Mahlzeit

Meidän proffa täytti 60. Ja niin se tarjosi ryhmälle lounaan. Täällä on kovin usein tapana syödä sämpylää lounaaksi. Joten niitä oli tarjolla. Jos jonkinlaista. Henkilökohtainen suosikkini on kurpitsansiemenillä päällystetty sämpyli. Vaaleeta viljaahan nuo ovat kaikki, mutta tuoreena toki herkkuja. Ja rinnukset tietysti täynnä murusia rapeasta kuoresta.
Sämpylien lisukkeena tuolla lounaalla oli tarjolla juustoja melkoinen lautasellinen. Ja makkaraa jos jonkinlaista toinen lautasellinen. Oli myös kuulemmaeteläafrikkalaisia tomaattipaprikoita täytettyinä. Hyviä ne olivat, mitä sitten lienivätkään. Kalalautanen oli täynnänsä mereneläväisiä ja lautasen keskellä oleva pitkulainen juttu oli kuulemma rullalle käärittyä haita. Wau.
Pisteenä i:n päällä oli kuitenkin Hackepeter eli "Hakattu Petteri". Köntti raakaa jauhelihaa, toivoakseni sentään nautaa, muotoiltuna siistiksi palloksi lautasella. Könttiin oli vaivattu sisään suolaa ja pippuria mausteeksi. Siitä silpaistiin aimo siivu veitsellä, aseteltiin sämpylän päälle, raakaa sipulia vielä riputeltiin siihen koko komeuden päälle ja eikun nautiskelemaan. Tuo hakatunpetterin lautanen oli kovasti liikkeessä lounaan kuluessa. Paikalliset onneksi ovat huumorintajuista kansaa ja osasivat nauraa minun ja argentiinalaisen vierailijan hämmästyneille ilmeille.
Ne juustot olivat todella hyviä. Söin niitä paljon. Ja jälkiruuaksi oli onneksi kakkua.

Seuraavana päivänä työmaaruokalassamme (lähentelee pian laadullisesti Assaria) kasvisruokana oli Kartoffelpuffer mit Äpfelmus. Ymmärsin toki sanat, mutta en meinannut uskoa ennenkuin näin edessäni lautasellisen perunalättyjä omenahillomeressä. Työkaverini toki sanoi, että perunalätyt ovat todella hyviä, jos olisivat silleen rapeiksi paistettuja ja tarjoiltaisiin tuoreeltaan.
Juuri tämän takia on upeaa matkustaa. Uudet kokemukset kun avartavat maailmankuvaa. Ja kasvisruokavaliota.