perjantai 12. maaliskuuta 2010

TOO III

Tänään olen oppinut, osa 3.

Kollegalle syntyi vauva. Ja nyt tietysti sitten kovasti keskustellaan, että mitä heille lahjaksi. Ja sain ilokseni oppia sellaisen asian kuin vaipparoskis. Tätähän alkoi kertoa eräskin italialainen tutkija ja tarina kulki siihen malliin, että vaipathan haisee ihan kauheelle. Ja mihin niitäkin laittaa. Etenkin talvella – kuka haluaa mennä talvella ulos monta kertaa päivässä laittamaan haisuvaipan jonnekin ulkojemmaan. Niin sitten on semmonen masiina, joka niinku tekee makkaraa vaipoista. (Tämähän kaikki toimitettiin semmosella italian sekaisella englannilla, tokikin.) Eikäku siis tiettyki sulkee vaipat vakuumiin (sellaisia laitteita meillä on töissä joitakin).
Ja tietysti kuvittelin mielessäni jonkun sellaisen miljaardeja maksavan vakuumityhjiölaminointikoneen, joka ehkä myös hajottaa haisuvaipat atomeiksi. Ja olin vähän niinku HÄ???
Pääpiirteissään homma kai menee niin, että on olemassa joku semmonen tosi kätevä muoviastia, mihin laitetaan muovipussimuovia oleva muoviputkilo, jonka alkupäähän laitetaan solmu. Sitten sinne tipautellaan niitä haisuvaippoja sitä mukaa kun niitä tuotetaan ja astia joteski imasee ilmeisesti turhat ilmat pois ja kuroo muovin kiinni. Sitten kun roskis rupiaa olemaan täynnä (riippuu kuulemma ihan siitä likavaippojen tuottajasta, aika jännä), niin sitten joku rohkea avaa astian ja ottaa ”makkaran” ulos. Kaameeta on nimittäin se, että TOISEENKIN päähän pitää tehdä solmu. Mutta ei se siis niin suurta avaruusteknologiaa lopulta edustanutkaan kuin ensin ajattelin.
Kotimaisen kielisiltä sivuilta löysin tiedon, että väittävät keksinnön olevat hajuttoman lisäksi ympäristöystävällinen... Hmmm. Tämä on hieman yllättävä veto kun kertakäyttövaipan ympärille kuitenkin kiepautetaan ylimääräinen kerros muovia. Ehkä ympäristöystävällisellä tarkoitetaankin sitä että ei aiheudu hajuhaittoja ympäristöön. Jesh – tutti suuhun sordiinoksi ja haisuvaipat tyhjiöroskikseen ja avot, vauva on hajuton ja äänetön!
Ehkä tämmöinen sitten pitää kollegalle ostaa. Se kun on kuulemma TODELLA kätevä! Taidan delegoida homman jollekin kokeneemmalle...
Että ei voi muuta sanoo ku waude – kaikkee sitä onkin, mistä ei ole mitään tiennyt! Mistä kaikesta muusta sitä onkaan ehkä jäänyt paitsi...??? Ilokseni totesin kuitenkin, että en ollut ainoa joka ei ollut moisesta kuullut. Yks toinen kollega, nainen, oli tämän lisäksi huuli pyöreänä myös kun oli rintapumpusta puhe.

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Fasnet - Fasching - Karneval

Karnevaaliaikaan järjestin itseni Friedrikshaveniin. Siis Saksaan. Ja otsikon sanat tarkoittavat samaa asiaa - karnevaaleja. Ja silloin järjestetään Umzug - paraati. Karnevaaliaika kestää viikon - noidat käyvät vapauttamassa koululaiset ja sitten juhlitaan! Tärkeimmät päivät ovat Rosenmontag ja Faschingsdienstag, jolloin paraatit ovat suurimmat ja hulabaloo äänekkäin.
Noidat luutien kanssa harjaavat talvea pois - kaikki pahanaamaiset ovat ajamassa talvea pois. Sitten on niitä jotka näyttävät ystävällisiltä, ne kysyvät kevättä tulevaksi. Kovaa meteliä pitävät kaikki ja pahanaamaiset pelottelevat ihmisiä. Kaupungeilla on omia ryhmiään, jotka matkustavat eri puolille osallistumaan Umzug -paraatiin. Matkassa saattaa olla esim. ihmissentrifugi, johon viattomia katsojia tungetaan ja juostaan pois. Tai sitten järjestetään ruoskanpaukutusesityksiä, ihmispyramideja, lipputansseja tai kiivetään tikapuita pitkin sisään asuntojen ikkunoista.





Erityisen suuressa suosiossa on levittää joka paikkaan paperinpurua eri muodoissa!


Pitkin saksin varustautuneet noidat varastelivat hattuja yleisöltä. Niin, ja kenkiä kanssa, jos vain suinkin saivat semmoiset käsiinsä. Tai sitten vain kävivät selän takana solmimassa kengännauhat yhteen, hihhii!
Musiikkia löytyy kanski moneen lähtöön. Perinteinen härvilä on Schalmei - joillakin orkestereilla oli pelkästään niitä! Melkonen kakofonia!!!



Paraati loppui Bodenseen rannassa olevaan kaupungintaloon, mihin kaikki kerääntyivät juhlimaan. Kaikki bändit nousivat lavalle - kuulemma muutamassa vuodessa musiikin skaala oli edennyt hurjasti. Aiemmin bändit soittivat vain ja ainoastaan perinteisiä biisejä, nyt valikoima sisälsi mm. vaskilla ja rumpuryhmällä soitettua Abbaa (video sivun alareunassa rajallisen ajan)!

Pääsinpä myös kokeilemaan puista naamaria - sisältäpäin ei paljoa näe, painavakin se on, mutta kaikkinensa tosi hieno!

tiistai 23. helmikuuta 2010

La casa mia, jälleen!

Joskus silloin kun olin muuttamassa näille seuduin, katselin karttaa huvittuneena. Täällä kun on vallan hassuja paikannimiä. Kuten osmoosi-Osmate, Vares-Varese, uponnut-Uponne ja "tai no"-Taino. Ja kuinka ollakaan, nyt sitten asun siellä "tai no"ssa!!! Kyllä vain, ihanan upea kotini Comabbion kylillä vaihtui ennen joulua. Ja ei, en ole koukussa muuttamiseen, se on edelleen tosi rankkaa. Varsinkin jos on juuri raahannut kulmavuodesohvan äärimmäisen kapeita portaita vanhaan asuntoon ja sitten keksii, että juu, nyt on taas hyvä idea muuttaa. Mutta sellainen tilanne tuli vastaan ja nyt sitten ollaankin Toukon kanssa hyvin kotiuduttu. Mitä nyt taas tänään löydettiin yllättävä kätkö metsästä koiralenkillä - siitä kerron lisää kunhan menen ensin kameran kanssa paikan päälle.

Meillä on neljä ovea parvekkeille ja tällainen näkymä aukeaa siitä yhdeltä parvekkeelta ja myös ulko-ovelta. Sen nimi on Monte Rosa. Sen vuoren. Pian on jo niin lämmin, että voi siellä parvekkeella siemailla aamukahvia ja nauttia maisemasta. Sunnuntaina näin ekan perhosen!!!

Mutta oli meillä vähän myös lunta. Tosin kun iltapäivällä otin kuvan, oli suuri osa jo ehtinyt sulaa vespan päältä, harmi. Mutta tuo oli siis joulun tienoossa tuo lumi. Taas on työmatka lyhentynyt aavistuksen - pyörällä tosin saa taas kammetta rinnettä ylös alas. Mutta täällä ei taida ilman rinnettä juuri selvitä missään.

Asuntoa on hieman erilainen kuin mihin Suomessa on tullut totuttua, mutta hyvin tänne on kotiutunut. Sopu sijaa antaa! Eilen vuokranantaja lupasi, että saamme hankkia uuden hellan. Vanhasta kun kaasua tulee vähän niinku joka paikasta, joskus jopa säätönupit ovat liekeissä... Touko kämppiksineen tykkää parvekkeesta - ehkä kattelevat Monte Rosaa. Ja nuo portaat siis vievät meidän kotiin.

Jotta totuus ei unohdu, muistutetaan kuulijoita sijainnistamme maaseudulla. Välillä siis maaseutu tulee luoksemme enemmän kuin toisinaan. Kovin söpöjä nuo lampaat oli. Ja nauratti aika paljon kanssa. O:lle tiedoksi: koiria on paimenina!

maanantai 15. helmikuuta 2010

Ei voi olla totta:

Suuressa ja mahtavassa Italian maassa on kuulemma bloki jäänyt jumiin! Hmm... Taitaa olla totta... Lainatakseni erään tunnetun blokkaajan tekstiä totean, että jumissa taitaa olla lähinnä kirjoittaja ja tekosyy on tietenkin sää. Täällä maailman kolkalla kylmän kostea. Brrrrr. Ah niin ihana paikallinen tapa on yksinkertaiset ikkunat!!! Luulin, etta ne jäivät jo historiaan maissa, jossa tunnetaan käsite “Talvi”. Taikka ne neljä ovea, jotka johtavat parvekkeille plus se yksi ulko-ovi. Niistä yksikään ei sulkene sillain kunnolla, etteikö viima kävisi. Esimerkiksi sieltä parin sentin raosta, joka on lattian rajassa. Tietty jossain lämpimässä maassa asiat on eri tavalla. Kuten Jaavalla, missä kuulemma ravintoloissa ei ole seiniä lainkaan. Mutta tässä maassa talvikausi kestää kolme-neljä kuukautta, jolloin läpiveto ei ole kaiken aikaa toivottavaa. Jotenkin paikalliset eivät vain muista talven olemassa oloa lainkaan! Vähän huvittavaakin jopa toisinaan. Sitten kun lunta sataa 2 cm, nämä laittavat lumiketjut autoihin ja ajelevat pitkin poikin tehden teihin reikiä!!! Jotka on isoja! Sateen sattuessa ne täyttyvät vedellä (eli piiloutuvat) ja voi sitä raukkaa, joka renkaansa semmoiseen ajaa – rengas onpi rikki saman tien. Mutta teiden paikkaajille riittää hommia! Se on hyvä se!

Nojuu, ei se talvi täällä nyt niin kovin hurja ole, mutta opin ainakin arvostamaan suomalaista rakennustapaa pitää kylmä ulkona ja lämmin sisällä. Kaasun hinnan ollessa taivaissa, harakoiden lämmittäminen ei ole lähellä sydäntäni.

Ja vielä siitä jumista. Nyt on jälleen (korkea) aika kertoa kuulumisia, etenkin kun ruvetaan kiristelemään ja uhkailemaan. Vaikka 2500 km päästä kaikuva kiristys ei onneksi ole kovin uhkaava, laitan silti pian kuvia tuosta mainitsemastani uudesta kodista ynnä muusta sellaisesta. Ja tekstiä kanssa.

Kevät on täällä jo ilmassa, tänään pitää äkkiä laittaa joulukuussa unohtuneet kukkasipulit multaa, koska kohta ei ole toivoakaan yöpakkasista.

tiistai 22. joulukuuta 2009

Italia Saku Tuomisen silmin

Lainaan hanen artikkelinsa Blue Wingsin sivuilta. Olkaa hyva. Kiitti serkku!

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Maisema


Aina joskus Alppeja ylittäessä sattuu hyvä säkä. Autolla tai lentäen. Joskus huono säkä. Autolla onneksi en ole huonoon säkään eli tositosi huonoon keliin tai megaruuhkiin törmännyt. Mutta lentokoneesta olen nähnyt välillä pelkkiä pilviä. Ja taas toisinaan saan nauttia esimerkiksi tällaisista maisemista. Aivan tosi upeeta!

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Prahassa II

Työmatkan kunniaksi pääsin tutustumaan Brenovin luostariin. Kirkossa, mikä oli barokkikonsertin paikka, oli tuhannen kylmä! Joten ohjelmaa aikaistettiin ja ilmeisesti myös lyhennettiin. Sillä konsertti kesti kolme piisiä. Melko lyhyitä. Urut olivat kyllä pramean näköiset ja kuuloiset!

Illalliselle saapuessamme meidät vastaanotti barokkimuusikkokaksikko portaikossa.

Ja illallisen lomassa saimme nauttia barokkitanssijoiden esityksestä vaaleanpunaisissa asuissaan! Barokkibändistä jäi ottamatta kuva, mutta heidän soittimensa pitää tarkistaa jostain - niin omituisia oli osa. Muun muassa klarinettimainen huilu. Koitan tarkentaa raporttiani lähitulevassa.

Jäänmurtoiltapalalla saimme myös nauttia musiikista. Tosin taisin olla miltei ainoa joka bändiä kuunteli, harmi... Ne soitti mm. "Some of these days" - illan paras (ja ainoa) bändi, ehdottomasti!