Sähläystä

Oho, on tainnut jäädä täällä lopultakin paljastamatta, että mitä muun muassa puuhaan vapaa-aikanani täällä Italian saappaanvarressa... Eihän minun pitänyt, varsinkaan aiempien sattumusten jälkeen, mutta päädyin sählyjoukkueeseen! Meidän naisten tiimi on nyt pelannut pari kautta Italian naisten pääsarjassa. Voisin jättää toki tarinan tähän, koska näin se kuulostaa melkosen hienolta. Mutta kysymys tietysti jää ilmaan väijymään, että mitä MINÄ siellä sitten teen... Selitys ehkä välittyy siitä totuudesta, että pääsarjassa pelaa vaihtelevasti noin 4-6 joukkuetta. Ja siinä ne italialaiset naisten joukkueet sitten ovatkin. Salibandyn saralla.

Mutta meidän joukkue on silti lähes paras, ainaski kivoin! Tai kansainvälisin. Kaikki alueelle ilmaantuvat suomalaiset ja ruotsalaiset pyritään värväämään rivistöihin ja on siellä muunkin maalaisia. Hankalinta oli se, että meidän uutuuden karhea peliasu on pikkupikkuHAME ynnä punainen paita. Melkein koitin sanoutua irti koko hommasta, mutta kaikkeen näämmä tottuu.

Pelit toimivat kolmen kenttäpelaajan ja maalivahdin voimin. Ihan hyvä, sillä pienin joukkue naisten sarjassa on vain neljän pelaajan vahvuinen. Meitä voi hyvällä säkällä olla melkein jopa yli kaksi kentällistä pelireissuilla. Niin, ja niillä reissuilla me käydään ystävyysottelemassa Mendrisiossa Sveitsissä ja sitten pääsarjaa pelaamassa Vipitenossa, Bolzanossa ja Dolossakin ollaan oltu.

Oma panokseni on ainakin siinä totuudessa, että meidän kapteeni, minua nuorempi, tuli kertomaan minulle että tiedätkös - me ollaan ei vaan meidän joukkueen, vaan koko pääsarjan vanhimmat pelaajat. Ei siis ihme että joskus en tahdo pysyä jonku puolet mua nuoremman perässä. Paikalliset pelaajat on pohjoisempaan rakenteeseeni verrattuna välillä melko köykäisiä, onneksi suurilta törmäyksiltä on vältytty. Paitsi meidän maalivahdin kanssa... Sorry!! Toisen kauden pelien alussa koin ylennyksen. Ekalla kaudella (kaikkinensa eka kausi meidän joukkueella) pelasin ansiokkaasti numeroa 12. Sittenpä lisätarroja liitettäessä joku valopää silitteli pelipaidan kainaloon jotain tarroja kiinni. Joten pääsin kummassakin numerossa askeleen eteenpäin ja toisen kauden pelasin numerolla 23.