Gardaland!

Gardaland, Gardaland! Tätä voi laulaa semmoisella makean hempeällä äänellä ja "Spider pig" melodialla (millä muuten toimii yllättävän moni asia), omia sanoja voi lisätä mielen mukaan.

Täällä siis kun mielii huvipuistoon, niin otetaan suunnaksi Gardajärvi ja Gardaland. Suunnistimme siis iskuryhmämme kanssa sinne! Porukkaa oli meidän makuumme paljon, mutta niin kai täällä aina. Alan tottua. Ylläoleva kello voisi olla toteuttamiskelpoinen idea - en vain tiedä mitä tykkää Suomen maaperän talvikäyttäytymisistä...

Iskuryhmämme, kameran takana N.

Vemputtimia oli moneen lähtöön, vesiratoja oli useita. Puitteet olivat melkein poikkeuksetta komeat - kuten nämä yksityiskohdat Poseidonin valtakunnasta. Meidän iskuryhmämme muodostui melko erityyppisistä toiveista, joten pahimpiinkin heiluttimiin löytyi lähtijöitä. Mutta kyllä veri pakkautui päähän joissain koneissa, HUH.

Ritari, se olen minä. Sen viereltä löytyi se yhdenlainen tulevaisuuden kuvani - narrin puvussa joku soitteli aikansa kuluksi trumpettia. Että jos ei mitään muuta keksi, niin kai ne fonistinkin saattaa sinne huolia...

Korkeuksista käytiin kurkkimassa mitä kaikkea sieltä paljastuukaan, tulivuorineen ja kaivoksineen. Yksi pettymys muuten oli. Se semmoinen mikä vie ylös ylös ylös ja sitten pudottaa vapaasti alas. Kyllä siinä tietysti heikkovatsaisille saa pahan olon, mutta muuten se oli ajan hukkaa - avaruuspuitteita sinne oltiin yritetty luoda.

Suurimman suosion iskuryhmämme joukossa saavutti Ramses (?), jossa käytiin lasersotaa ties mitä vastaan. Ja pisteitä saattoi sitten vertailla kavereiden kesken. Toinen suosikki oli kaivotyyppinen vuoristorata, siellä vierailtiin ahkerasti.

Kaikkineen hieno paikka! Iso, mutta kyllä sen päivässä kiertää. MIKÄLI ei mene silloin kun paikalliset täyttävät paikat. Me oltiin melkein jopa itseämme ovelampia ja otettiin ihan vapaapäivä Gardalandia varten, että vältytään ruuhkilta. Ja onnistuttiin! Ei jouduttu pariakymmentä minuuttia pidempään jonottamaan kait mihinkään. Mutta viikonloppuisin ja elokuussa paikka on kuulemma täynnä ku Turusen pyssy (eli kuin täysi???). Tunnin jonotus per laite ei ole mikään ihmeellisyys silloin...

Kun vihdoin päästiin irti Gardalandista, iski kaamee nälkä. Kaikille. Mutta jälleen kerran onnekkaasti löysimme läheisestä kylästä, siitä Gardajärven rannalta, oikein ihastuttavan ruokapaikan. Ja niin olikin päivä kivasti pulkassa!