Olipa jo korkea aika. Keräilen langanpäitä kasaan ja teen rästihommia. Ja yksi niistä oli Santa Annan huiputus! Reilu kaksi vuotta menikin edellisestä yrityksestä.
 |
| Pitkän viikonlopun sunnuntain ratoksi siis ajoimme T:n kanssa ylös Lago Maggiorea, aina Sveitsin puolelle asti. Oli aikaa tosiaankin vierähtänyt kun viimeksi kävin Lavenon pohjoispuolella. Ja maisemia katsellessa ihmettelin, että miksi! Oi miksi olenkaan ajellut muualla, kun täällä on niin nättiä. Ajelimme Gerraan asti ja sieltä juna-aseman vierestä lähti polkumme nousemaan kohti Santa Annaa. Matkalla T päätti, että me voitais asua tuossa talossa, olisi autolta kotiin hissi ja kaikkee. Ei huomannut poika, että auto oli väärän värinen. Hissejä olikin sittemmin yhdessä jos toisessakin talossa, jotka tuollain lievässä rinteessä sijaitsivat. |
 |
| Viinin poikanen. Melkoinen väriskaala poikueessa. |
 |
| Syksyisiä pilkahduksia alkoi olla jo, mutta nousua oli kyllä sen verran ettei auringonpaisteessa varsin kyllä syksyltä tuntunut. |
 |
| Ja siellä! Santa Anna. 1342m. Rifugio, pieni kappeli, vettä koiralle... |
 |
| Rifugio taisi olla 5 euroo henkilö per yö. |
 |
| Kyllä tuolla kelpaisi yö viettää, keittiö ja kaikki! |
 |
| Ja paikallista karjaa, yksi niitä ihastui T:oon. Ihastus ei ollut molemmin puolista... |
 |
| Mutta tyttö tuli sitten myös hörppäämään samasta lähteestä. |
 |
| Mutta hehs, ei tämä kyllä mikään huiputus ollut... Korkeella oltiin, nousua Gerrasta tulee joku 1200 m, mutta siinä oli semmoista kuitenkin jossain laaksossa olemisen tunnelmaa. En kuitenkaan lähtenyt seikkailemaan pitemmälle. Ehkä joskus sitten Monte Rosan huipulle. |
 |
| Val Verzasca näköpiirissä, siellä on se Bond-pato. |
 |
| Ja siellä vissiin sitten Ascona. Joskus tarttisi mennä sinne kuuntelemaan jatsia! |
 |
| Gerra, siinä assan nurkalla. |
Hieno reissu, on siellä vain mukava kävellä siellä rinteillä. Matkan varrelle osui muutama kiva pikku kylä ja paljon hienoja maisemia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti