Bremenissä oli jälleen Freimarkt. Jo 973:nnen kerran!!! Voisi siis jo sanoa, että ainahan ne näin tässä syksyn korvalla ovat ja kaikki paikalliset ja vieraatkin käyvät siellä. Minä en ollut aiemmin oikein edes tajunnut, miten suuresta ja ennenkaikkea historiallisesta tapahtumasta onkaan kyse, mutta onneksi ystävikseni valikoitui asiantuntevia yksilöitä. Ja päätimme lähteä tyttöin (ja oli meillä yks poikakin kans mukana) kanssa tarkastamaan Freimarkt ja etsimään vuoden ensimmäistä Glühweinia. Kuinka ollakaan, päiväksi valikoitui tähän mennessä syksyn kylmin ilta! Mikäpä tietysti sen parempi hetki nauttia lämmintä juomaa. Kameraksi reissuun valikoitui vain tuo kännykän mukana kulkeva, joten laatu on sen mukainen. Mutta halusin välittää tätä elämystä eteenpäin edes huonolaatuisena, koittakaa kestää.
Paikka oli täynnä kojuja ja rakennelmia, joista jokainen soitti omaa ääntään ja valokoristeet olivat toinen toistaan uskomattomampia. Voi sitä sähkönkulutuksen suurjuhlaa - pohdittiinkin töissä sitten myöhemmin, että milläköhän paikalliset kattaa tuon jokavuotisen ekstraenergiantarpeen. Ei keksitty. No niin siis, joissain kojuissa myytiin syötävää jos jonkinmoista - kuorrutettuja manteleita, Schmalzkucheneita, suklaapäällysteisiä hedelmiä, kaikenkokoisia, mm. romanttisin tekstein koristeltuja pipareita, joita voi sitten pitää seinällä ensi vuoden Freimarkteille asti. Kahteen kuvaan yltänyt pusumyymälä oli melkoisen mieleenpainuva - makuja oli laidasta laitaan, vau!! Suukkoja kutsuttiin muuten myös Saksassa ennen neekerinpusuiksi - nykyään ne on vaan suklaasuukkoja täälläkin.
Ikäväkseni elämysteltasta kuvaamani video on niin huonolaatuinen, että en voi laittaa sitä tänne. Ystäväni yrittivät sanoa, kun lähes suu auki tuijotin lavalla esiintyvää miestä, että ei tämä ole Saksa. Tämä on jotain ihan omituista heidänkin mielestään. Ja hop, meni kaksi minuuttia ja koko suuren suuri teltta heilui schlager-musiikin tahdissa ja lauloi mukana. Sen tulen aina muistamaan.
Ruuan ja schlagerin lisäksi toki oli tarjolla myös sirkushuveja - Ice age -oravaisia olis voinnu voittaa, jos olis simmosella korkkipyssyllä ampuen saannu tikun nokassa nököttävän rinkulan putoamaan tikkuun. Siitähän mulle ja B:lle tulikin melkonen dilemma. B koitti ja ei kyllä jääkarhujen ampumiseen tarkoitetulla koulutuksella pärjännyt tikulle ja rinkulalle. Pähkäiltiin sitä oikein yhdessä, mutta ei keksitty, että mikä jippo taustalla piilee. Jos joku tietää, niin vinkit tulemaan! Toimivasta vihjeestä tuon IceAge-oravan palkkioksi, kunhan taas törmään moiseen kojuun!
Niin ja sitten oli niitä kaikenmaailman pyörittimiä. Melkein niin paljon, että Särkkiksen ja Lintsin kaikki kojut olisi tuotu Bremeniin kolmeksi viikoksi. Kauhee työ koota ja purkaa niitä edestakasin! Siellä oli muun muassa maailman korkein tien päällä kulkeva maailmanpyörä. Tosi hieno oli peruskaruselli, mikä kuitenkin vei kyydittävänsä kooooorkealle taivaalle - Skyflyer oli laitteen nimikin kuvaavasti. Sinne olisin voinut mennäkin, jos en olisi ollut jo umpijäässä. Myöhemmin työkaveri tosin pilasi siitäkin ilon kertomalla raa'at faktat: 4 euroa ja 3 minuuttia. Sama heppu menee joka vuosi perheensä kanssa Freimarkt-iloittelemaan, kaikki neljä henkeä. Ja kuulemma siellä kuluu rahaa euro minuutissa - olivat olleet kaksi tuntia ja köyhtyivät 120 euroo. Saksalainen on tarkka kaveri - siitä ei pääse mihinkään.
Summa summarum, Freimarkt oli hieno - tosi paljon isompi kuin olin uskonut. Glühwein oli hyvää ja lämmittäväistä, lisäksi suomalaisella mittapuulla huokeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti