Voihan vitsi. Täällä, jos jossain, on pupuja. Jotain semmosia sitikaneja, kai jotenki että "Kaninchen". Helsingin sitikaniongelma ei oo mun ja Toukon mielestä vielä mitään tähän verrattuna. Tai siis Touko ei pidä tietenkään näitä kaneja ongelmana vaan on ehkä valppaampi kuin ikinä ja kiskoo ja riuhtoo mihin sattuu. Mahtavaa kun on niin ihania kaneja kaikki paikat täys!!!
Kaikki alkoi siitä, että sunnuntaina, juuri kun olin pitänyt Toukoo vapaana ehkä reilun tunnin tuolla joen vieressä pellolla ja olin sitten ottanut sen kiinni, niin eikös meidän jalan juuresta nouse hyppelemään yksi täysin tollo pupu. Se kani siinä pomppii lähinnä ympyrää, hitaalla tempolla, Touko äärimmäisen vauhkona perässä narunsa päässä. Lopulta se kani päätti ottaa ritolat, hyvin rauhallisesti silloinkin. Koita siinä nyt kertoa koiralle, että tämä on se minkä kanssa ei saa leikkiä!!! Toinen kun oikein ärsyttää siinä vierellä!
Noh, siitä sitten käveltiin parisataa metriä ja eikös siinä syö jotain voikukan lehteä toinen, isompi kani. Tömistelin vähän, ei mitään vaikutusta. Aattelin ottaa Toukolle koulutuksen kannalta. Pallolla huomio muhun päin ja hivutettiin kanin viereen. Se kani ei lähtenyt mihinkään vaan jatkoi syömistään täysin tyytyväisenä!! Lopulta Touko oli ruokailevasta pupusta varmaan vajaan puolen metrin päässä ja minä aattelin, että pupu on varmaan ainakin sokea ja kuuro, voi pientä. Jätimme sen rauhaan. Touko tosin vasta pienten sekoiluiden jälkeen, mutta kani jatkoi syömistään.
Eilen kuitenkin päätin muokata viimeisintä diagnoosiani siihen, että täällä kanit vaan on yleisesti ottaen pölöjä. Niitä on ainakin ziljoona ja ne ei tajua pelätä enää yhtään mitään. Niitä on kaikkialla, ne lähinnä syödä mutustavat, pomppaavat silloin tällöin johonkin suuntaan ja lisäksi kaivavat kaiken maailman pengerryksiin kolojaan, niin että jonain päivänä tää koko kaupunki varmaan murtuu tonne mereen.
Suurin pohdinta on nyt se, että käytänkö suurta metsästyskoiraani karsimaan pupupopulaatiota? Toinen vuokraisännistäni nimittäin ystävällisesti kertoi, mistä kaninlihaa hänen mielestään voisi parhaiten metsästää. Voisin sitten myydä saaliimme vaikka jonnekin ravintolaan. Tai vaikka perustaa kaniravintolan - hyviä reseptejä vaan tännepäin! Raaka-aine ei ainakaan loppuisi.
Toinen varteenotettava vaihtoehto on katsoa, että kauanko koiralta menee tottua pupun hajuun. Ei se lintujakaan tolleen halua hätyyttää, että joskushan se varmaan oppii. Paitsi että näiden kanien luontainen pakenemattomuus hieman hankaloittaa oppimista. Niitä on niin helppo päästä haistamaan ja hampasemaan, kun ne vaan möllöttää paikallaan. Ja millä ne puolustaa itseään?!?!?! Linnut sentään nousevat lentoon, jos niille tulee pahat tilanteet. Mutta nämä kanit - kun ei ne edes juokse enää!!! Huhhuh. Ainoa hyvä puoli lienee se, että jos tästä joskus selviämme elävänä, minä, Touko ja kanit, luulen, että Touko ei noteeraa Suomessa enää kanin kania.
1 kommentti:
Niclakselta terkkuja - kanipaisti on hyvää!
Lähetä kommentti