Moni siellä kotoSuomessa on ollut kovin huolissaan virallisista käpytilanteista täällä Euroopan turuilla ja toreilla. Selkeän kävytöntä oli elämä Saksassa, mutta toivo heräsi Alpeilla, sillä havaitsimme selvästi kuusen. Sieltä sitten lasketeltiin alas ja kuuset jäivät taakse. Mutta nyt olemme tehneet löytöjä täällä aivan kotinurkilla, Lago Maggiorella. Ensin löysimme yhden. Kävyn. Sellaisen männynkävyn oloisen, mutta siinä oli kyllä hiukan pienehköt ne lirpakkeet ja niitä oli enemmän kuin siinä kaikken suosituimmassa kävyssä, männynkävyssä. Se kun mahtuu Aaron käden kanssa Toukon suuhun tosi kätevästi. Kuusenkäpy on myös ihan hyvä, silleen poikittain tai sikarityyppisesti kuljetettuna. Päätinkin sitten tonkia joku toinen päivä lisää sitä lehtikasaa, mistä löysimme sen yhden, mikä kyllä kelpuutettiin leikkiin.
Tutkiessamme tuota vieressä kohoavaa mäennyppylää olimme jo parina päivänä nousseet melko ylös. Sitten eräänä päivänä päätimme nousta vielä ylemmäs. Ja kuinka ollakaan. Olimme peräti suomalaisessa mäntymetsässä!!! Siellä jossain käsittääkseni 350 metrin korkeudessa. Ja tokihan siis löysimme käpyjä! Sitten parin kilometrin päästä löysimme pitempiä käpyjä - kovin pihkaisia olivat. Ja aamulenkin varrelta on löytynyt vielä pari muuta käpysorttia.
Joten siis elämä ja maailma on pelastunut ja nämä löydetyt kävyt ovat virallisesti Toukon hyväksymiä.
Tutkiessamme tuota vieressä kohoavaa mäennyppylää olimme jo parina päivänä nousseet melko ylös. Sitten eräänä päivänä päätimme nousta vielä ylemmäs. Ja kuinka ollakaan. Olimme peräti suomalaisessa mäntymetsässä!!! Siellä jossain käsittääkseni 350 metrin korkeudessa. Ja tokihan siis löysimme käpyjä! Sitten parin kilometrin päästä löysimme pitempiä käpyjä - kovin pihkaisia olivat. Ja aamulenkin varrelta on löytynyt vielä pari muuta käpysorttia.
Joten siis elämä ja maailma on pelastunut ja nämä löydetyt kävyt ovat virallisesti Toukon hyväksymiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti