Kansallissankari Ruuneperin kunniaksi tuli leivottua torttu poikineen, joku satakunta luulen! Iso kiitos kuuluu tietysti Mummille - tein tortut hänen mahtavalla reseptillään. Ilahdutin tortuilla sitten niin työkavereita kuin myös Suomi-kollegoja tässä runeperintortuttomassa maassa. Ihan hirmu suosion ne saivatkin, niin ulkomaanelävien kuin kotomaisten ystäväin keskuudessa, huhhuh! Suomalaisista on päässyt riemunkiljahduksia ja erittäin mairean muikeita hymyjä - onpahan jopa taikinasormeksi ruvettu nimittelemään. Kas kun ei poropeukalo (eikös se ole sitten "Hän joka maukkaan erinomaista pororuokaa taiteilee")! Ja pomo äityi reseptiä kyselemään vaikka ensin veti diplomaattisten selkkausten mahdollisuudet kehiin, mikäli joku ei maista suomalaisia ruokia... Muisti ehkä tuliaissalmiakkini. Turkinpippurit siis. Ne eivät ole saavuttaneet täällä suosiota. Kummallista...
Ja opin jälleen jotain uutta. Täällä ei ole lainkaan mitään erityisiä päiviä erityisille ihmisille. Kuten meillä on ruuneperit ja lönnruutit. Taisi tämä seikka olla omiaan lisäämään kummastusta ulkolaisissa, kun kerroin vuolaasti, että tämä torttu on siis sen Ruuneperin herkku ja siksi sitä valmistetaan just näihin aikoihin vuodesta. Toisaalta se on hyväkin, että kaiken maailman Garibaldeille ja Galileille ei ole omia merkkipäiviään, eipähän nykyinen pääministerikään sitten voi saada omaa merkkipäiväänsä kalenteriin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti