Lomalla Italiassa: Siena

Kävimme tokikin Toskanan kierroksellamme kurkkaamassa myös Sienan. Ja sieltähän löytyikin tähänastinen suosikkikaupunkini! Aivan tosi hieno! Kivinen kaupunki kukkulan päällä, kuten niin moni. Mutta jotenkin tämä oli ihanampi kuin ne aiemmat. Ei siis todellakaan mikään ihme että tämä on päässyt Unescon maailmaperintölistoille. Mahtava.

Mutkaisia katuja ja kujia reunustettuna idyllisillä Italia-tyyppisillä taloilla.

Pihoille kun kurkkii, niin sieltä pilkistää milloin mitäkin! Mutta ihan perusmeininkiähän se nyt on että pihassa on jos jonkunmoiset daavidit tönöttämässä.

Tämän kadun kurkkasimme, luonnollisesti.

Lähestyessämme SITÄ Piazza del Campoa, ihan kuin talot olisivat vähän niin sun näin...

Siellä Piazzalla oli melko hiljasta, nämä turistit kun olivat kovin aikaisessa. Hyvä niin, koska vielä ei satanut... Ja aurinkokin pilkahteli. Mutta marraskuun alun hivenen hyisessä kelissä oli hyvä pysyä liikkeessä. Ne on ne kuuluisat heppajutut, jos jotakuta rupes mietityttämään, niin heinä-, elokuussa. Silloin tässä lienee enemmän kansaa.

 

Ilon lähde (Fonte Gaia) on siinä aukion laidalla. Toukolle se taisi olla enempi tuo pienempi (Aaaah, vettä! Saaks jo mennä??), mutta tosiasiassa se kait on toi takana oleva isompi.

Nyt rupee ehkä vähän mallia ottamaan päähän nuo nähtävyydet, heti tietty Sienan katedraalilla.

Siena jakaantuu seitsemääntoista kaupunginosaan (Contrada), jotka luonnollisesti kisailevat keskenään kaikessa, erityisesti niissä heppakisoissa. Ne on nimetty eläinten tai symbolien mukaan kuten Kotka tai Lohikäärme tai sitten Kilpikonna, Etana tai Pikkupöllö. Kuvassa oleva lippu kuuluu Metsä-kaupunginosalle.

Hienon näkönen paikka. Pitää mennä uudestaan! Ehkä vaikka sinne Palioon, kuka tietää!

San Domenicon kirkko, mutta noi sypressitkin on kyllä hienot.

On se kumpuilevaa se Toskanalainen maisema. QED.

Hahhaa - matkaseurani oli jotenki tosi innoissaan noista maisemista. "Milloin täältä pääsee pois, oi milloin, milloin...."