Vespaaah!

Pientä laittoo se vaatii vaan, sitten paanalle....! Näinhän se menee Vespankin kanssa. Viimeksi jäimme siihen kutkuttavaan tilanteeseen, että Automotorizzazioneen oli seuraavaksi matka. Onneksi työnantaja järjesti ylimääräisen vapaapäivän, mitä täällä myös 'ponte'ksi kutsutaan, joten pääsin lähtemään toivioretkelleni. Ensin ohjeistin kartturini postin sijainnilla ja näin se jälleen kartturi auttoi löytämään perille asti! Postissa tökkäsin tätille kolme lapuskaa, jotka oli mun puolestani täytetty ja täti vaikutti tyytyväiseltä. Saatuaan viitisenkymppiä. Näistä maksuista kuitit visusti nyrkissäni rohkaistuin lähtemään mystiseen motorizzazioneen. Kartturi oli yhtä eksyksissä kuin minä, mutta pitkän pyörimisen jälkeen kurvasimme perille - paikalliseen katsastuskonttoriin siis! Minä ja miljaardi miestä, italialaista, tungeksimme lappuinemme hallissa, missä oli lasi-ikkuna asiakkaan ja asiakaspalvelijan välissä. Pitää siis puhua lujaa, että ääni kantaa siitä lasin LÄPI. Säkällä päädyin oikeaan jonoon ja täti alkoi taas kiltisti toimittamaan asiaani. Siihen asti kunnes tuli hankalia kysymyksiä ja tuskan hiki alkoi nousta. Minut siirrettiin syrjään ja seuraava asiakas tuli luukulle. 'Katso' kertakaikkiaan - minähän en suostu lähtemään mihinkään ennenkuin asia on hoidossa. Eikun puhelua sisilialaiselle 'no worries' kaverille ja lopulta laitoin tädin puhumaan sisilialaisen kanssa ja hupskeikkaa - hommahan oli klaari! Pitkään aikaan ei kyllä ole tuskan hiki yltänyt tuolle tasolle... Sitten mun piti ilmeisesti ryhtyä odottamaan, jotain. Siellä tönötin ja vihdoin viimein kuulin nimeni jostain ihmismuurin takaa. Huoh. Sinne ryysin ja sain käteeni uunituoreen rekkarilaatan ja uuden rekisteriotteen. Missäs se vanha vihreä on - se josta pitää pitää kynsin ja hampain kiinni??!??! Se kuulemma jää heille... Voihan. Ei auttanut kuin tyytyä vastaukseen.
Sitten vielä oli edessä vakuutus, kuten myös lounasaika. Eli mistään ei irtoa vakuutusta. Joten kunhan olin vihdoin löytänyt yhden vakuutusyhtiön, otin aikalisän. Lounaan jälkeen vakuutus irtosi kovin helposti, kunhan taas oli riittävästi rahaa mukana. Kaikki lomakkeet olivat siistejä ja netissä ja koneella toimivia, mutta vuoden vakuutus piti maksaa tietysti käteisellä.
Kypäränkin sain ostettua ja nyt siis eikun yhtä kruisailua! Aivammahtavaa sillä on ajaa! Alan jo vähän oppimaankin mysteeristä maailmaa nimeltään moottorikäyttöinen kaksipyöräinen.

Tässä vielä kuvia lähinnä itselleni muistoksi työvaiheista - ruostetta oli enemmän ja vähemmän paikasta riippuen, mutta nyt Vespa näyttää tosi hienolta!