Tämän viikon (siis viime lauantain) aiheena oli Champoluc -niminen kylänen. Siis sieltä lähtevät mutkamäkirinteet. Sieltä oli mahkut sen seittemäntoista hissin, rinteen ja mutkan kautta päästä niille samoille lumille, missä oltiin edellisen kerran. Ihan sinne saakka en viittiny, ku just olin siellä ollut, vaan temppuilin enempi Champolucin puolella, Sant'Annaan laskeskelin niin kauan kans ku aurinkoa sillä puolen piisas.
Kylmempi oli ku viimeksi, ei se kevät ihan vielä tullutkaan! Ei nyt todellakaan mihinkään Suomen tämän talvisiin lukemiin laskeuduttu, mutta nollan alle nyt kuitenkin. Ja tuuli saatiin kans mukaan. Mutta lähinnähän se keli on pukeutumiskysymys - olin lähtenyt reissuun väärän pipon kanssa, uskomatonta mutta totta. Ensi kerralla se kunnon norjalainen telemark-pipa päähän, niin johan pysyy korvat lämpiminä. Mutta huvittavaa oli kuunnella kuinka monella tapaa paikallinen kiroaakaan että "Che ¤&#@ freddo!"
Joskus vitsit on näinkin vähissä, että tämäkin naurattaa. Ilmeisesti "Sitten" kun rupiaa tauon paikka lähenemään, vuorossa on ravinteli "Sitten". "Sitten" voi ottaa yhden jos toisenkin bombardinon lämmikkeeksi.
Voi juku, sit tuli mieleen poroerottelu... Hissijonot eivät ole mitään jonoja vaan tuhannen laumoja, missä törkein pääsee pisimmälle. Eli nopeiten sille liukuhihnalle, joka vie kohti huippua. Melkein, jos oliskin ahtaan paikan ällötys, vois ruveta ahdistamaan. Mitäs sitten, jos rupeiski?? Ja se olis se ainut hissi ku vie kohti sitä parkkipaikkaa, missä bussi jo odottaa... Huh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti