Valsesia

Viime viikonloppuna suuntana oli Valsesia, tarkemmin sanottuna Balmuccia ihan kotvan matkan päässä Varallosta, Piemontessa. Tarkoituksena oli mennä 'raftaamaan' eli laskemaan koskea Sesia-jokeen ja kävelemään Alppiloisilla. Saimme päällemme pienen sadekauden ja lauantaina saapuessamme määränpäähän oli kaikki joet erittäin vuolaita ja ruskeansävyisiä. Joten perille päästyämme kuulimme, että lauantaina on turha kuvitella koskenlaskua, liian vaarallista. Majoituimme belgialaisten ylläpitämään foresteriaan ja lähdimme näin ollen kohti vuoria. Tarkoituksena oli jälleen huiputus ja reipas joukkiomme olikin varustautunut oivasti sämpylöillä sun muilla. Muutaman sadan metrin kohtisuoran nousun (eli useiden kilometrien polun) jälkeen kuitenkin eteemme avautui uskomattoman komea ukkospilvi salamoineen, joten jätimme huiputuksen jälleen väliin luonnonvoimien tahtoon taipuen. Palasimme olutkuppilan (missä puhuttiin paljon saksaa Björnin kauhuksi) kautta koti-foresteriaan odottamaan illan barbecueta.

Toukolla oli reissulla tosi hauskaa. Se juoksi rinnettä ylös alas ja taas ylös alas. Yritti kai näyttää siltä, että piti paimenkoiramaisesti laumaa kasassa, mutta enemmän kaverista paistoi läpi se, että on vaan tosi ihanaa juosta edestakasin! Palattuamme majapaikkaan Toke koitti syödä yhden lapsen ja opin, että tässä maassa kaikilla kärpästä isommilla koirilla tulisi kuulemma olla kuonokoppa, hohhoi...Nälkä alkoi jo vaivaamaan yhtä sun toista. Ja kuinka ollakaan, menimme Toukon kanssa tutkimaan ohivirtaavan joen tilaa ja siinä silmänräpäyksessä grillikatoksesta tuli ukkeli tuomaan Tokelle grillattua luuta. Touko mielissään alkoi sitä pureskelemaan. Ja johan sieltä tuli itse pääkokkikin! Kädessään mitä muutakaan kuin isoja suuria vastagrillattuja lihankimpaleita monta! Ja välittömästi Toukosta tuli pääkokin ylin ystävä!!! Vielä juuri kun olimme palaamassa sisälle baariin, pääkokki huikkasi, että vielä olisi koirulle pari palaa... Että tämmöstä perusmeininkiä...

Baarissa oli menossa belgialainen olutfestivaali, mistä johtuen hanassa oli jos jonkinmoista olutta, oheistuotteita oli tarjolla ja seinissä oli omituisia maalauksia!

Seuraavana aamuna heräsimme toiveikkaina aamiaselle. Jos TÄNÄÄN olisi vesi lempeämpi ja koskenlasku onnistuisi. Ja näinhän siinä kävikin!!! Ja eikun koskeen. Märkäpuku, koskipaita, kypärä ja pelkkari päälle. Pienen opastuksen jälkeen lähdimme jokea kohti. Kumiveneemme kulkeutui omituisia reittejä rannalle ja lähtöpaikalla kaikkien piti hypätä jäätävän kylmään veteen niine hyvineen. Mikä oli tosi hyvä. Adrenaliinit nousi heti pintaan kun oli pikkusen haastavaa jo siinä päästä takaisin rannalle... Huoh. Enää ei harmittanut se, että vaateet kastuisi ehkä hieman. Olin tietysti valinnut etupenkkipaikan ja siinä sitten porhallettiin läpi tyrskyjen ja pärskeiden! Vettä tuli päälle enemmän kuin Särkäniemen Tukkijoessa ja oli kyllä paljon hauskempaakin! Mutta melkosen jännää kanssa. Viimenen koski mentiin pyörien! Hiihoo!!!! Ikävä kyllä yksi ystäviemme kumiveneistä keikkasi kumoon yhdessä koskessa ja tuloksena oli monet paniikit, yksi murtunut häntäluu ja yksi liki-murtunut käsi.... Joten ihan lastenleikkiä meno ei ollut. Ehjänä kuitenkin kotiin. Hieno reisu, jälleen kerran.