Otoksia

Tuli mieleen kurkata, että mitä muistijälkiä onkaan tallentunut puhelimen huonolle kameralle. Otoksia viimeisen vuoden varrelta, sieltä missä muuta kameraa ei ole ollut...

Tanpere.

Mister Touko, kotomettä Tainossa.

Kotosairaalan odotussalo Angerassa. En saannu lähteä mihinkään pyörätuolissa istuessani ennenkuin minut tullaan noutamaan. Keppejä ei annettu, pyörätuolia ei saa mukaan, jalalle ei saanut astua. Hm. Kiitos I&K kun tulitte pelastamaan!

Herkkutatit myynnissä.

Joku omituinen juttu mettässä, alakuva samasta kohteesta. En o nähnyt ennen enkä sen koommin.

Yksi koirien pelastushoitola kertoilee ilmoitustaululla kotiaetsivistä.

Lundissa on semmonen kirkko missä on tommonen kello. Siinä OLI jotain ylimaallista. N, en muista! Sori...

Helsinkisä oli jääpuikkoja joulukuussa. Ja lunta.

Vuoden vaihteen jälkeen Toukolle tuli isokorvainen tyttöystävä Rexe kylään. 

Mahtuivat samalle viltille jopa. Rexe oli superujo, mutta niin Touko sen mielen valloitti. Ja lopulta ilmeisesti minutkin hyväksyttiin.

Metsissä on täällä kasvanut urtikaziooni riski. Pitää olla varuillaan.

Vaelteleva - se kuuluisa - lammaslauma bongattu Tainossa, jalkapallokentän viereisellä pellolla.

Ken tuuleen heittääpi siemeniä, tekee taivaalle kukkasia.

Yhden lenkkipolun varrelta löytyi tosi omituisia roskia.... 

Ja näitä puita, niitä on, mutta taimia ei vieläkään ole osunut eteen.

Joku oli hukannut kanansa - ilmoitus oli pankkiautomaatin vieressä.

Variksenpelätin löytyi Biandronnosta, Varesejärven rannalta.

Loma Roomassa

Eihän se nyt enää ihmetytä miksi en ole aiemmin saanut näitä kuvia tänne laitettua. Näitähän oli niin hinpun vaikee valita, että tulikin melkoinen läjä... Sorry. Mutta siis Ankkalinnan kanssa surautimme Freccia Rossalla ROOMAAAAAAAN kesäkuun puolivälissä. Olihan vallan mukava viikonloppu!!! Tarinan iskeminen jää nyt vähemmälle, kuvia on niin monta...

Espanjalaiset portaat sitten nii.

Trevin suihkulähde. Treviä emme tavanneet...

... mutta pari muuta oli saapunut lähteelle kyllä. Lämpöä ja kansaa piisasi. 

Mahtavan isäntämme suosituksesta menimme "parhaaseen" gelateriaan jäätelölle! HYVÄÄ!

Edellinen vastaava kuvani olikin jostain vuodelta 1995. Oli kai jo aika ottaa uusi vastaava.

Maailman huonoin ja kallein ravinteli - ainoa valonpilkahdus oli "suomenkielinen" ruokalista.  "Toinen kiinteä", "ruis milanese" ja muut pitivät huumorimme yllä, oluen ohella.

Taitava kaveri teki bambunlehdistä (ehkä) ötököitä! Perhonen ilahduttaa kotosalla edelleen. Näinpä yhden moisen Suomessakin kotva sitten!

Jokainen itseään kunnioittava (?) kummi tutustuttaa kummilapsiaan erityyppisiin uskonnollisiin(kin) kohteisiin. Eli matkalla Vatikaaniin.

Ehkä maailman pienin poliisiauto!

La bocca verita...

... mistä oli tullut rahastuskohde. Maksua vastaan pääsi kaivonkannen eteen poseeraamaan, yksi kuva per asiakas... Emme poseeranneet.

Patsaita piisasi, eläviäkin. Tämä lännenheppu oli tauolla,  ihan siinä Forum Romanumin vieressä...

Tämä on se kuuluisa uusi patsas paaville. Paavista. Päärautatieaseman liki. Se on... vihreä.

Gagan Ladynkin oli siellä - ja pari muuta.

Olin viikunassa.

Muutama kuva vielä siitä mun tämän hetken lempipuusta tuossa omalla takapihalla. Johon siis viittasin jo tuossa kuukausi sitten ja unohdin laittaa kuvia... Edelleen on tullut viikunoita käytettyä. Nyttemmin myös linnut ovat löytäneet ylikypsät viikunat. Välillä puusta lehahtaa kymmeniä lintuja! Ja matoset ovat löytäneet hedelmät... Täytyy olla jo tarkkana mitä syö... Puu tosiaan on sen verran kookas, että sen alusta on peittonaan pudonneita hedelmiä. Ja pihallamme leijuva tuoksu on sen mukainen... Ei auta vaikka olen kerännyt ja hyväksi käyttänyt satoja viikunoita - silti niitä on piisannut liikaakin mätänemään pitkin poikin. 

 

Kuivausprojekti käynnissä!

Reissussa

Lähdin Pohjoismaiden kiertueelle lomailemaan. Muutamia tuokioita sieltä - kaikkea ei tullut kuvattua, ne loput säilyvät onneksi lämpimissä muistoissa. Kiitos kaikille kivasta lomasta!

Ensimmäinen tuokiokuva on... ööö... laite. Mutta näin maalta jo kauas joutuneelle - hieno!

Laite oli näitten pihassa. Joku ehkä arvaakin missä entisessä työpaikassa nämä kaverit asuvat! Kiitos KK, että arjen kiireen keskellä ehdittiin rupatella!

Ei se kyllä mikään ihme ole, että ulkomaissa ihmetellään meidän sointuvaa kieltämme. Ei olisi ihan heti tullut tämä sana mieleen. Enkä ihan tiedä mitä sillä meinataankaan...

Lundissa väitöstilaisuudet pidetään tälleen prameesti kotkan valvovan silmän alla. Hyvinhän se meni! Onnea vielä Tohtori N!

Malmössä on arkkitehtoonisia nähtävyyksiä, minulle kerrottiin. Osa niistä osittain jo veden alla.

Oikeesti olin matkalla katsomaan tätä! Turning torso nimeä kantava tötterö on kyllä metkan näköinen. Kyllä se on arkkitehti melko etevä elävä.

En keksinyt mihin tarkoitukseen he taloa käyttävät. Altaassa ei näkynyt kultakaloja (joihin muuten kotipihallani kyllä törmäsin!!!), mutta ala-aulassa näytti olevan tärkeän näköinen ovimies. En tohtinut mennä lenkkivermeissäni kyselemään sen enempiä. Lentokoneeseenkin piti ehtiä. Seliseli... 

Sitten vielä se hieno Øresundsbron, joka yhdistää Kööpenhaminan Malmööseen (vai Malmööhön??). Toivottavasti kuvasta näkyy jotain! Näkymät on hienot, junalla pääsi ylitte vikkelästi! Siinä ei kauaa vierähdä kun Kööpenhaminan Kastruppiin tulee lentokoneella, hyppää junaan kellarikerroksessa ja matkaa sillan kautta Malmön juna-asemalle. Vaikuttavaa. Joulukuussa sitten taas punaisella salamalla huristelemaan sillalle! Se on pisin auto- ynnä junatie Euroopassa, pituus 7845 meetriä. Junalla matkasta pääsee nauttimaan 9 eurolla, autoitse veloittavat 40 euroa suuntaansa, näemmä. 

Keikalla

Tulipas oltua hyvän mielen konsertissa. Puolalainen kaveri, Marcin Wyrostek tuli hanurinsa ja 'Coloriage' - bändinsä kanssa tonne Varesen teatteriin keikalle. Oli hyvä! Pala kuultavaksi - se ei ole tältä illalta, mutta sama feelis on.

Täällä paikanpäällä suurimman mainoslausetilan vei huomio, että Marcin itte voitti Puolan Talentti tv-kisan viime vuonna. Huomioitavaa lienee myös se, että hän on kolmikymppinen, erinomainen haitarinsoittaja ja toimii opettajana parissakin musiikkioppilaitoksessa.  

Marcin Wyrostek, haitari - ilmeisesti lyhyt tukka on eduksi haitaria soitettaessa. Siis se ainoa toinen tuntemani taituri on Kimmo Pohjonen ja silläkin on lyhyt tukka! Tämän aineiston perusteella voinemme sanoa, että nämä soittajat soittavat haitaria taitavasti lyhyillä hiuksilla.
Mateusz Adamczyk, viulu - reipasta menoa viulun kanssa! Ja kaveri on nuori ku faan, ehkä kakskyt, saattaa olla jopa kakskytyks.
Piotr Zaufal, basso - kuten jokaisesta kunnon basistista, hänestä ei ole juuri mitään sanottavaa. Kerran oikein innostui. Soolo tuli.
Krzysztof Nowakowski, rummut - Melkonen tapaus! Kaveri soitti melkein koko keikan käsillä rummuttaen jos jonkinmoista kongaa, symbaalia, sheikkeriä yms. Sitten Marcin rupesi usuttamaan kaveria sooloon. Lämpeneminen otti aikansa, mutta kun heppu käynnistyi, niin se oli aikamoista menoa. Ja loppuhuipennus tuli huutosoolon kanssa. En voinut sille mitään, että mieleen juolahti eräs toinen kuuluisa rumpali.

Tämmönenkin sillä on ohjelmistossa. Muut pojat meni siksi aikaa huilimaan.

Joo, sain nimmarinkin, hahhaa! Levyn kanteen. Ja ehkä pääsin sunnuntai-illalle Puolan televisioon. Tiedä häntä.

Hyvin ne vetää. Suosittelen.

Me goes Lomofied!

Vähän jotain muuta kuin niitä iänikuisia matkakertomuksia tähän väliin. Tai lämmitystarinoita. Tältä illalta saisikin taas niitä 'Sähköt pätkesivät' -juttujakin, mutta siis jotain muuta. 

Hihhii! Uusi 'lelu' on keksitty. Eikäku löydetty! Lomografia! Piti heti kokeilla, mitä tästä syntyy - ensin tarjoillaan jo ennenkin tässä plokissa nähty alkuperäinen versio kuvasta 

Ja sitten ruvettiin kikkailemaan:

On se hiano! Täältä löytyy taustatietoa, mitä tämä oikein meinaa. Itsekin pitää opiskella, mutta kyllä se kivoja säväreitä kuviin tuo, kunhan ensin vähän harjoittelee. Tämä on siis ihkaensimmäinen, kaipa se historiallisista syistä jo tulee tuoda julkisuuteen... Alpe Devero.