Kulttuurikerhomme tämänkertaiseksi kohteeksi osui ranskalaisen Georges Bizet'n ylöskirjaama teos 'Carmen'. Taustoista opin sen verran, että ihan heti ensi-illassaan keväällä 1875 ooppera ei ollut suosittu lainkaan - ensimmäisen esitysrundin lopussa lippuja annettiin ilman eestä yleisön toivossa. Georges kuoli kesemmällä vain 36-vuotiaana. Ikävä kyllä ennen syksyä, sillä silloin Carmen lähti esitykseen Wieniin ja ponkaisi sieltä salamana maailman maineeseen.
Suunnaksi Milanon La Scala ja sieltä meille valikoitui tällä kertaa paikat neloskerroksen parvekkeelta nro 15. Ja voihan vietävä - hyvät oli näkyvyydet!
Melkein kaikki kuvat on taas La Scalan sivuilta, koska siellä kielletään ottamasta kuvia. Otin kuitenkin alussa ja lopussa ihan vähän vain.
 |
| photo by ritu |
 |
| photo by ritu |
Tarina alkaa sotapoikien odotellessa tupakkatehtaan tyttöjä lähteviksi töistä Sevillalaisella torilla. Tyttöjen joukossa on mustalaistyttö Carmen (Elena Maximova), tietysti kaikkein kaunein ja ihanin. Sotilaat tyrkyttelevät tytöille tupakka (!) ja Carmen laulaa luikauttaa Habaneran. Sotilaiden johtaja Don José (Bryan Hymel) ei vaikuta olevat järin vaikuttunut, joten Carmen lähettää hänelle kukkia ja palaa töhin.
Don Josén tyttöystävä Micaëla (Alexia Voulgaridou) tuo viestiä Josén äidiltä - äiti toivoo pojan palaavan kotinurkille ja menevän naimisiin, Micaëla olisi oiva tyttö hänelle vaimoksi.
Juurikin Micaëlan lähdettyä kaamee huuto kuuluu tehtaasta ja tytöt tulevat näyttämölle tapellen, toisiaan hiuksista repien.Syy jää pikkuisen epävelväksi, mutta Carmen ehkä aloitti ja ehkä myös satutti jotakuta tyttöä, joten Carmen pitää laittaa vankilaan. Sillä välin kun Zuniga (Gabor Bretz), Josén kollega, kirjoittaa pidätysmääräystä, José vahtii köytettyä Carmenia. Noh, Carmen viettelee Josén päästämään hänet vapaaksi ehdottamalla salaista tapaamista ihan kahden kesken yhdessä kivassa trattoriassa. José päästääkin Carmenin köysistä, mutta Carmen karkaa kaikkien silmien edessä tönäten Josén kumoon, joten José joutuu vankilaan.
 |
| photo by La Scala |
 |
| photo by La Scala |
 |
| photo by La Scala |
Toisessa näytöksessä ollaankin sitten siellä Trattoriassa. Siellä on kaikki muutkin mustalaiset, jotka taitavatkin olla taitavia salakuljettajia, Erittäin kuuluisa toreador, Escamillo (Alexander Vinogradov), johon kaikki tytöt ovat ihan rakastuneita, tulee poikkeamaan ja laulaa komeasti Toreadorin. Escamillo pyytelee kovasti Carmenin huomiota, mutta koska Carmen on ihan rakastunut Don Josén, ei hän lämpene. Ai niin, Escamillon mukana kulki viisi jotain muumipeikkoa. Valkoisia tyyppejä, hieman omituisen mallisia ja ne heiluttelivat mekkojaan sinne tänne.
Escamillon mentyä yön ryöstösuunnitelmaa hiotaan kunnes José onkin jo päässyt vankilasta ja tulee paikalle. Carmen ja José viettävät jonkin aikaa kahdelleen, niin pitkästi, että Josén kasarmille paluuaika olikin jo mennyt umpeen. Zuniga, joka kanssa on ihastunut Carmeniin - kukapa ei - tulee oikeastaan vikittelemään Carmenia, mutta löytääkin myöhässä olevan Josén ja siitähän riemu syntyy. José mustasukkaisuuksissaan rupiaa tappelemaan Zunigan kanssa ja heidät pitää erottaa koko mustalaisjoukon voimin. Ja näin ei ole Josélla paluuta kasarmille.
 |
| photo by La Scala |
 |
| photo by La Scala |
Kolmannesta näytöksestä en löytänytkään kuvia. Harmi, sillä näytös alkoi puukujalla, joka sittemmin muuttui ihmismassaksi, hmm... Tässä näytöksessä ollaan yöllisessä mustalaisleirissä. José on siis seurannut joukkoa, sillä kasarmille ei ole enää menemistä. Harmi vaan, että Carmen on jo kyllästynyt Josén ja pelaa vaan korttia tyttöjen kanssa. Kortit ennustavat kuolemaa hänelle ja Josélle. Kun mustalaiset lähtevät 'keikalle', Micaëla löytää tiensä paikalle. Hänen oppaansa on hyvinkin omituinen, mustiin puettu hahmi, jonka adjutanttipojat seikkailevat ristin ja valkoisten kankaiden kanssa. Ennenkuin Micaëlaehtii Josén luoksen, Escamillo tulee paikalle Carmenia etsimään. José mustasukkaisuuksissaan lähtee härkätaistelijan kanssa puukkohippasille, jossa ei meinaa käydä lainkaan hyvin, Josélle. Onneksi Carmen ja muut tytöt tulevat lopettamaan tappelun. Escamillo kutsuu heidät kaikki seuraavan päivän härkätaisteluun kannustamaan häntä ja poistuu paikalta. Micaëlatoimittaa vihdoin viestin, että Josén äiti on kuolemaisillaan, Josén töytyy nyt kyllä tulla ja lopettaa höpsötys. José lähtee, ei tosin ilman, että uhittelee Carmenille tulevansa takaisin.
Viimeinen näytös on jälleen Sevillassa, torilla lähellä härkätaisteluareenaa. Escamillo tulee suuressa paraatissa valkoisten seuralaistensa kanssa, koko kansa on seuraamassa paraatia, hurraten ja juhlien. Carmenin kaverit bongaavat yleisöstä myös Josén... Ja varoittavat Carmenia. Kun kaikki muu kansa menee areenalle, Carmen ja José jäävät kahdelleen. José kertoo rakkautensa määrästä, Carmen kertoo, että on nyt rakastunut Escamilloon, ei enää Josén, sorry. José ei anna periksi ja lopulta Carmen heittää Josélta saamansa sormuksen vasten Josén kasvoja. José raivostuu tästä ja viiltää veitsellä Carmenin kuoliaaksi. Josén loppulaulu kertoo hänen tuskastaan kun hän nyt menetti Carmenin.
 |
| photo by La Scala |
 |
| photo by La Scala |
 |
| photo by La Scala |
 |
| photo by ritu |
Kolmen ja puolen tunnin esitys oli vaikuttava ja hyvä. Mutta ei erinomainen. Toteutus oli modernihko, paikoin likialastomien ihmisten ryömiessä/tanssiessa lattialla. Mustalaisnaidet oli puettu pääasiassa luonnonvalkoiseen ja mustanpuhuvat risti-ihmiset, jotka liikkuivat mm. Micaëlan kanssa, toivat melkoisesti synkkyyttä esitykseen. Jäin kaipaamaan räiskyvää espanjalaista tunnelmaa, punaisenä hehkuvia hameita ja tummaa ja tulista Carmenia, joka tanssiessa kastanjetit soivat ja koko maailma on yhtä tanssia.
Mutta musiikki oli hyvää - ja La Scala on aina niin komia!
 | | |
photo by ritu
|
