Sinä iltana oli rauhallista. Italialainen aurinko oli laskenut, paikallinen ruska pikkuhiljaa alkamassa. Sivustaseuraaja loikoili sohvalla, lepuuttaen jalkaansa. Pehmolelut makasivat rentoina lattialla, kuin asetelmassa. Hirvi, Toinenhirvi, IsoHurtta, Toinenhurtta. Pahaa aavistamatta ne siinä makasivat.
Juuri kun kaikkinainen rauha oli laskeutunut, heräsi yksi niistä henkiin - IsoHurtta! - hyökäten pahaa aavistamattoman Hirven kimppuun!
IsoHurtta tuli ylpeänä esittelemään saalistaan...
Harvemmin näkee niin hymyilevää koirua kuin tuo Suuri Saalistaja aka Touko tuona päivänä. Pehmolelut kun olivat asuneet ylähyllyllä olleessa kassissa, koska Suuren Saalistajan aiemmat karvaiset asuintoverit olivat ennemminkin Suuria Suolistajia kuin Suuria Saalistajia. Joten Hirvet ja Hurtat jäivät kassiin, mistä ne nyttemmin löysin. Voi sitä onnea. Mikä vaan jatkuu - Hurtan ja Hirvien kanssa huudetaan, pompitaan, viskellään, haudataan, mitäkaikkeahauskaasitäikinäkeksiikään. Ei tolle voi olla nauramatta tolle karvaselle pojalle ihan ääneen. Sohvalle kun menen, alta valon poika on siinä Hirvi suussaan - Saadaanhan meki tulla?! Mikäli olen lattialla seljälläni, Hirvi lyödään naamaan - Heitellään, joohan!? Niin joo, selvitykseksi, Touko asetteli ihan itse tuon yläkuvan asetelman. Voi jesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti