hippa!

Täällä taas! Vuosi vaihtui, mutta tämä bloki se vaan pysyy yhtä epätasaisen aktiivisena.On se vaan upeeta, että jotkut asiat tässä maailmassa säilyvät ennallaan. Tulee semmonen jatkuvuuden tunne! Siitä tuli vähän pöljä tunne, että lauantaina (noh, siis eilettäin) menin laskettelemaan. Tai siis ei laskettelusta niinkään tullut pöljä olo, pohkeet vaan tuli kipeeks. Mutta pöljä olo tuli kun luulin meneväni ihan uuden uutukaiseen paikkaan, tokikin likelle aiempia tuttavuuksia, mutta sitten hissillä ylöspäin Alpin rinnettä noustessani tajusin, että minähän olen ollut täällä aiemminkin!

Taisipa olla sama pipa päässä tälläkin kertaa - sen verran hölmön näkönen, että laitankin todistusainestoksi vain varjokuvan!

Älyttömän hieno päivä! Aurinkoa, aurinkoa! Paistoi kuin maaliskuussa ikään ja etenkin iltapäivällä jo kuumuus rupes vaivaamaan, vaikka eritoten olin lähtenyt vähillä vaatteilla liikenteeseen. Huhhuh! Aivan mahtavaa!

Menin liittymään nyt alkaneen kauden kunniaksi työpaikan hiihtokerhoon, jospas vaikka tulis vähän enemmän tutustuttua tuohon noinkin likellä olevan hiihtomaisemaan. Ja se onkin älyttömän kätevä. Kun saa itsensä vain aamulla sängystä hilattua ylös ja tuohon 10 minuutin ajomatkan päähän, niin sitten voikin nukkua pari tuntia bussissa, lasketella päivän ja sit taas nuokkua/nukkua bussissa paluumatkan.

 Ja niin joo, eilisen paikan nimi on Gressoney - tosi kiva paikka kun aurinko paisto rinteille mukavasti koko päivän.Sieltä pääsi Alagnaankin laskemaan. Kävin kerran, alhaalla asti. Eka rinne olikin kiva musta, mutta toka oli ihan tyhmä punane, muistin keskellä siellä ollessani, että tuskailinkin samaa rinnettä myös vuosi sitten. Ja hissejä joutui odottelemaan paikoin hyyyyyvinkin pitkään. Eli palasin Gressoneyn puolelle aurinkoon, jipi!

Tänään sitten lumimaisemat vaihtuivatkin näihin kotikulmien lumettomiin - lenkkareilla voi tuolla metsässä Token kanssa käveleksiä. Ja se yksi pelto jopa vihersi! Jukra! Touko oli myös niin hurjan taitava, että löysi jonkun ihanan missä pyöreksiä ja niinpä kaveri haisikin mehevälle kun tultiin kotio... Kylpyyn siis. Maukkaan (ja piiiitkän) raclette lounaan tarjonneet ystävät väittivät, että sain hajun pois. Kiva kuulla, vähän olis ehkä ollut tylyä viedä koira kyläilemään, jos se olis haissut niinkin pahalle, hihiiii!

Piirakkata II

Uusin satsi piirakoita - kuvan ylänurkassa lähdetään jo napsimaan kuormasta, tuli oikein maukkaita. Suomalaiselle karjalanpiirakan jumaloijalle (ei, nyt en puhu itsestäni) tehtiin synttäriylläriksi piirakoita. Ja kyllä sitä ylläriä osattiin arvostaa. Ja mikä mahtavinta, niistä löysi osa, nami, myös mun omaan pakkaseen. Sillä pyöräyteltiin pitkälti yli toistasataa piirakkaa! Täytyy taas kerran todeta, että kyllä se harjoitus usein tekee mestarin. Nyt käytettiin Lurpak-voita Conadista ja riisipuuroa (kiitos T sen keittämisestä!) oli myös maustettu enempi kohdalleen! Jipii - homma toimii. Lurpakkia myös munavoihin ja avot. Olemme pelastetut!

I Grandi Rossi di Toscana

Meninpä viininmaistajaisiin! Nami! Organizzazione nazionale assaggiatori di vino järkkäsi Suurten Toskanalaisten Punaviinien illan tuossa melko lähimaastossa - sinne siis!

Maisteltiin yhdeksän viiniä, joiden päärypäle oli Sangiovese ja tulevat sieltä Toskanan viiniteiltä... Tokikin ei mikään ihme, että viimeinen viini maistuu paremmalle kuin ensimmäinen, jos niitä on noin monta! Mutta luullakseni opin jotain todellisiakin eroja. Taisivat kaikki olla niitä semmosia D.O.C.G (Denominazione di origine controllata e garantita - merkintä kontrolloidusta ja taatusta alkuperästä) viinejä.

Chiantia mm. onkin Classicoa ja Riservea ja minun makuuni se Riserve oli paljon parempi. Sanoivat myös ne viinituntijat, että kyseisessä viinissä on harmoniat kohdillaan. Ja antoivat 88 pistettä (sata oli maksimi). Toinen mistä tykkäsin oli kakkosena maistettu Orcia Quercialsale jossa Sangiovesen osuus on täysi 100%. Tosin tämä meni siihen luokaan, mistä asiantuntijat eivät perustaneet (78 pistettä...).

Luomuviini oli myös mahtunut joukkooon ja se oli hankalampi. Mutta kuuluu niiden luonteeseen - ovat asiantuntijoiden mukaan hankalampia tuottaa, juoda ja ymmärtää. Joten pitää siis kehittyä ymmärtäjänä vielä hiukan.

Viiden ensimmäisen jälkeen pääsimme itse asiaan - Montalcinon alueen viineihin. Jo numero kutonen, Rosso di Montalcino, oli oikein oikein hyvä! Asiantuntijapisteissä pääsi samaan kuin Riserve (88), mutta tavallinen tallaaja (minä) äänesti paremmaksi omissa muistiinpanoissaan. Niin joo, niitä Montalcinon viinejä kutsutaan Brunelloiksi, koska sillä alueella toi Sangiovese-rypäle on omanvärisensä ja siksi sillä on oma nimensä, 'Brunello', mikä sitten antaa nimen viineille siltä alueelta.

Kolme viimeistä viiniä oli, nami nami, aitoja, oikeita Brunello di Montalcinoja! Ensimmäinen niistä, oikein hyvä, La Macioche vuodelta 2005, se sai 91 pistettä, hinta noin 29E pullo. Seuraava oli mun makuuni turhan tanniininen, 'vain' 88 pistettä. Mutta viimeinen kaveri oli sopuhintaan 75 E/plo löytynyt Brunello di Montalcino, Fattoria Poggio di Sotto vuodelta 2004. Pisteitä 93. Se oli nami. Ja ihana. Maistella. Voittaja löytyi! Hienoa. En varmaankaan kyllä itse ostaisi tuollaista pulloa...

Seuraavana lauantaina päädyin Ghemmeen maistelemaan Cantalupo-tilan viinejä - eipä hullumpaa hommaa sekään!

Lomalla Italiassa: Montalcino

Tuonne meidän matkamme jatkui Firenzestä - ihanaan, pieneen, kukkulan huipulla olevaan Montalcinon kylään. Siellä olikin juuri sopivasti viideskymmeneskolmas Sagra del Tordo - rastasten juhla... Ylös vei tositosi mutkanen tie!

Tosi tosi nätti kaupunki/kylä! Kovin tuulinen tosin.

Linnakin niillä siellä on kukkulan päällä.

 

Ja sitten päästiin asiaan. Montalcinohan siis on SE paikka mistä tulee SE Brunello. Brunelloksi kutsutaan Montalcinon alueen Sangiovese rypälettä ja se on ihan omaa luokkaansa. Niin maussa kuin hinnassakin.

 

Hahhaa, näin käy Toukolle kun se pääsee Brunellopullojen liki - tämä kukka tuoksuu melko bizarre...

Eipäs vaan, hyvin se poju edelleen poseeraa! Hieno paikka - tänne voi tulla uudestaankin!

Lomalla Italiassa: Firenze

Matkamme jatkui - pyörivä turisti ei sammaloidu!

 

Ikkunaostoksilla, taustalla Firenzen Il Duomo.

Ciao! Villisialta nayttava kaveri oli melko hiljaa Fontana del Porcellinossa. Reunalla olevat sammakot oli kanssa hiljaa.

"Desinit in piscem mulier formosa superne". Vai oliko se "Donec eris felix, multos numerabis amicos", hmm?

Nämä kaverit oli siinä Uffizin nurkalla, vanhan palatsin edessä. Uffiziin oli ehkä kilometrin jono... En sitten jäänyt jonottamaan.

Kuka? Minä? Kaveri pääsi moneen kuvaan, hehs.

Se on siis se Ponte Vecchio. Vaikuttava.

Sama silta 'sisäpuolelta'.

Paljon turisteja/porukkaa vaikka oli syksyinen sadekeli ja todellakin aut of turisti siison. Vähän siis liikaakin... Joten eteenpäin! 

Lomalla Italiassa: Parma

Kaikenmoista sitä pikkuhiljaa oppii. Nyt alkaa vähitellen jäämään päähän noita paikallisia maakuntia. Ennenmuinoin ne olivat vain jännittäviä nimiä viinipullojen kyljissä, mutta oikeasti nimien taakse näemmä kätkeytyy mitä milloinkin ja oikeita ihmisiä asuu nimiä kantavissa paikoissa. Tähän mennessä Suuren Seikkailijan, joka myös tottelee nimeä Suuri Saalistaja, listaan oli kertynyt vain kolme maakuntaa (Lombardia, Piemonte ja Liguria) kun taas Ritulla listaa oli hieman pidemmin (myös Lazio, Sisilia, Veneto, Trentino-Alto Adige ynnä Valle d'Aosta). Oli siis syytä laajentaa Suuren Seikkailijan reviiriä. Suuntasimme ensin kuononsa Parmaan, joka sijaitsee Emilia-Romagnassa. Parmassa on vaikka mitä - on Parmesaanijuustoo (Parmigiano-Reggiano, se ainoa oikea) ja Parmankinkkua. Kävelimme ympäriinsä kylillä kunnes tuli liiaksi pimeää.

 Hahhaa! Katutaidetta siellä oli, joten ensiksi nämä silmäänosuneet kuvat.

Koirapatsas ilmaantui Palazzo della Pilottan sisäpihalle.

Talot ja kadut olivat nättejä vallan, kerrostalot värikkäitä ja suht matalia. Kivan näköstä!

Baptistry of Parma

Parmankinkkua

Lämmitys - Episode IV: New Hope.

Kenellekään ei varmaan tullut suuren suurena yllätyksenä, että Saaga jatkuu. Mikä on tietysti enemmän kuin luonnollista, sillä suurelta osin on hoidettu vain seurauksia eikä paneuduttu alkuperäiseen syyhyn. Eli ne paineet. Ne ne taas veijarit lähtivät sitten nousukiitoon. Joten puhelua jälleen, lämpökattilafirmaan tällä kertaa. Yllätykseksemme he olivat tilanteen tasalla ja kertoivat että joku pala pitää tilata, menee viiden päivän päähän. Paineiden tasailua ja systeemin kanssa tasapainottelua sinne asti ja vihdoin joku Poika tuli vaihtamaan sardiinipurkinnäköisen palasen uuteen ja ehoempaan. Väitti, että sardiinipurkin pitäisi hoitaa homma ja paineiden tulisi pysyä kohdillaan. Tätä tässä on taas seurailtu ja hyvältä näyttää! Viva sardiinipurkki! Pientä 'hönkimistä' lämmitin jaksaa yhä pitää, mutta muuten kaikki hyvin. Nojoo, Pojat eivät ihan vielä ole tiukentaneet eteisen patteria, minor details.