian lippu! Enkä jaksanut olla enää niin ärrinmurrin ollenkaan. On se vaan ilahduttavaa kuinka täällä roikutetaan ylpeästi isänmaan lippuja parvekkeiden kaiteissa, omatekemissä lipputangon viritelmissä, portinpielissä, ikkunoissa. Ei niitä nyt joka pihassa ole, mutta paljon on. Se on kivaa. Bongailla niitä. Jokunen kuvakin on tullut otettua, mutta niillä en nyt teitä vaivaa. Tokikin se, että Suomen lippua ei nuin näy roikuskelemassa, selittynee sillä, että lippumääräykset kovin kieltävät Suomen lipun epäasiallisen käytön. Varmasti ainakaan se naapurini aiemmin suosima "Italian lippu pöytäliinana"-tyyli ei läpäisisi minkäänvaltakunnan Suomenlipunkäytönsiveyssäännöksiä. Satunnaisesti saattaa joissain kerrostaloissa olla joka asunnon parvekkeella Italian lippu. Ainakin ulospäin se tuo kuvan, että ovat tyypit onnellisia maassaan.

Mutta siitä turistinähtävyydestähän mun oikeestaan piti kertoa. Se on äärimmäisen kuuluisa, touko-kesäkuussa tapahtuva Tulikärpäskävely. Ollaan Toukon kanssa löydetty tästä kyliltä erittäin hyvä tulikärpäspätkä, mistä paikalle pyrähtäneet Suomi-vieraat olivat vaikuttuneita. Tulikärpäsiä oli 'tuossa', tuolla', 'tossa', 'täällä' ja myös 'oho tuossakin'. Myöhemmin keväällä tunnelmat vaihtuivat Kiiltomatokävelyyn. Tähän olisin voinut laittaa juurta jaksain tulikärpästen ja kiiltomatojen elämän kiertokulusta kertovan tarinan, mutta en tiedä kavereista juuri mitään. Paitsi sen, että lasipurkissa tulikärpänen ei heinän voimalla jaksa montaakaan viikkoa elossa. Ensimmäisen näkemäni sain yllättyneisyydestäni huolimatta kaapattua purkkiin, mutta pitkään se ei siellä ilahduttanut. Onneksi niitä löytyi vapaudesta paljon lisää. Kävimme katselemassa joka ilta. Niin kauan kuin sitä iloa riitti. Ja nyttemmin, näin syksyn tullen meilläpäin voi tehdä Lepakkokävelyitä heti kun rupee hämäränhyssy laskeutumaan - niitä liihottelee menemään välillä moniakin. Lajeista en osaa mennä sen kummemmin sanomaan. 

Että on meillä täällä turistirysiä!

Italialaiseksi!

En tiedä mitä vaaditaan, että saa paikallisen kansalaisuuden. Naimisiin meno paikallisen kanssa on kuulemma toimiva keino. Ja hyötynä on esim. se, että sitten ei enää tarvitse ollenkaan viisumia kun halajaa matkalle USAan. Mutta tokikin kansalaiseksi pääsee osoittamalla etevyytensä italialaisuutensa. Vaatimuksia en tiedä, mutta mulla on hyviä ehdotuksia pääsykoetehtäviksi. 

Aiemmin jo kerroinkin, että auton voi parkkeerata mihin vaan. Itse en ihan vielä pysty liikenneympyrään autoani jättämään, mutta muuten parkkipaikka löytyy nykyään melkein mistä vaan. 

Ja tokikin se, että jos on asiaa kaverille, niin auton voi pysäyttää vaikka keskelle tietä ja rupatella kuulumiset auton ikkunasta.

Mutta lisävaatimuksia voisi olla vaikkapa se, että kun tahtoo autollaan kääntyä oikealle, niin juuri ennen risteystä otetaan laaja kaari vasemman kautta. Ja päin vastoin. Tuleepahan kurvista paljon jouheampi ja ainahan ne muut tilaa antaa. Pyörällä edetessä on syytä visusti pitää mielessä.

Paikallisen kielen puhuminen on oma asiansa ja syystäkin pitää osata, mikäli italialaiseksi mielii. Tärkeä seikka puheen paljouden aikaansaamiseksi on se, että oppii toistamaan itsensä mielellään kolmeen kertaan. Ainakin. Hiljaiset hetket vähenevät. 

Lasten kannattaa oppia jo hyvin varhaisessa vaiheessa pärjäämään reilun lyhyillä yöunilla. Koulunkäynti kun aloitetaan neljän vanhana. Silloin vain koulubussilla koulunpenkille vaikkapa tunnin ajomatkan päähän. Ja silti pitää reippaasti osallistua vanhempien kanssa pitkille illallisille vaikkapa yhteentoista asti. 

Ja nälän pitää oppia pysymään poissa puoli kolmen ja puoli seitsemän välissä. Itkukiukkuraivarit eivät auta, sillä ravintolat ovat kiinni. 

Tärkeää on myös, ettei sormi mene suuhun erityyppisen pitsaan laitettavien juustojen kanssa. Niitä on monia ja tokikin antavat aina omantyyppisensä leiman pitsalle. Nami!

Ilmeisesti aitoitalialainen ei syö pitsaa joka päivä. Ja lasagnea syödään kerran kuukaudessa korkeintaan. Se on ihan huijausta, että italialainen muka söisi herkullisen monen ruokalajin aterian päivittäin ja pysyisi hoikkana 'Välimereisen ruokavalionsa' ja oliiviöljyn turvin. Juhlissa syödään ja muuten sitten nakerretaan salaattia. Ja alkoholin kulutus on hyvinkin maltillista. Pohjoismaalaista 'otan toisen oluen'-kommenttia ei paikallisilta juuri kuule. 

Vähäisempi fakta on se, että et ole italialainen, mikäli mielit juoda cappucinoa kahdentoista jälkeen. Se kun on niin raskasta juomaa, että eihän sitä lounaan jälkeen yksinkertaisesti pysty nauttimaan. 

Säästä. Mikäli pitkälti aurinkoisen jakson jälkeen tulee yksi sadepäivä, niin se on kaaaaameeta. Ja sen jälkeinen aurinkoinen päivä voi esim. lokakuussa olla intiaanikesä. Läpsykäskengistä siirrytään suoraan päheisiin saappaisiin (pätee monin paikoin ainakin naispuolisilla italialaisilla). Ja kahden päivän sateen jälkeen on talvi. Paitsi että talveen ei muuten sitten kuulu lumi. Paitsi poikkeusvuosina. Joita on minun havaintojeni mukaan ollut joka vuosi. 

Kengistä muutenkin. Niiden toiminnallisuus ei ole lainkaan avaintekijä. Koska jos ei ole keliä kävellä, mennään tietysti autolla. Kenkien tulee olla päheitä. Mielellään värikkäitä. Ehkä vaikka hopeiset. Tai voi olla paljetteja. 

Naisilla tulee olla pitkät hiukset. 

Miehillä lyhyet. Täällä ei heviletit jyllää.

Miehillä myös mielellään värikkäät housut. 

Jokainen piha tulee olla ympäröity aidalla ja portti tulee olla lukittava. Mielellään sähkökäyttöinen, jotta sen voi kauko-ohjauksella avata autolla kotipihaa lähestyttäessä. Ja ikkunoissa on luukut. Aamulla auki, illalla kiinni. Tai siis jos ei päivällä olla kotona, niin sit ne on kiinni.

Havaintojeni pohjalta näillä opein pääsisi hyvään alkuun. Itse olen aloittanut tuosta parkkeeraamisesta. Asioiden toistaminen ei oikein luonnistu, mikä aiheuttaa joskus väärinkäsityksiä. Kenkiäni en vaihda, hiukset ovat pysyneet lyhyinä, mutta koitan muistaa juoda macchiatoa lounaan jälkeen. Joskus työhuoneessa juon kyllä salaa iltapäivällä cappucinon. Ja meidän porttia ei saa lukkoon, ei kerrota kellekään!
Niin joo, käsiliikkeet kannattaa myös opetella hyvissä ajoin. Niitä olen oppinut muutaman! Täällä hyvä opetusvideo.

Otoksia

Tuli mieleen kurkata, että mitä muistijälkiä onkaan tallentunut puhelimen huonolle kameralle. Otoksia viimeisen vuoden varrelta, sieltä missä muuta kameraa ei ole ollut...

Tanpere.

Mister Touko, kotomettä Tainossa.

Kotosairaalan odotussalo Angerassa. En saannu lähteä mihinkään pyörätuolissa istuessani ennenkuin minut tullaan noutamaan. Keppejä ei annettu, pyörätuolia ei saa mukaan, jalalle ei saanut astua. Hm. Kiitos I&K kun tulitte pelastamaan!

Herkkutatit myynnissä.

Joku omituinen juttu mettässä, alakuva samasta kohteesta. En o nähnyt ennen enkä sen koommin.

Yksi koirien pelastushoitola kertoilee ilmoitustaululla kotiaetsivistä.

Lundissa on semmonen kirkko missä on tommonen kello. Siinä OLI jotain ylimaallista. N, en muista! Sori...

Helsinkisä oli jääpuikkoja joulukuussa. Ja lunta.

Vuoden vaihteen jälkeen Toukolle tuli isokorvainen tyttöystävä Rexe kylään. 

Mahtuivat samalle viltille jopa. Rexe oli superujo, mutta niin Touko sen mielen valloitti. Ja lopulta ilmeisesti minutkin hyväksyttiin.

Metsissä on täällä kasvanut urtikaziooni riski. Pitää olla varuillaan.

Vaelteleva - se kuuluisa - lammaslauma bongattu Tainossa, jalkapallokentän viereisellä pellolla.

Ken tuuleen heittääpi siemeniä, tekee taivaalle kukkasia.

Yhden lenkkipolun varrelta löytyi tosi omituisia roskia.... 

Ja näitä puita, niitä on, mutta taimia ei vieläkään ole osunut eteen.

Joku oli hukannut kanansa - ilmoitus oli pankkiautomaatin vieressä.

Variksenpelätin löytyi Biandronnosta, Varesejärven rannalta.

Loma Roomassa

Eihän se nyt enää ihmetytä miksi en ole aiemmin saanut näitä kuvia tänne laitettua. Näitähän oli niin hinpun vaikee valita, että tulikin melkoinen läjä... Sorry. Mutta siis Ankkalinnan kanssa surautimme Freccia Rossalla ROOMAAAAAAAN kesäkuun puolivälissä. Olihan vallan mukava viikonloppu!!! Tarinan iskeminen jää nyt vähemmälle, kuvia on niin monta...

Espanjalaiset portaat sitten nii.

Trevin suihkulähde. Treviä emme tavanneet...

... mutta pari muuta oli saapunut lähteelle kyllä. Lämpöä ja kansaa piisasi. 

Mahtavan isäntämme suosituksesta menimme "parhaaseen" gelateriaan jäätelölle! HYVÄÄ!

Edellinen vastaava kuvani olikin jostain vuodelta 1995. Oli kai jo aika ottaa uusi vastaava.

Maailman huonoin ja kallein ravinteli - ainoa valonpilkahdus oli "suomenkielinen" ruokalista.  "Toinen kiinteä", "ruis milanese" ja muut pitivät huumorimme yllä, oluen ohella.

Taitava kaveri teki bambunlehdistä (ehkä) ötököitä! Perhonen ilahduttaa kotosalla edelleen. Näinpä yhden moisen Suomessakin kotva sitten!

Jokainen itseään kunnioittava (?) kummi tutustuttaa kummilapsiaan erityyppisiin uskonnollisiin(kin) kohteisiin. Eli matkalla Vatikaaniin.

Ehkä maailman pienin poliisiauto!

La bocca verita...

... mistä oli tullut rahastuskohde. Maksua vastaan pääsi kaivonkannen eteen poseeraamaan, yksi kuva per asiakas... Emme poseeranneet.

Patsaita piisasi, eläviäkin. Tämä lännenheppu oli tauolla,  ihan siinä Forum Romanumin vieressä...

Tämä on se kuuluisa uusi patsas paaville. Paavista. Päärautatieaseman liki. Se on... vihreä.

Gagan Ladynkin oli siellä - ja pari muuta.

Olin viikunassa.

Muutama kuva vielä siitä mun tämän hetken lempipuusta tuossa omalla takapihalla. Johon siis viittasin jo tuossa kuukausi sitten ja unohdin laittaa kuvia... Edelleen on tullut viikunoita käytettyä. Nyttemmin myös linnut ovat löytäneet ylikypsät viikunat. Välillä puusta lehahtaa kymmeniä lintuja! Ja matoset ovat löytäneet hedelmät... Täytyy olla jo tarkkana mitä syö... Puu tosiaan on sen verran kookas, että sen alusta on peittonaan pudonneita hedelmiä. Ja pihallamme leijuva tuoksu on sen mukainen... Ei auta vaikka olen kerännyt ja hyväksi käyttänyt satoja viikunoita - silti niitä on piisannut liikaakin mätänemään pitkin poikin. 

 

Kuivausprojekti käynnissä!

Reissussa

Lähdin Pohjoismaiden kiertueelle lomailemaan. Muutamia tuokioita sieltä - kaikkea ei tullut kuvattua, ne loput säilyvät onneksi lämpimissä muistoissa. Kiitos kaikille kivasta lomasta!

Ensimmäinen tuokiokuva on... ööö... laite. Mutta näin maalta jo kauas joutuneelle - hieno!

Laite oli näitten pihassa. Joku ehkä arvaakin missä entisessä työpaikassa nämä kaverit asuvat! Kiitos KK, että arjen kiireen keskellä ehdittiin rupatella!

Ei se kyllä mikään ihme ole, että ulkomaissa ihmetellään meidän sointuvaa kieltämme. Ei olisi ihan heti tullut tämä sana mieleen. Enkä ihan tiedä mitä sillä meinataankaan...

Lundissa väitöstilaisuudet pidetään tälleen prameesti kotkan valvovan silmän alla. Hyvinhän se meni! Onnea vielä Tohtori N!

Malmössä on arkkitehtoonisia nähtävyyksiä, minulle kerrottiin. Osa niistä osittain jo veden alla.

Oikeesti olin matkalla katsomaan tätä! Turning torso nimeä kantava tötterö on kyllä metkan näköinen. Kyllä se on arkkitehti melko etevä elävä.

En keksinyt mihin tarkoitukseen he taloa käyttävät. Altaassa ei näkynyt kultakaloja (joihin muuten kotipihallani kyllä törmäsin!!!), mutta ala-aulassa näytti olevan tärkeän näköinen ovimies. En tohtinut mennä lenkkivermeissäni kyselemään sen enempiä. Lentokoneeseenkin piti ehtiä. Seliseli... 

Sitten vielä se hieno Øresundsbron, joka yhdistää Kööpenhaminan Malmööseen (vai Malmööhön??). Toivottavasti kuvasta näkyy jotain! Näkymät on hienot, junalla pääsi ylitte vikkelästi! Siinä ei kauaa vierähdä kun Kööpenhaminan Kastruppiin tulee lentokoneella, hyppää junaan kellarikerroksessa ja matkaa sillan kautta Malmön juna-asemalle. Vaikuttavaa. Joulukuussa sitten taas punaisella salamalla huristelemaan sillalle! Se on pisin auto- ynnä junatie Euroopassa, pituus 7845 meetriä. Junalla matkasta pääsee nauttimaan 9 eurolla, autoitse veloittavat 40 euroa suuntaansa, näemmä.