Muutosta

Elämä nytkähtelee eteenpäin. Aina vähän kerrallaan. Ja nyt olen ollut täällä jo yli viisi viikkoa. Jos sitä katsoo sillä mittarilla, että mitä olen töissä saanut aikaiseksi, niin lyhyt aikahan tämä on ollut. Tiede on niin jännä juttu - vaikka kuinka sen kanssa puuhailee, ei se juuri koskaan etene mihinkään. Jos taas funtsii sillä mittarilla, että miten kauan "Satamakadulla" tuli aikaa vietettyä, niin pitkältä tuntuu. Vuokraisäntäni kun elävät kovin erilaista elämää kuin minä. Vaikka olenkin moneen kovin sopeutuvainen, niin ehkä koti on sittenkin linnani. Hyvähän se on omat rajat tietty löytää eli onnellisena totean, että muutin sunnuntaina. Toisen työkaverini kotiin, talonvahdiksi. Työkaveri kun lähti Argentiinan kautta Antarktikselle tutkimusreissuun. Ihan perussettii, hehs. Mutta kyllä se vaan nyt tuntuu ihanalta, että on vaatteille vaatekaappi ja pyykit kuivuu vuorokaudessa. Tietysti oma rauha ja lämmin koti ovat tärkeitä myös. Mutta pienistä asioista ihmisen onni lopulta on kiinni. Miksi ei sitten vaikka vaatekaapista. Viikonloppuna ostettu uusi tee on myös tärkeä osatekijä tässä onnellisuudessa.

Muuton lisäksi viikonloppuun mahtui toinenkin jännä juttu: äänestysreissu. Nyt kun virallisesti olen pirkkalalainen (en se viimeinen suinkaan, niille jotka tästä kuitenkin vitsiä meinaavat vääntää), pääsen äänestämään täysin tuntemattomien joukosta sitä tuntematonta, joka tulee muokkaamaan Pirkkalaa haluamaani suuntaan. En tosin tiedä mikä se suunta on, mutta hyvä suunta ainakin. Saksalainen tietysti tässä kohtaa jopa hiukan turhan kärkevästi kertoi minulle, että kyllä he vaan voivat äänestää sähköpostin välityksellä... Minä siihen sitten vain vastasin, että kuinka upeaa ja mahtavaa se on päästä täyttämään kansalaisvelvollisuutta ja samalla päästä reissuun. Ekologista se ei tietysti ollut, autolla kun Toukon kanssa kuljettiin. Ja lähin äänestyspaikka ei suinkaan sijainnut tuossa likinaapurissa, tietenkään. Hampuri sekä Lyypekki tarjosivat lähimmät mahdollisuudet ja kun vanha ystäväni N taisi kertoa työskentelevänsä Lübeckissä, niin sinnehän sitten päätin lähteä! Kysäisin kuitenkin, että muistinko oikein ja kyllä vain! N kertoi olevansa maisemissa ja että muitakin äänestäjiä olisi.

Mielenkiintoinen oli N:n työpaikka suomalaisine rekkakuskeineen, kirjoineen, kahveineen, taffelsipseineen ja siidereineen. Ja Lyypekki oli tositosi kaunis!!! Laitin muutaman kuvan tohon, josko ne nyt tuovat esille edes aavistuksen kaupungin hienoudesta. Vanha kaupunki toi mieleen Carcassonen kaupungit. Todellakin kannatti käydä. Keskimmäinen kuva kertoo tosi jänskän jutun. Siinä on semmonen pieni tunneli - se vie sisäpihalle, missä on lisää asuntoja. Asuntoja, mihin ei pääse kadulta ovesta lainkaan. Tunnelit ovat sen kokoisia, että ruumisarkun pystyy läpi viemään... Pää kumarassa nöyrästi kävin kurkkimassa muutaman päässä sisäpihoilla. Jännä paikka!
Ai niin, korvapuustejakin ne myi. Ihan siellä katukahvilassa. Olivat vähän kumman makuisia ja tosi kumman nimisiä, mutta korvapuusteja kuitenkin.