päällekkäisyyksistä

Mitenköhän se aina meneekin niin, että asiat tapahtuvat tuhannen päällekkäin???
Ensin ei tapahdu mitään ja sitten kun pyöräyttää yhtä ratasta, niin eikös siitä synny ketjureaktio, kaikki muutkin rattaat pyörivät minkä ehtivät.

Näin tämä elämä etenee. Rauhallisesti vietän suomalaista kesää useammassa kaupungissa ja odottelen saksalaisista elonmerkkiä. Parin kuukauden hiljaiselon jälkeen heistä kuuluu ja he riemuitsevat: JEE, tule meille töihin, lähes ylihuomenna. En ihan siihen aikatauluun pysty, mutta lopulta lupaan saksalaisille, että juu-u, olen teillä syyskuusta huhtikuuhun. Kyllä, näin olen. Eikös mene kuin viikko ja sitten italiaanot sanovat, että tulepa meille nytheti marraskuussa. Kaks kuukautta on ollut hiljasta ja sitten tommosen keksivät! Noh, tunnetusti Italia on semmonen hötkyilemätön maa, joten eiköhän ne nyt jousta sen verran, että ehdin saksailemaan kuitenkin useamman kuukauden. Jospas sitten vaikka tammikuun puolivälistä aloittaisi siellä, siihen asti kun saan asua kaverini asunnossa. Useampi viikko taas kuluu, joten melkein jo tuudittaudun siihen, että tottakai he joustavat. Miksi eivät?!!?
Mutta näin ei kuitenkaan käy. Lopulta vastaus tulee - samana päivänä kun aloitin Saksassa - ja Italia myöntyy antamaan mulle kaksi ekstraviikkoa. Että tule meille marraskuun puolivälissä (Lue: "Tai älä sit rupee tulemaan ollenkaan"). Tarvitsen ymmärrettävästi muutaman syvän hengenvedon voidakseni kohdata saksalaiset. Heipähei, olenkin täällä nyt vain kaksi kuukautta. Seitsemän sijaan. Hehes.
Näissä kuvissa ja tunnelmissa seuraavat viikot siis Saksanmaalla.