Computers vs. cars

For all of us who feel only the deepest love and affection for the way computers have enhanced our lives, read on. At a recent computer expo (COMDEX), Bill Gates reportedly compared the computer industry with the auto industry and stated, "If GM had kept up with technology like the computer industry has, we would all be driving $25.00 cars that got 1,000 miles to the gallon."
In response to Bill's comments, General Motors issued a press release stating: If GM had developed technology like Microsoft, we would all be driving cars with the following characteristics:
1. For no reason whatsoever, your car would crash twice a day.
2. Every time they repainted the lines in the road, you would have to buy a new car.
3. Occasionally your car would die on the freeway for no reason. You would have to pull to the side of the road, close all of the windows, shut off the car, restart it, and reopen the windows before you could continue.
For some reason you would simply accept this.
4. Occasionally, executing a maneuver such as a left turn would cause your car to shut down and refuse to restart, in which case you would have to reinstall the engine.
5. Macintosh would make a car that was powered by the sun, was reliable, five times as fast and twice as easy to drive - but would run on only five percent of the roads.
6. The oil, water temperature, and alternator warning lights would all be replaced by a single "This Car Has Performed An Illegal Operation" warning light.
7. The airbag system would ask "Are you sure?" before deploying.
8. Occasionally, for no reason whatsoever, your car would lock you out and refuse to let you in until you simultaneously lifted the door handle, turned the key and grabbed hold of the radio antenna.
9. Every time a new car was introduced car buyers would have to learn how to drive all over again because none of the controls would operate in the same manner as the old car.
10. You'd have to press the "Start" button to turn the engine off."

Vihertää

Vaikka Etelä-Euroopassa tottui "hiukan" nopeammin etenevään kevääseen, niin tulee se eteen täällä Pohjolassakin - se kevät. Tosin ihan puun takaa luontoäiti näytti närhenmunat kaikille kesärenkaat autoonsa jo vaihtaneille ja tarjoili meille eilen tommoset puoli metriä uutta, puhdasta, valkoista, kaunista, kevyttä pakkaslunta. Tämä sitten puolestaan aiheutti kaikkien aikojen liikennekaaoksen, sillä mm. rekat jumittuivat KAIKKIIN mäkiin useiksi tunneiksi. Vaikka tämä hiukan menee siihen oksymoron-tyyppiseen faktaan "Talvi yllätti suomalaiset", täytyy myöntää, että keliolosuhteet olivat haastavat. Lumikengät auton takapenkillä eivät näyttäneet yhtään niin huvittavilta kuin viikko sitten Turussa, missä ensimmäinen leskenlehti pisti silmääni 23.3. Nyt siis aloitetaan alusta se odottelu että milloin kadut olisivatkaan hiekasta lakaistut ja suomalainen kesä voisi alkaa.

Kevät kuitenkin kasvaa ikkunallani, tässä todisteet. En voi nimittäin kehuskella tehneeni tätä monenakaan vuonna. 

Pienet, hitaastietenevät salviat.

Ekat rucolat - ihan hetki menee ennenkuin näitäkään syödä voi...

"Kurkkukasvi" Italiasta. Tämän kasvin siemenkodat näyttävät kuivuttuaan kurkuilta. Muutahan en tästä sitten tiedäkään. 

Tämä puolestaan on joku kuka tuottaa noin 40 cm pituiset tummanruskeat herneenpalot. Ja herneet puolestaan liottaessa "räjähtävät" nelinkertaisiksi. Italialainen.

Rucola, part II innostui - tästä kilpa-ajosta muodostunee vielä todella jännittävä. Saavuttaako kakkoserä ykkösen ja kumpi lopulta päätyy ensimmäisenä lautaselle!

Ja salvian tavoin etelästä kuljettamani basilika koko tiensä pään niin sanotusti jo hyvissä ajoin ennen satokautta. Joten toiveena on kasvatella basilikaa parvekkeelle siis siemenestä. Vielä näyttää ookoolle. Vihreenä mennään. Oliivin oksalle joutunen sanomaan heihei - sen kanssa ei olla vihreetä nähty ihan kotvaan. 

Ja tähän vielä voisi lisätä ei-biologin kommentin, että kovin on sirkkalehdet moninaiset tässä maailmassa.

Temperature related story, part II

Some research (in vivo, yes) has been done with a certain dog individual, sometimes obeying the name Touko, related to its temperature ratio behaviour. These observations are highly observer and dog individual dependent. Don't try these at home.

Touko vs. Temperature

+100°C Touko checks through (when glass) or under (when wooden) the sauna door that me and friends are doing just fine. Goes out to keep an eye. Most probably (and mainly) that the clothes are not running away. Important.

+80°C Touko pops in to the sauna to check that me and friends are doing just fine there. Goes out to keep an eye. That the clothes are not running away. Important.

+35°C If extremely mild sauna - Touko stays outside. If this temperature happens outside, Touko turns out to be The Shadow himself. The Shadow gets forward from shadow to shadow - no matter whose shadow that actually is. Result is nearly invisible dog. Crucial to stay alive. Important to have the shortest fur cut. No hope of trying to do any kind of obedience training.

+23°C and above. Very flegmatic little furry guy. Oh yes, hopefully also the fur is very short.

+15°C The highest temperature to imagine some kind of dog tests to be taken. Above this, the commands seemingly are melting down in his ears, so no or nearly no response nor reaction.

10°C The limit below which the shortest furcut is not absolutely necessary anymore.

-1°C Touko turns into a snowball. Of course only in the case that there is snow. But when there is, nearly all the snow comes with him.

-20°C Never better weather to go for a walk!! So active and enjoying little guy taking the joy out from the snow. Let's stay out fooooreeeveeeer!!!

-30°C Touko shows the first vanishing sign of having "a bit coldish" in his paws. The feeling is easily forgotten when something interesting (I bet I heard a mouse under this snow pile!! Me go through!) comes up.

Unfortunately the current data in limited to this range only. When further observation points are achieved, they will be reported immediately.

t o u g o

Aika ajoi nyt tähän. Tämän blogin nimi vaihtui. Semmoiseksi, että osoiterivillä on sama sana kuin mikä on blogin nimi. Mikä mahdollisesti lisää loogisuutta. Aiempi nimi "piimästä pitsaan" tokikin säilyy mielessä - siis aiheissa. Mutta sen punaisen langan - ulkomaantyökomennukseni välillä Suomi-Saksa-Italia  - painopiste on nyt siirtynyt Pamamu-statukseni myötä enemmän käsittelemään havaintojani tästä elämästä Pohjois-Euroopasta käsin. Varmasti tulen sisällyttämään aiheita ihan kaikesta maan ja taivaan väliltä ja ruuasta puhun varmasti laajasti - skaala lienee suunnilleen piimästä pitsaan (vs. pizza).

Ja sitten uusi nimi. Mitä se meinaa?? Yksi lempisarjakuvistani on PhD comics. Erään kerran siellä osuvasti kuvattiin  äärimmäisen fiksujen ynnä filmaattisten akronyymien (ie. lyhennesana/kirjainsana) syvintä olemusta.

Voidaankin keskustella avoimesti "tougo" -sanan akronyymitaustasta, joka vaihtelee tilanteen mukaan välillä:

Tuomme  Olohuoneeseenne Uskomattoman Girpeän Oliivin
Tuo On Uusi Guru Olettamus
Tämä On Uskomaton Globaali Oksymoron
Tässä Ohitan Upean Gabbana Olion
sekä
Tänäänkin Oivia Uutisia Gnuuista ja muista, Oletan

Tai sitten voidaan vain todeta, että Tougo on kaikkien aikojen paras Botafogoa kannattava, jalkapalloa pelaava koirapoika.

Paluu Pohjolaan

Rakas Päiväkirja, monta hetkeä on mennyt, etten ole mitään ylöskirjannut. Osasyyksi väitän sitä, etten ole paljastanut sinulle itsestäni ihan kaikkea. Ja kun en ole sitä tehnyt, niin sitten olen pidättynyt monen muun asian kirjoittamisesta. Joten nyt olemme tulleet siihen tienristeykseen, missä on syytä paljastaa se tosiasia, että (rummun pärinää!!!!) nykyään kirjoitan blogia Suomessa! Kuten yleensäkin, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Olen mielialan mukaan paluumuuttaja (=pamu),  maahanmuuttaja (=mamu) tai mikä jottei maahanpaluumuuttaja (=mapamu). 

Määräaikainen työkomennukseni Italiassa päättyi ja pääsin hetimiten talven alkaessa nauttimaan kotimaasta. Kunhan ensin sain suunniteltua miten liikautan itseni ja maallisen mammonani saappaanvarresta mansesteriin. Se vaatikin melkoisesti aivonystyröiden hierontaa, useita tuskastumia, joitakin hermojen menetyksiä ja suuresti säätämistä. Otetaan takaperoisesti ensin tämä oman itseni sekä Herra Toukon siirtäminen. Joka piti suorittaa autoitse, sillä seKIN (se punainen salama nimittäin) piti saada Suomeen. 

Matkalle lupautui seuraksi A - suurkiitos siitä. Ajomatkaahan Tainon kyliltä Pirkkalaan kertyy semmoinen 2400 km, joten juttuseura on enemmän kuin lämpimästi tervetullutta. Aiemmista ajoista viisastuneena - noh, AINA on kehittämisen varaa, mutta tähän asti on näiden reissujen kokemusten perusteella päästy - tein vertailevaa tutkimusta ja matkasuunnitelmat jopa ihan paperille asti.

Master Plan, jonka mukaan Euroopan halki oli tarkoitus löytää kotiin asti.  Tästä on ehkä nähtävissä hivenen eksakti tieteenalanharrastuneisuuteni...

Mitäköhän kaikkea sille matkalle mahtuikaan. ÖÖööö... A tuli sunnuntai-illalla Malpensaan - lento taisi olla myöhässä, koska oltiin sitten myöhässä Miralagosta, missä nautittiin antaumuksella pitsaa loistavassa seurassa.

Tainosta matka alkoi maanantaiaamuna, vaikka oltiinkin siis Cadrezzatessa jo yötä. Koska koti lähti niin sanotusti alta. Siitä lisää toisella kertaa, ehkä. Mutta siis Tainossa maailman paras naapurini tarjosi aamiaisen ja lähdimme matkaan. Evääksi ostettiin vielä Italian puolelta aina niin herkullisia oransseja pikkupalloja (kuvassa vasemmalla).

Italian jälkeen vuorossa oli Sveitsi. Tankkausta heti siinä rajan jälkeen [47,69 litraa = 76,78 frangia  = 63,63€ (=1,33€/L)] sekä motaritarran osto, voimassa tammikuun 2013 loppuun!!! (33,15€) Pieni koira oli ikionnellinen löytäessään lunta Alppien huipulla vilahtaessamme siis San Bernardinon kauttaitse kohti Pohjolaa.

Kävimme välillä pikapikaa Liechensteinissa ja palasimme takaisin Sveitsiin. Mistä jatkoimme Itävaltaan ja lopulta pääsimme laskeutumaan Saksaan. Mistä alkoikin lähes loputon autobahnasuora. Zillertalissa otimme pienen tauon. Kuten kuvista näkyy. Eli siis tokikin vain autobahnan varressa...

Kohteeseen eli Thomannin musiikkiparatiisiin on nyt saavuttu. Kiertelimme suut auki aikamme upeaa ja kaikenkattavaa musiikkikauppaa, joka sijaitsee siis Burgebrachissa. Siellä ei olekaan sitten paljoa muuta. 

Matka jatkui kohti Leipzigia, missä olimme yötä maailman parhaan naapurini äidin luona. KIITOS! Nyt sitten vain hopsis Itämeren rannalle eli jälleen sinne ratin taa. Jossain jälleen tankkasimme [46,36 litraa = 81,38€ (1,609€/L)] - autobahnan varressa vain ON kallista. 

Seuraava kohde lopulta tuli kohdalle - se oli Rostock ja Toukollekin löytyi VIHDOIN se ainoa oikea koiraparkki!

Tässähän kohtaa sitten oli tehty niitä päätöksiä. Ensimmäinen oli se, että ajetaan Tukholmaan asti. Jotkut ottavat laivan Rostockista tms. ja köröttelevät laivalla aina Helsinkiin asti. Käytin tekosyynä sitä, että Touko tuskin ilahtuisi 28 tunnin laivamatkasta, sillä itse en jotenkin viehäty ajatuksesta lainkaan. Joten sitten vaihtoehdoiksi jäi keinot Saksasta Ruotsiin ja sitten ajo Tukholmaan. Aiemmin olin jo kokeillut Puttgarden-Rödby välin, joten vaihtelun vuoksi otimme Rostock-Gedser vaihtoehdon. Ostimme lipun satamasta (94€ koiralla), muuten olisi pitänyt jollain ilveellä osata osua huudeille johonkin tiettyyn aikaan. Mikä on tietysti jonkinasteinen vaatimus noiden muutamien ajokilometrien jälkeen. Vähän jänskätti, koska kelit eivät varsinaisesti olleet maailman parhaat. A) kulkeeko laivat ja B) onkohan silta auki Tanskasta Ruotsiin. First things first. Laiva kulki, mutta tuuli näytti olevan yltymään päin, vaahtopäitä meni ulapalla ja välillä oli laivan kyydissä pystyssä pysyttelemistä, kaikki eivät pysyneetkään. Ja taxfreessa jemmattiin hyllytavara elmukelmun taakse ettei lähde omille teilleen keinutuksessa.  Pääsimme kuitenkin Tanskaan, phew. Tanskan bensanhintatiedot otimme myös ylös (koittaessamme etsiä avonaista VW-putiikkia, vilkutta kun olimme menneet ihan alkumetreiltä asti...) [47,12L = 572,52 DKK = 76,93€ (1,63€/L).

Tanskasta matka jatkui sen ah-niin-komian sillan yli (kerroin sillasta myös täällä), hinta olipi 40€ (295 DKK). Sillan Ruotsin päässä oli tullikavereita! Ekaa kertaa minun siitä ohitse mennessäni. Pysäyttivät ja papereita kyselivät! Ja voi kun niin mielelläni näytin VIHDOIN eka kertaa Toukon passin. Sanoinkin sen heille, että ei o paljoo ennen kyselty. Johon he jotenkin silleen sanoivat, että kyllä vaan aina pitää passit näytellä. Kenelle? Jos ei kukaan o kysymässä...?? Siihen eivät varsin vastanneet. Matka jatkui reippaasti (?) ylös Ruotsia. Paitsi että teimme pakollisen pysähdyksen Etelä-Ruotsin kulttuurikohteeseen, Örkeljungaan. Hieno paikka - amfiteatteri, kauppa ja kaikkee. Ilta pimeni, jutut huononi, matka jatkui jatkumistaan. Kuvassa oleva loistokas värkki on tuulilasinpesunestepumppu - aika hieno yhdyssananakin. Neljä litraa sinne mahtui sinne säiliöön - kiva juttu kun tuota ainetta sai jotenkin muuten kuin muovikanisterikaupalla. Hyvä Ruotsi!

Yön pimeinä tunteina saavutimme Tukholman. Ja kuin ihmeen kaupalla löysimme myös niillä samoilla silmillä jopa sataman. Navigaattori nimittäin oli valmistautunut vain Pohjois-Saksaan asti - sen jälkeen siitä ei ollut tuon taivaallista apua. Aikamme nuokuttuamme ja paleltuamme satamassa laivaanpääsyä odotellen meidät päästettiin laivaan. Kuski painui suoraan suihkun kautta nukkumaan - aivotoimintaa ei tuolloin enää ollut. Virvoittavien unien jälkeen ruoka maittoi ja kannella käytiin pälyilemässä kelejä. Ja siinä se Suomen lippukin vihdoin lepatti. Monta kilometriä pitikin ajaa ennenkuin semmoseen törmäsi.

Oma seikkailunsa tokikin oli ensin laivasta ulospääsy. Koska tien oli tukkinut paikalleen jymähtänyt rekka. Sen jälkeen odottamaton (lue: olin ihan täysin unohtanut, että semmoinenkin pitää hoitaa) tullikeikka, missä kerrottiin, että suomalainen autoni onkin nyt sitten tuontiauto - se pitää tunnistuttaa Suomeen. Otin paperit mukaani ja toivoin että vielä jonain päivänä muistaisin, että tuo pitänee hoitaa. Ja eikun Turusta kohti Tamperetta. Kuinka ollakaan, tervetuliaisiksi saimme ensilumet. Ja minkälaiset! Lunta tuli taivaan täydeltä! Onneksi A istui vieressäni - pyysin, että hän koittaisi tihruttaa sitä valkoista viivaa oikealla. Että jos ollaan paljonkin sen yli... Itse kun en nähnyt juuri tuon taivaallista muuta kuin pyörivät lumihiutaleet edessäni. Jei. Yhdessä palassa päästiin kuitenkin puskemaan pikkuhiljaa Pirkanmaalle. Tankatessamme hieman tajusin mistä syystä auton valot olivat tuntuneet jotenkin vähän omituisilta (ks. kuva) - niitähän ei ollut enää!

Nämä pienet muistipalat ehkä kertonevat, että miksi en ole niitä ylöskirjannut aiemmin. Ei voi kertoa vain pientä palaa vaan kun lähtee kertomaan, niin sitten paranee koittaa pullauttaa kaikki kerralla. Varmasti monia kutkuttavia yksityiskohtia en nyt jaksanut tähän riipustaa. Mutta ei hätää! Tämä kaikki on tulossa ulos myös vertahyytävän jännittävänä elokuvana "The Road Movie". Ehkä jo tämän vuoden aikana. Jääkää toki näille kanaville kuulolle, mainoskampanja ja traileri pyörähtävät ilmoille varmasti minä hetkenä hyvänsä. Luvassa hersyvää huumoria, jännittäviä ohituksia, upeita maisemia jne. Ihan varmana.

ISO kiitos matkaseurasta A ja Herra T. Hienoa olla ehjänä Suomessa.

About scales

This is absolutely cool link to study the universe - from small to large or vice versa. And back again.

Huh.

Aikataulut tuon pienen Italia-Suomi ajomatkan suhteen menivät suht hyvin.
Tilanne Tanskassa nyt. Hampurissa näyttää tulleen lunta, lienee sitten moottoritiellekin osunut. Göteborgiin on saatu kans vettä, taas.

Hyvä olla perillä Suomessa.

Sopeutuminen Pohjolaan, osa I

Minulla on koiruus, jolle kodin näemmä tekee matto olohuoneen lattialla! VIHDOINKIN voi olla ilo ylimmillään, kun vihdoin sain taas meille olohuoneen siihen kuntoon, että lattialla on matto minkä alle näemmä voi vaikka mönkiä ja on myös sohva, millä minä voin köllötellä. Niin nytpä sitten on oiva aika - tässä vinkulelun säestyksellä - raportoida tähänastisia saavutuksiamme. 

Olemme olleet nyt kotoSuomessa 4 päivää. Ja hyvin menee. Tämänkertainen raportti on pääasiassa tämäniltaiselta lenkiltä.

Tilanne koiralenkillä Suomi (FI) vs. Italia (IT):

Koiranulkoiluttajia: FI - ehkä joku kakskyt, IT - ehkä korkeintaan 1

Haukkuvia koiria, lähinnä pihoilla: FI - 0, IT - ehkä joku sata (siltä se ainakin tuntuu...)

Sauvakävelijöitä: FI - 7, IT - 0

Mopoautoja: FI - 7, IT - 0. Näistä huomautettakoon, että olen treenannut, tiedän jo, että niitä kutsutaan myös mautoiksi. Alan oppiin!

Mopoja: FI - 0, IT - keskimäärin kolmisen

Katuvaloja: FI - koko ajan, IT - säkällä siellä täällä

Lunta: FI - paljon, ja lisää tulee, IT - ei (-> pimeetä...)

Muita ulkoilijoita: FI - monta, IT - joitakin

Tervehtiviä/hymyileviä vastaantulijoita: FI - 10%, IT - 100%. Tätä mun pitää treenata. Tuntui tosi pöllöltä hymyillä yksikseen ja joskus erehtyä jopa sanomaan 'Moi'. Jokunen vastaantulija kyllä vastasikin, hymyn kera oikeen! Joten treenaan itseäni ja muita kans.

Maisemat: FI- ... On se Pispala hieno tuolla Pyhäjärven toisella puolen. Ja Näsinneulakin näkyy!, IT - Alpit. Hienot on.

Ai niin, kävelyteitä, jalkakäytäviä: FI - tietysti, valaistuja, IT - mitä ne on??

Näin se etenee se suomettuminen. 

Temperature related story, borrowed

And one remarkable thing is that this text is in English, hups!

+15° C People in Spain wear winter-coats and gloves. The Finns are out in the sun, getting a tan. 

+10° C The French are trying in vain to start their central heating. The Finns plant flowers in their gardens.

+5° C Italian cars won't start, The Finns are cruising in cabriolets.

0° C Distilled water freezes. The water in Vantaa river (in Finland) gets a little thicker.

-5° C People in California almost freeze to death. The Finns have their final barbecue before winter.

-10° C The Brits start the heat in their houses. The Finns start using long sleeves

-20° C The Aussies flee from Mallorca. The Finns end their Midsummer celebrations. Autumn is here.

-30° C People in Greece die from the cold and disappear from the face of the earth. The Finns start drying their laundry indoors.

-40° C Paris starts cracking in the cold. The Finns stand in line at the hotdog stands.

-50° C Polar bears start evacuating the North Pole. The Finnish parachute rangers postpone their winter survival training, awaiting real winter weather.

-60° C Korvatunturi (the home for Santa Claus) freezes. The Finns rent a movie and stay indoors.

-70° C The false Santa moves south. The Finns get frustrated since they can't store their Kossu (Koskenkorva vodka) outdoors. The Finnish parachute rangers go out on winter survival training.

-183° C Microbes in food don't survive. The Finnish cows complain that the farmers' hands are cold.

-273° C All atom-based movement halts. The Finns start saying, "Percale, it's cold outside today."

-300° C Hell freezes over, Finland wins the Eurovision Song Contest. This happened in 2006, by the way.

Väestönlaskenta

Pääsinpä mukaan paikalliseen väestönlaskentaan. Ajanhetkellä 9.10.2011 vallitsevat olot tuli raportoida. Ensin meinasin, etten ala kahlaamaan nippua läpi, mutta sitten kunnantädit niin ystävällisesti sitä uudenmman kerran sitä pyysivät, niin johan hellyin täyttämään. Päätin täyttää postitse tulleen paperiversion, sillä ystäväni, ken tahtoi sähköisen version internetitse täyttää, törmäsi mielenkiintoiseen esteeseen. Meille ulkolaisille, kuten paikallisille, on olemassa semmoinen riemu kuin 'Codice fiscale'. Se on niinku henkilötunnus täällä. Siinä on paljon kirjaimia ja numeroita ja koostuu siis nimestä, syntymäajasta, syntymäpaikasta ja silleen. Eli olletenkin melko yksiselitteinen. Noh, ystäväni ei pystynyt kirjautumaan väestölaskennan tarjoamaan (Censimento) osoitteeseen omalla yksiselitteisellä codice fiscaalillaan. Hianoo... Aikansa soiteltuaan ympäriinsä ja saaden nolla neuvoa hän keksi "poistaa" codice fiscaalista kaikki muut paitsi ihan vaan ekan kutsumanimen. Ja väsäsi näin uudenkarhean koodin itselleen. Ja johan toimi nettisysteemi!!! Wau....

Tästä jälleen kerran mykistyneenä en siis lähtenyt edes yrittämään nettiversiota, vaan kahlasin kiltisti paperin läpi. "Finlandia" kerroin tosi monta kertaa ja muutoin raportoin, että kyllä, minulle tulee juokseva vesi sisään asuntooni ja on myöskin lämmintä vettä saatavilla. Laitoin rastin myös kohtaan "Kyllä, minulla on vessanpönttö". 

Että seuraavan kerran kun Italiasta kajahtaa väestölaskentatietoja, olen siellä mukana tilastoa muodostamassa. Olen myös saanut asua maassa sen viikonlopun, jolloin Berluskooni lopulta erosi työtehtävistään. Kaikkea jännää sitä eteen sattuukin!

Halloveeni

Olipa halloveeni-juhlat sitten nii.

Kotinurkilta

Ärrinmurrin päivän kääntyessä alkuiltaan (tämä hetkihän alkaa eksaktisti iltakuudelta), on äärimmäisen loistavaa lähteä pimenevään iltaan kävelemään koiruuden kanssa. Siinä sen ärrinmurrin saa kätevästi liuetettua matkan varteen ja saa mieleen tärkeämpiä asioita. Kuten sen, etten ole kertonut paikallisesta tärkeästä turistitapahtumasta! Ja heti kun olin sen saanut mieleeni, niin eikös silmiini osunut eräskin vihreän-valkoisen-punaisen kukertava Italian lippu! Enkä jaksanut olla enää niin ärrinmurrin ollenkaan. On se vaan ilahduttavaa kuinka täällä roikutetaan ylpeästi isänmaan lippuja parvekkeiden kaiteissa, omatekemissä lipputangon viritelmissä, portinpielissä, ikkunoissa. Ei niitä nyt joka pihassa ole, mutta paljon on. Se on kivaa. Bongailla niitä. Jokunen kuvakin on tullut otettua, mutta niillä en nyt teitä vaivaa. Tokikin se, että Suomen lippua ei nuin näy roikuskelemassa, selittynee sillä, että lippumääräykset kovin kieltävät Suomen lipun epäasiallisen käytön. Varmasti ainakaan se naapurini aiemmin suosima "Italian lippu pöytäliinana"-tyyli ei läpäisisi minkäänvaltakunnan Suomenlipunkäytönsiveyssäännöksiä. Satunnaisesti saattaa joissain kerrostaloissa olla joka asunnon parvekkeella Italian lippu. Ainakin ulospäin se tuo kuvan, että ovat tyypit onnellisia maassaan.

Mutta siitä turistinähtävyydestähän mun oikeestaan piti kertoa. Se on äärimmäisen kuuluisa, touko-kesäkuussa tapahtuva Tulikärpäskävely. Ollaan Toukon kanssa löydetty tästä kyliltä erittäin hyvä tulikärpäspätkä, mistä paikalle pyrähtäneet Suomi-vieraat olivat vaikuttuneita. Tulikärpäsiä oli 'tuossa', tuolla', 'tossa', 'täällä' ja myös 'oho tuossakin'. Myöhemmin keväällä tunnelmat vaihtuivat Kiiltomatokävelyyn. Tähän olisin voinut laittaa juurta jaksain tulikärpästen ja kiiltomatojen elämän kiertokulusta kertovan tarinan, mutta en tiedä kavereista juuri mitään. Paitsi sen, että lasipurkissa tulikärpänen ei heinän voimalla jaksa montaakaan viikkoa elossa. Ensimmäisen näkemäni sain yllättyneisyydestäni huolimatta kaapattua purkkiin, mutta pitkään se ei siellä ilahduttanut. Onneksi niitä löytyi vapaudesta paljon lisää. Kävimme katselemassa joka ilta. Niin kauan kuin sitä iloa riitti. Ja nyttemmin, näin syksyn tullen meilläpäin voi tehdä Lepakkokävelyitä heti kun rupee hämäränhyssy laskeutumaan - niitä liihottelee menemään välillä moniakin. Lajeista en osaa mennä sen kummemmin sanomaan. 

Että on meillä täällä turistirysiä!

Italialaiseksi!

En tiedä mitä vaaditaan, että saa paikallisen kansalaisuuden. Naimisiin meno paikallisen kanssa on kuulemma toimiva keino. Ja hyötynä on esim. se, että sitten ei enää tarvitse ollenkaan viisumia kun halajaa matkalle USAan. Mutta tokikin kansalaiseksi pääsee osoittamalla etevyytensä italialaisuutensa. Vaatimuksia en tiedä, mutta mulla on hyviä ehdotuksia pääsykoetehtäviksi. 

Aiemmin jo kerroinkin, että auton voi parkkeerata mihin vaan. Itse en ihan vielä pysty liikenneympyrään autoani jättämään, mutta muuten parkkipaikka löytyy nykyään melkein mistä vaan. 

Ja tokikin se, että jos on asiaa kaverille, niin auton voi pysäyttää vaikka keskelle tietä ja rupatella kuulumiset auton ikkunasta.

Mutta lisävaatimuksia voisi olla vaikkapa se, että kun tahtoo autollaan kääntyä oikealle, niin juuri ennen risteystä otetaan laaja kaari vasemman kautta. Ja päin vastoin. Tuleepahan kurvista paljon jouheampi ja ainahan ne muut tilaa antaa. Pyörällä edetessä on syytä visusti pitää mielessä.

Paikallisen kielen puhuminen on oma asiansa ja syystäkin pitää osata, mikäli italialaiseksi mielii. Tärkeä seikka puheen paljouden aikaansaamiseksi on se, että oppii toistamaan itsensä mielellään kolmeen kertaan. Ainakin. Hiljaiset hetket vähenevät. 

Lasten kannattaa oppia jo hyvin varhaisessa vaiheessa pärjäämään reilun lyhyillä yöunilla. Koulunkäynti kun aloitetaan neljän vanhana. Silloin vain koulubussilla koulunpenkille vaikkapa tunnin ajomatkan päähän. Ja silti pitää reippaasti osallistua vanhempien kanssa pitkille illallisille vaikkapa yhteentoista asti. 

Ja nälän pitää oppia pysymään poissa puoli kolmen ja puoli seitsemän välissä. Itkukiukkuraivarit eivät auta, sillä ravintolat ovat kiinni. 

Tärkeää on myös, ettei sormi mene suuhun erityyppisen pitsaan laitettavien juustojen kanssa. Niitä on monia ja tokikin antavat aina omantyyppisensä leiman pitsalle. Nami!

Ilmeisesti aitoitalialainen ei syö pitsaa joka päivä. Ja lasagnea syödään kerran kuukaudessa korkeintaan. Se on ihan huijausta, että italialainen muka söisi herkullisen monen ruokalajin aterian päivittäin ja pysyisi hoikkana 'Välimereisen ruokavalionsa' ja oliiviöljyn turvin. Juhlissa syödään ja muuten sitten nakerretaan salaattia. Ja alkoholin kulutus on hyvinkin maltillista. Pohjoismaalaista 'otan toisen oluen'-kommenttia ei paikallisilta juuri kuule. 

Vähäisempi fakta on se, että et ole italialainen, mikäli mielit juoda cappucinoa kahdentoista jälkeen. Se kun on niin raskasta juomaa, että eihän sitä lounaan jälkeen yksinkertaisesti pysty nauttimaan. 

Säästä. Mikäli pitkälti aurinkoisen jakson jälkeen tulee yksi sadepäivä, niin se on kaaaaameeta. Ja sen jälkeinen aurinkoinen päivä voi esim. lokakuussa olla intiaanikesä. Läpsykäskengistä siirrytään suoraan päheisiin saappaisiin (pätee monin paikoin ainakin naispuolisilla italialaisilla). Ja kahden päivän sateen jälkeen on talvi. Paitsi että talveen ei muuten sitten kuulu lumi. Paitsi poikkeusvuosina. Joita on minun havaintojeni mukaan ollut joka vuosi. 

Kengistä muutenkin. Niiden toiminnallisuus ei ole lainkaan avaintekijä. Koska jos ei ole keliä kävellä, mennään tietysti autolla. Kenkien tulee olla päheitä. Mielellään värikkäitä. Ehkä vaikka hopeiset. Tai voi olla paljetteja. 

Naisilla tulee olla pitkät hiukset. 

Miehillä lyhyet. Täällä ei heviletit jyllää.

Miehillä myös mielellään värikkäät housut. 

Jokainen piha tulee olla ympäröity aidalla ja portti tulee olla lukittava. Mielellään sähkökäyttöinen, jotta sen voi kauko-ohjauksella avata autolla kotipihaa lähestyttäessä. Ja ikkunoissa on luukut. Aamulla auki, illalla kiinni. Tai siis jos ei päivällä olla kotona, niin sit ne on kiinni.

Havaintojeni pohjalta näillä opein pääsisi hyvään alkuun. Itse olen aloittanut tuosta parkkeeraamisesta. Asioiden toistaminen ei oikein luonnistu, mikä aiheuttaa joskus väärinkäsityksiä. Kenkiäni en vaihda, hiukset ovat pysyneet lyhyinä, mutta koitan muistaa juoda macchiatoa lounaan jälkeen. Joskus työhuoneessa juon kyllä salaa iltapäivällä cappucinon. Ja meidän porttia ei saa lukkoon, ei kerrota kellekään!
Niin joo, käsiliikkeet kannattaa myös opetella hyvissä ajoin. Niitä olen oppinut muutaman! Täällä hyvä opetusvideo.

Otoksia

Tuli mieleen kurkata, että mitä muistijälkiä onkaan tallentunut puhelimen huonolle kameralle. Otoksia viimeisen vuoden varrelta, sieltä missä muuta kameraa ei ole ollut...

Tanpere.

Mister Touko, kotomettä Tainossa.

Kotosairaalan odotussalo Angerassa. En saannu lähteä mihinkään pyörätuolissa istuessani ennenkuin minut tullaan noutamaan. Keppejä ei annettu, pyörätuolia ei saa mukaan, jalalle ei saanut astua. Hm. Kiitos I&K kun tulitte pelastamaan!

Herkkutatit myynnissä.

Joku omituinen juttu mettässä, alakuva samasta kohteesta. En o nähnyt ennen enkä sen koommin.

Yksi koirien pelastushoitola kertoilee ilmoitustaululla kotiaetsivistä.

Lundissa on semmonen kirkko missä on tommonen kello. Siinä OLI jotain ylimaallista. N, en muista! Sori...

Helsinkisä oli jääpuikkoja joulukuussa. Ja lunta.

Vuoden vaihteen jälkeen Toukolle tuli isokorvainen tyttöystävä Rexe kylään. 

Mahtuivat samalle viltille jopa. Rexe oli superujo, mutta niin Touko sen mielen valloitti. Ja lopulta ilmeisesti minutkin hyväksyttiin.

Metsissä on täällä kasvanut urtikaziooni riski. Pitää olla varuillaan.

Vaelteleva - se kuuluisa - lammaslauma bongattu Tainossa, jalkapallokentän viereisellä pellolla.

Ken tuuleen heittääpi siemeniä, tekee taivaalle kukkasia.

Yhden lenkkipolun varrelta löytyi tosi omituisia roskia.... 

Ja näitä puita, niitä on, mutta taimia ei vieläkään ole osunut eteen.

Joku oli hukannut kanansa - ilmoitus oli pankkiautomaatin vieressä.

Variksenpelätin löytyi Biandronnosta, Varesejärven rannalta.

Loma Roomassa

Eihän se nyt enää ihmetytä miksi en ole aiemmin saanut näitä kuvia tänne laitettua. Näitähän oli niin hinpun vaikee valita, että tulikin melkoinen läjä... Sorry. Mutta siis Ankkalinnan kanssa surautimme Freccia Rossalla ROOMAAAAAAAN kesäkuun puolivälissä. Olihan vallan mukava viikonloppu!!! Tarinan iskeminen jää nyt vähemmälle, kuvia on niin monta...

Espanjalaiset portaat sitten nii.

Trevin suihkulähde. Treviä emme tavanneet...

... mutta pari muuta oli saapunut lähteelle kyllä. Lämpöä ja kansaa piisasi. 

Mahtavan isäntämme suosituksesta menimme "parhaaseen" gelateriaan jäätelölle! HYVÄÄ!

Edellinen vastaava kuvani olikin jostain vuodelta 1995. Oli kai jo aika ottaa uusi vastaava.

Maailman huonoin ja kallein ravinteli - ainoa valonpilkahdus oli "suomenkielinen" ruokalista.  "Toinen kiinteä", "ruis milanese" ja muut pitivät huumorimme yllä, oluen ohella.

Taitava kaveri teki bambunlehdistä (ehkä) ötököitä! Perhonen ilahduttaa kotosalla edelleen. Näinpä yhden moisen Suomessakin kotva sitten!

Jokainen itseään kunnioittava (?) kummi tutustuttaa kummilapsiaan erityyppisiin uskonnollisiin(kin) kohteisiin. Eli matkalla Vatikaaniin.

Ehkä maailman pienin poliisiauto!

La bocca verita...

... mistä oli tullut rahastuskohde. Maksua vastaan pääsi kaivonkannen eteen poseeraamaan, yksi kuva per asiakas... Emme poseeranneet.

Patsaita piisasi, eläviäkin. Tämä lännenheppu oli tauolla,  ihan siinä Forum Romanumin vieressä...

Tämä on se kuuluisa uusi patsas paaville. Paavista. Päärautatieaseman liki. Se on... vihreä.

Gagan Ladynkin oli siellä - ja pari muuta.